Musikaali
Pieni merenneito, ohjaus Rob Marshall. 136 min. K12. ★★
Pieni merenneito on tähdätty Disneyn 100-vuotisjuhlaan. Firman edellinen versio sadusta oli samanniminen hittianimaatio vuodelta 1989. Se lienee monelle tutumpi kuin tanskalaiskirjailija H. C. Andersenin alkuperäinen teos vuodelta 1837.
Tuore versio ottaa lähtökohdakseen juuri animaation käsikirjoituksen, vaikka uusi elokuva onkin enimmäkseen ihmisvoimin näytelty ja mitaltaan lähes tunnin pidempi. Joitakin kohtauksia on lisätty ja tapahtumia paisuteltu.
Romanttisen musikaalin tarina alkaa kuten edellisessäkin elokuvassa: Ariel (Halle Bailey) on unohtunut keräämään ihmisten kadottamia tavaroita, vaikka isänsä, meren kuningas Triton (Javier Bardem), odottaa häntä.
Ariel saa nuhtelun, mutta se ei laimenna hänen kapinaansa. Pian hän ryntää meren pintaan, näkee laivalla seilaavan prinssin (Jonah Hauer-King) ja rakastuu. Ariel haluaa pyrstön sijaan jalat, joilla kävellä rakastetun luo. Hän on valmis antamaan vaihtokaupassa äänensä.
Pientä merenneitoa voisi ajatella teinikapinallisen prototyyppinä ajalta, kun isät vielä päättivät tyttäriensä avioliitoista ja elinpiiristä. Isän ankaruus on kuitenkin nykylisä: ehkä nuoren naisen kapina miesauktoriteettia kohtaan on nähty vetovoimaisena.
Valkokankaalle vetovoima ei tosin välity. Javier Bardem näyttelee elokuvan epäkiitollisimman roolin yksioikoisena isänä, jonka kiinnostavin piirre on helmiäisrintapanssari.
Parhaan sivuhahmon titteli menee tälläkin kertaa tarinan pahikselle, merinoita Ursulalle. Osan näyttelevä Melissa McCarthy on saanut mainiot lonkerot ja liikekielen sekä överin dragmeikin.
Ursulan laulukin toimii, vaikka sen hillittömyyttä ja moninkertaista ironiaa on riisuttu. Enää noita ei laula ”tuolla maalla miehet tahtoo naisen aivan hiljaisen” ja ”herrat häntä metsästää, joka aivan mykäks jää”, kuten animaatioversiossa.
Uusia sanoituksia ja myös uusia biisejä elokuvaan on tehnyt Lin-Manuel Miranda, musikaalien kultasormi. Komeimmin kappaleista onnistuu kuitenkin Alan Menkenin Under the Sea, joka voitti jo animaatioelokuvasta Oscarin parhaana alkuperäiskipaleena.
Se nousee ainoana musikaalikohtauksena animaatioversiotaan paremmaksi. Vedenalaista elämää juhlivan laulun aikaan näyttää siltä kuin tuhat Avaran luonnon kauneinta merijaksoa olisi räjähtänyt valkokankaalle.
”Halle Baileyn komea ääni ei pelasta elokuvaa.
Elokuvan on ohjannut Rob Marshall, jolla on kokemusta musikaalimenestyksistä ja satufilmatisoinneista. Hänen ansioluetteloonsa kuuluvat muun muassa Chicago (2002), Into the Woods (2014) ja Maija Poppasen paluu (2018).
Kaikki mainitut elokuvat ovat Pientä merenneitoa parempia. Vaikka Arielin kohdalla ääni pelastaa paljon, pääosanäyttelijä Halle Baileyn komea ääni ei pelasta elokuvaa. Välillä sen varaan lasketaan liikaakin.
Pääosatähdestä kohuttiin jo kauan ennen ensi-iltaa. Bailey ei ole valkoihoinen, mikä sai fanien myrkyllisimmän laidan mölisemään nettipalstoilla.
Andersenin alkuperäistarinaa ei ole tietenkään äänekkäästi vaadittu kunnioittamaan muuten: sadussa käveleminen tuotti Arielille tuskaa, ja sen lopussa merenneidon tuli joko tappaa prinssi tai kuolla itse.
Disney on pehmentänyt alkuperäistarinan, mutta suhtautuu omaan animaationsa kuin pyhäinjäännökseen. Uusintaversio tuntuu ajoittain ison rahan kopiolta.
Vuoden 1989 Pienen merenneidon on sanottu aloittaneen Disneyn animaatiostudion renessanssin. Vuoden 2023 versio katsoo taaksepäin tuohon aikaan. Se on hengetön monumentti studion omalle historialle.
Käsikirjoitus David Magee. Tuottajat John DeLuca, Rob Marshall, Lin-Manuel Miranda, Marc Platt. Pääosissa Halle Bailey, Melissa McCarthy, Javier Bardem, Jonah Hauer-King.