Italialais­miehet rakentavat kotinsa vuorille komeassa draamassa

Italiaan sijoittuva sävykäs draama antaa toveruudelle komean taustan.

Alessandro Borghi (vas.) ja Luca Marinelli Kahdeksan vuorta -elokuvassa.

Draama

Kahdeksan vuorta, ohjaajat Felix van Groeningen ja Charlotte Vandermeersch. 147 min. K7. ★★★★

Brunon identiteetti kietoutuu vuoristoon, hän on vuoristolainen. Kertoja Pietro taas on kaupunkilaispoika Torinosta. Kahdeksan vuorta -draaman päähenkilöt tapaavat ensimmäisen kerran lapsina, kun Pietro saapuu Alpeille kesälomaa viettämään.

Italiaan sijoittuva draama linkittää kahden pojan kohtalot. Pietro ja Bruno solmivat ystävyyden, joka jatkuu aikuisuuteen saakka. Aostanlaaksosta ja sen vuorista tulee kaksikon yhteinen paikka.

Ruben Impensin upea kuvaus korostaa, miten maaginen kasvuympäristö alppikylä onkaan. Vain lumiset huiput rajaavat vehreää temmellysmaata. Paluu Torinoon sen sijaan näyttäytyy harmaana. Kesän loputtua Pietro seisoo perheen kaupunkiasunnon sisällä katsomassa ulkona valuvaa sadetta.

Aikuistumisella on osittain sama vaikutus. Maagiset puitteet saavat arkisia ulottuvuuksia. Seikkailuhakuisuus vaihtuu levottomiin jalkoihin, askareet ammattiin.

Vuorista tulee eräänlainen miehen mitta. Pietron isä (Filippo Timi) työskentelee tehtaassa insinöörinä mutta vie poikansa vaelluksille vuoristoon ja merkitsee karttaan reitit, jotka valloittaa. Pietron mukaan hänellä onkin kaksi isää: kaupunki- ja vuoristoversio.

Isä ottaa siipiensä suojaan myös Brunon. Pojista tulee veljeksiä ilman verisidettä.

Vuoret sekä tasoittavat luokkaeroja että tuovat ne näkyviin. Yhtäältä merkitystä on lähinnä sillä, onko valmis nukkumaan öitä tähtitaivaan alla. Toisaalta maallakin tarvitsee rahaa, eivätkä perinteiset elinkeinot, kuten juuston tekeminen, enää kannata.

Muun muassa maskuliinisuutta, maaseudun köyhtymistä, isyyttä ja ihmisten luontosuhdetta käsittelevä draama lataa moninaiset teemansa vaivattomasti tarinaan, joka kurottaa yli vuosikymmenten. Katsojan happi ei käy vähiin, minkä takaa myös minimalistinen äänimaisema.

Belgialaistekijät, aviopari Felix van Groeningen ja Charlotte Vandermeersch, ovat aiemmin tehneet yhdessä kehutun bluegrass-teemaisen perhedraaman Broken Circle Breakdown (2013). Myös Paolo Cognettin romaaniin pohjaavaa Kahdeksan vuorta -elokuvaa on kehuttu. Se palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla juryn palkinnolla.

Teos välttää niin maskuliinisuuden kuin luonnonkin ylitsepursuavan romantisoinnin. Se tuntuu jo itsessään saavutukselta, kun valkokankaalla miehet (mainiot Luca Marinelli ja Alessandro Borghi) rakentavat vuoren rinteelle mökkiä paljain käsin.

Samalla Brunon hahmossa elää kuitenkin westerneistä tuttu perinne, jossa mies asettuu yksin laajaan maisemaan. Brunolle vuoret ovat ihmisiä läheisempiä. Pietro on poikkeus sääntöön.

Käsikirjoittajat Felix van Groeningen ja Charlotte Vandermeersch. Tuottajat Hans Everaert, Lorenzo Gangarossa, Mario Gianani ja Louis Tisné. Pääosissa Luca Marinelli, Alessandro Borghi, Lupo Barbiero ja Cristiano Sassella.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat