Huhtikuussa saksalaistaiteilija Boris Eldagsen voitti kansainvälisen valokuvakilpailun tekoälyn avulla luomallaan potretilla.
Tuomaristolle teoksen syntytapa selvisi vasta Eldagsenin kerrottua siitä jälkikäteen. Tarkkasilmäisimmät saattoivat kuitenkin huomata, että teoksessa näkyvissä käsissä oli jotain outoa – ylimääräisiä muhkuroita ja epämuodostuneen näköisiä niveliä.
Tällä tekoälyn avulla luodulla kuvalla Boris Eldagsen voitti Sony World Photography Awards -kilpailun luovan sarjan.
Tekoälysovellukset, kuten Midjourney ja Dall-E, pystyvät piirtämään mitä mielikuvituksellisempia maisemia ja kuvaamaan ihmiset tekemässä mahdottomia asioita. Sovellusten luomat muotokuvat ovat niin aidon näköisiä, etteivät edes asiantuntijat aina erota niitä valokuvista.
Mutta kun tekoälyä pyytää piirtämään kädet, lopputuloksena saattaa olla kuusi sormea, haarautuva ranne tai peukalo keskellä kämmentä.
Miksi ihmeessä tekoäly ei suoriudu käsien piirtämisestä?
Kaikkien tekoälysovellusten sisälle ei päästä näkemään, sanoo Euroopan komission tekoälyasiantuntija Mika-Petri Laakkonen. Esimerkiksi Dall-E-sovelluksen toimintaperiaatetta ei ole julkaistu.
Sovellusten logiikkaa voi kuitenkin pohtia yleisellä tasolla. Yksinkertaistetusti tekoälyä käyttävät piirto-ohjelmat toimivat niin, että niillä on valtava määrä dataa, tässä tapauksessa olemassa olevia kuvia, joiden pikseleitä ne luokittelevat.
Kun sovellukselle on riittävän monta kertaa kerrottu, että kuvassa on tomaatti, se huomaa, että tomaatissa on usein tietyn värisiä pikseleitä ja päällä erivärisiä pikseleitä. Ihminen kutsuu niitä punaiseksi ja vihreäksi.
”Kun tekoälyltä pyytää kuvaa tomaatista, se peilaa siihen asti piirtämäänsä kuvaa ja kaikkia kuvia, jotka siihen on tomaatista syötetty, ja laskee, mikä on todennäköisin seuraava pikseli.”
Todennäköisyyksiä laskemalla valmistuu yllättävän aidon näköinen tomaatti.
Tekoäly onnistuu viinilasin piirtämisessä paremmin kuin käsien hahmottelussa. Kuvat on luotu Midjourney-sovelluksella huhtikuun lopussa.
”Ihminen huomaa kättä esittävässä kuvassa herkemmin virheen kuin kuvassa, joka esittää tomaattia.
Tomaatti siis onnistuu, mutta käsi ei. Käsi on paljon monimutkaisempi kuin pyöreä tomaatti. Kädessä on paljon pieniä luita ja niveliä, jotka muodostavat ihoon vaihtelevia kohoumia ja kuoppia. Ne taas luovat pinnalle monimutkaisia varjoja.
Kämmenissä on erilaisia tekstuureja, ja sormien asennot ja asentojen rajat ovat hienostuneita.
Ihminen myös huomaa kättä esittävässä kuvassa herkemmin virheen kuin kuvassa, joka esittää tomaattia tai ihmisen selkää, sillä olemme käsiemme kanssa tekemisissä jatkuvasti. Tiedämme, miltä niiden pitäisi näyttää ja mihin asentoihin ne pystyvät.
Suurin haaste liittyy kuitenkin tekoälyn oppimisen tapaan. Kuvissa, joita se on nähnyt, kädet ovat erilaisissa asennoissa. Kädet puuhailevat usein jotakin, jolloin ne eivät näy kokonaan. Toisinaan niissä näkyy vain kolme sormea. Toisinaan käden takana on toinen käsi, jolloin kone näkee sormia enemmän kuin viisi.
Viime aikoina tekoäly on kuitenkin alkanut onnistua käsien piirtämisessä. Midjourney-sovelluksen maaliskuussa julkaistu päivitetty versio on jo huomattavasti taitavampi.
”Sitä valtavaa kuva-dataa on jalostettu koko ajan, ja tekoäly on saanut palautetta käyttäjiltä siitä, mitkä käsikuvat näyttävät aidoimmilta”, Laakkonen sanoo.
Tässä tekoälyltä on pyydetty fotorealistista kuvaa toisiaan kädestä pitelevästä pariskunnasta. Kuvat on tehty Midjourney-sovelluksella huhtikuun lopussa.
Ihminenkään ei välttämättä osaa piirtää realistista kättä. Eikä aina tarvitsekaan.
Kuvataiteessa on useita esimerkkejä siitä, että kädet rajataan ulos kuvasta. Jacques-Louis Davidin maalaamassa Napoleonin muotokuvassa oikea käsi on työnnetty liivin sisään piiloon. Sama asento toistuu useissa Napoleonista tehdyissä muotokuvissa.
Välillä taas kädet kuvataan hyvin erottuvasti. Michelangelon Daavid-patsaan oikea koura on erityisen suuri. Ihmistaiteilija yrittää tavoittaa käden luonteen, kone sen ulkomuodon.
Epätäydellisyydet ovat ihmisen tekemänä taiteellinen valinta, mutta koneen tekemänä kömmähdys.
”Optimistisesti ajateltuna tekoälyhän näyttää, minkälaisia käsiä on biologisten mutaatioiden takia mahdollista olla. Nähdessämme tekoälyn tekemän virheen, ajattelemme länsimaista käsitystä normaalista kädestä”, huomauttaa Aalto-yliopiston taiteen ja median laitoksen professori Laura Beloff.
Kunhan kädet saadaan koneoppimisen avulla kohdalleen, voi tekoälyn piirtämien kuvien erottaminen ihmisen tekemistä kuvista olla jo todella hankalaa.
Se muuttaa taidetta.
”Teknologian kehitys on vaikuttanut taiteeseen monta kertaa historian aikana. Äärimmäisen nopea kehitys tekee tästä tapauksesta erilaisen”, sanoo Beloff.
Kun valokuvaus keksittiin, maalaustaiteen ei enää tarvinnut esittää kohdettaan realistisesti. Silti esittävänkin taiteen tekemistä jatkettiin. Beloff näkee saman tapahtuvan tulevaisuudessa, kun tekoälyllä saa luotua realistisia kuvia.
”Tekoäly pystyy piirtämään jonkun istumassa nahkaisella nojatuolilla. Jos valitsen piirtää sen itse, silloinhan muullakin kuin lopputuloksella on minulle merkitystä. Saatan nauttia esimerkiksi tekoprosessista.”
Tekoälystä voi siis tulla yksi taiteen työväline muiden joukossa, samaa jatkumoa sormimaalaamisen, pensselin ja kuvankäsittelyn kanssa. Se voi olla jopa luonnostelutyökalu, jolla voi testata ideoita nopeasti.
”Sitten pitää miettiä, että kerrotaanko, että tekoäly on tehnyt teoksen. Minun mielestäni ehkä ei. Tässä tulee paljon yllättäviä pohdintoja, kun vastaanotamme opiskelijoiden lopputöitä.”
Tekoäly voidaan tulevaisuudessa käsittää myös itse taiteilijana. Teoksen tekijyys hämärtyy joka tapauksessa, kun ihmiset antavat ohjeita koneelle, joka ottaa aineistonsa miljoonien muiden tuotoksia sisältävästä data-altaasta.
Siihen liittyy kuitenkin vanha kysymys koneen tietoisuudesta.
”Kun ihminen tekee tyylitellyt tai luonnosmaiset kädet, ajattelemme, että taiteilijalla on jotain sanottavaa. Hän saattaa jättää osan tulkinnasta katsojalle. Tekoälystä emme ajattele samoin, koska sillä ei ainakaan vielä ole tietoisuutta.”
”Käden piirtäminen on taito, ja sen kone varmasti oppiikin. Mutta taide ei ole taito, se on ajattelua”, Beloff sanoo.
Käsi ja sen taidot erottivat aikoinaan ihmisen monesta muusta eläimestä. Niiden ansiosta ihmiskunta ylsi suuriin saavutuksiin.
Nyt sama käsi on yksi viimeisistä asioista, joka erottaa ihmisen ja tekoälyn tekemän taiteen.
Tekoälyn kyvyllä piirtää käsiä on kuitenkin taidettakin suurempia seurauksia.
Tekoälyn piirtämissä käsissä on usein liikaa sormia ja epämääräisiä muhkuroita. Kuvat on luotu Midjourney-sovelluksella huhtikuun lopussa.
””Jos laittaa roskaa sisään, saa roskaa ulos.”
Maaliskuun lopussa sosiaalisessa mediassa levisi Midjourney-sovelluksen uusimmalla päivityksellä tekaistuja kuvia Donald Trumpin pidätyksestä. Osa katsojista luuli niitä oikeiksi. Kuvien luoja, Bellingcat-verkoston perustaja Eliot Higgins on kertonut yllättyneensä siitä, miten paljon huomiota ne saivat.
Sosiaalisessa mediassa on lukemattomia trollitilejä, joiden profiilikuvana on tekoälyn tekemä kasvokuva ihmisestä, jota ei ole oikeasti olemassa. Lisää hämmennystä ja vaarallisia väärinkäsityksiä lienee luvassa jatkossakin.
”Tekoäly tulee muuttamaan yhteiskuntaa radikaalisti joka tasolla”, Laakkonen tiivistää.
Kun tekoälyohjelmat oppivat lisää, niillä tehdyillä kuvilla voidaan pyrkiä rapauttamaan demokratioita tai harhauttamaan ihmisiä yhä tehokkaammin. Tekaistuissa kuvissa ja videoissa voidaan saada esimerkiksi valtionjohtajat sanomaan mitä vain.
EU onkin esittänyt huolensa tekoälyn mahdollisista käyttötavoista. Tekeillä on tekoälyasetus, joka koskettaisi myös piirto-ohjelmien kaltaisia, suuresta datamassasta oppivia sovelluksia.
”Kun tulee enemmän tällaisia ohjelmia, joilla voidaan tehdä pahoja asioita, on myös enemmän ihmisiä, joilla on intressi rahoittaa niitä. Vaikka suhtaudun uuteen teknologiaan aina positiivisesti, ei pidä ajatella liian yksivärisesti”, Laakkonen sanoo.
Tekoäly itsessään ei kuitenkaan ole paha. Se tekee sen, mitä sitä pyytää tekemään, siitä aineistosta, joka sillä on käytettävissä.
Laura Beloff muistuttaa, että tekoälyä opetetaan piirtämään nyt patriarkaalisen kuvataiteen ympäröimänä. Sekin vaikuttaa lopputuloksiin.
”Ihmisyyden hyvyys ja pahuus, arvot ja asenteet välittyvät dataan ja näkyvät lopputuloksessa. Jos laittaa roskaa sisään, saa roskaa ulos”, sanoo puolestaan Laakkonen.
Tekoälyn sovelluksia voitaisiin käyttää myös hyvään. Laakkosen mielestä tekoäly voisi tehdä tulevaisuudessa yksinkertaisia rutiinitoimintoja. Silloin ihmisille jäisi aikaa tehdä jotain mikä tarvitsee ihmistä – niin taiteessa kuin kaikessa muussakin.
Kun kone piirtää täydellisen käden, voi ihminen löytää jälleen jotakin taiteellista epätäydellisyydestä. Laakkonen näkee siinä mahdollisuuksia.
”Vaikka Deep Blue -tekoäly voitti Garry Kasparovin šakissa, ihmiset jatkoivat šakin pelaamista. Samoin käy taiteelle. Ei tekoäly poista taidetta, tekoäly vahvistaa sitä!”
Piano näyttää ensivilkaisulla aidolta, mutta sormet paljastavat, että jotain outoa on meneillään. Kuvat on luotu Midjourney-sovelluksella huhtikuun lopussa.