Pieni kirjakauppa on kaunis kunnian­osoitus mestari­ohjaajalle

Räiskyvä näyttelijä kohtaa viileän kirjakauppiaan Sergio Castellitton sovituksessa mestariohjaaja Ettore Scolan viimeisestä käsikirjoituksesta.

Bérénice Pejo ja Sergio Castellito Pieni kirjakauppa Pariisissa -elokuvassa.

Draama

Pieni kirjakauppa Pariisissa (Il materiale emotivo), ohjaus Sergio Castellitto. 97 min. K7. ★★★★

Elokuvaa Pieni kirjakauppa Pariisissa voisi äkkiseltään luulla hyvän tuulen romanttiseksi komediaksi. Sitä se ei kuitenkaan ole. Se perustuu maineikkaan italialaisen käsikirjoittaja-ohjaaja Ettore Scolan (1931–2016) viimeiseksi jääneeseen käsikirjoitustarinaan Un drago a forma di nuvola, ja se on Scolan tapaan monitasoinen tunteiden ja ihmissuhteiden kuvaus.

Näyttelijä-ohjaaja Sergio Castellitto on toteuttanut elokuvan hyvin scolamaiseen tyyliin. Se on rakennettu kuin teatteriesitys: alussa esirippu avautuu ja lopussa sulkeutuu. Kaikki väliin jäävä on toteutettu enimmäkseen studiolavasteissa. Ettore Scolahan käytti tällaista tekniikkaa muun muassa elokuvissaan Tanssit (1983) ja Illallinen (1998), joissa teatterimaisuus oli osa elokuvakerrontaa.

Vincenzo (Castellitto) on Pariisissa kirjakauppaa pitävä keski-ikäinen italialaismies, jonka teini-ikäinen tytär Albertine (Matilda de Angelis) asuu kaupan yläkerrassa vammautuneena, joko onnettomuudessa tai itsemurhayrityksessä. Tyttö on lakannut kommunikoimasta muiden kanssa, eikä suostu käymään ulkonakaan.

Kirjoja rakastava ja nykyaikaa inhoava Vincenzo elää yksinkertaista elämää, jonka keskuksena on rakkaasta tyttärestä huolehtiminen. Hänen elämäänsä rynnistää kuitenkin pyörremyrskynä kadun toisella puolella teatterissa työskentelevä näyttelijä Yolande (Bérénice Bejo), impulsiivisuudessaan täysin viileän älyllisen Vincenzon vastakohta.

Yolanden eloisuus ja välittömyys saavat Vincenzon lopulta pohtimaan, voisiko elämässä vielä olla rakkauttakin. Mutta Yolandekaan ei ole aivan sitä, miltä vaikuttaa, eikä Vincenzon elämän kahleita ole helppo murtaa.

Ehkä Scolan peruja on myös henkilöiden moniulotteisuus. Albertinen vetäytyminen omaan sisäiseen maailmaansa ja Yolanden tapa tehdä teatteria omastakin elämästään tuovat heihin arvoituksellisuutta, jota katsoja yhdessä Vincenzon kanssa yrittää ratkoa.

Henkilöhahmot luovat myös kiintoisan kontrastin elokuvan hyvin tietoisesti esittämälle klisee-Pariisille, jossa pittoreskin korttelin kaikki kauppiaat ja pultsarit tuntevat toisensa ja kaikki on kermakakkumaisen sievää. Tämän kuoren alla mikään ei ole sievää, vaan elämää raadollisuuksineen.

Lopulta Vincenzo lausahtaa Yolandelle, ettei luovuttaminen aina ole epäonnistumista, ja nainen vetää tästä oman johtopäätöksensä. Mutta kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa.

Näkee ettei Sergio Castellitto ole ensimmäistä kertaa ohjaajan tuolissa. Pieni kirjakauppa Pariisissa on jo hänen kahdeksas ohjaustyönsä. Se on paikoittaisessa epämääräisyydessäänkin kiehtova pieni elokuva ja kaunis kunnianosoitus Ettore Scolalle.

Käsikirjoitus Ettore Scola, Furio Scarpelli, Silvia Scola, Margaret Mazzantini, Sergio Castellitto, pääosissa Sergio Castellitto, Bérénice Bejo, Matilda de Angelis.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat