Kauhu
The Beach House, ohjaus ja käsikirjoitus Jeffrey A. Brown. 88 min. K16. ★★★
Loma-asunto Yhdysvaltain itärannikolla tarjoaa puitteet Jeffrey A. Brownin hyytävälle esikoisohjaukselle. The Beach Housen käsikirjoitus ei keksi pyörää uudestaan, mutta audiovisuaalisesti kekseliäs elokuva tihentää tunnelmaansa niin taitavasti, että puutteet on helppo antaa anteeksi.
Nuoret Emily (Liana Liberato) ja Randall (Noah Le Gros) saapuvat Randallin isän omistamalle talolle, jonka pitäisi olla tyhjillään. Talossa lomailee kuitenkin keski-ikäinen pariskunta Mitch (Jake Weber) ja Jane (Maryann Nagel). Mitch selittää olevansa Randallin isän vanha työkaveri.
Nelikko päättää jakaa talon. Ensimmäinen ilta sujuu viinin ja kannabiksen siivittämänä alkuun viihtyisästi, mutta yön pimetessä tunnelma muuttuu hiljalleen uhkaavaksi. Mitch ja Jane alkavat käyttäytyä kummasti.
Onko syy päihteissä vai ulos nousseessa sankassa sumussa?
”Viimeinen näytös on parasta antia.
The Beach House alkaa rakeisilla, melkein abstrakteilla kuvilla merten syvyyksistä. Kuviin palataan myöhemmin ja samalla niiden merkitys tarinan kannalta avautuu.
Emily, joka on lähdössä opiskelemaan astrobiologiaa, luennoi illallisella lajien synnystä ja pisteestä, jossa kemia muuttuu biologiaksi. Tuo piste, Emily sanoo, on todennäköisesti merenpohjassa.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Brown on listannut vaikutteikseen muun muassa David Cronenbergin Kylmät väreet -elokuvan (1975) sekä Invasion of the Body Snatchersin eri versiot. Lisäksi mieleen tulee mainio Stephen King -filmatisointi The Mist – usva (2007), jossa usva kätki sisäänsä vihamielisiä muukalaisia.
Varsinkaan Kylmien väreiden kieroon ruumiillisuuteen The Beach House ei yllä, mutta vieraat eliöt ja hitaasti muuttuvat ihmiskehot on toteutettu hyvin. Pienistä asioista on saatu ällöttäviä.
Viimeinen näytös on The Beach Housen parasta antia. Sumun saetessa kauhu hiipii joka kuvaan. Parhaimmillaan elokuva on hetkissä, joissa valkokangas on pelkkiä värejä, ääniä ja välkettä.
Kuvaus, leikkaus ja äänisuunnittelu tukevat onnistuneesti tunnelmaa, joka vajoaa hitaasti puhtaille painajaistasoille. Pieni budjetti hyödynnetään hyvin.
Väkevä audiovisuaalinen kerronta paikkaa elokuvan muita puitteita: Liberato (Scream VI) kantaa näkökulmahenkilön viitan hyvin, mutta muuten näyttelemisen taso on vaihtelevaa ja dialogi paikoin kankeaa. Käsikirjoitus on hajanainen ja pastissimainen.
Ohjaajana Brown on varsin lupaava, kirjoittamisesta en ole ihan varma.
The Beach House valmistui jo vuonna 2019, joten matka valkokankaille on ollut pitkä. Tällä välin Brown on saanut valmiiksi jo seuraavan elokuvansa, Yhdysvalloissa edeltäjänsä tapaan suoratoistossa julkaistun kauhun The Unheard.
Suomessa elokuva tarjoaa mainion lisän kevääseen, joka on ollut elokuvateattereissa kauhun suhteen kehno.
Pääosissa Liana Liberato, Noah Le Gros, Jake Weber, Maryann Nagel.