Kuvataide
Alexander Lauréus: Kohti Roomaa 20.8. saakka Sinebrychoffin taidemuseossa (Bulevardi 40). Avoinna ti 11–18, ke 11–20, to–pe 11–18, la–su 10–17.
Auringon paahtama katu Roomassa vilisee ihmisiä. Osa on pakkautunut kadun varrelle pystytetyn lavan luo, jolla puoskari myy ihmelääkettä. Katteettomat lupaukset näyttävät uppoavan yleisöön, ja vain nuori nainen on hoksannut huijauksen.
Maalauksessa Katukuva Roomasta (1823) turkulaissyntyinen romantikkomaalari Alexander Lauréus (1783–1823) on parhaimmillaan: humoristinen pilkahdus tavallisen kansan elämään yhdistyy upeaan valon kuvaukseen. Teos on kuitenkin selvästi keskeneräinen – sekä silinteripäinen helppoheikki että lavan eteen uupuneena pysähtynyt aasi ovat jääneet pelkiksi luonnoksiksi.
Lauréus kuoli viimeistellessään teosta vain 40-vuotiaana ja uransa huipulla. Keskeneräisenäkin se on yksi Sinebrychoffin retrospektiivin kiehtovimpia teoksia – ehkä juuri keskeneräisyytensä ansiosta. Lauréuksen tie oli kulkenut Turun, Tukholman ja Pariisin kautta Roomaan, jossa kohtalokas kuumetauti päätti matkan varhain.
Alexander Lauréus maalasi omakuvansa 23-vuotiaana. Kuva: Kansallisgalleria /
Lauréus on tunnustettu osana Suomen taidehistorian kaanonia, mutta turhan taajaan häntä ei esitellä näyttelyissä. Edellisestä Lauréus-retrospektiivistä tulee tänä vuonna kuluneeksi 40 vuotta.
Syitä huomion vähäisyyteen voi arvailla. Sinebrychoffia kiertäessä mieleen tulee yksi: Lauréus on ehkä taidehistoriallisesti kiinnostava hahmo, mutta maalarina hän on lähinnä keskinkertainen.
Näyttelyn on koonnut taidehistorioitsija Lotta Nylund, joka viimeistelee väitöskirjaansa Lauréuksesta. Nylund on myös kirjoittanut laajan artikkelin Parvs-kustantamon julkaisemaan näyttelykatalogiin.
Turkulaisen pappisperheen pojalla oli niin kova hinku ryhtyä taiteilijaksi, että paikalliset keräsivät rahaa lähettääkseen hänet Tukholmaan opiskelemaan. Lahjoituksen turvin Lauréus aloitti vuonna 1802 opinnot Ruotsin kuninkaallisessa taideakatemiassa.
Lauréuksen ura lähti nopeasti nousuun, ja Nylundin mukaan hän oli 1800-luvun alun aktiivisin näytteillepanija Tukholmassa. Vuonna 1811 Lauréukselle myönnettiin kuninkaallisen hovimaalarin arvo.
”Lauréuksen katse tavallisen kansan elämään on usein lempeä ja humoristinen.
Suomeen Lauréus palasi tiettävästi vain kerran. Vierailusta kertoo teos Taiteilijan äitipuoli Maria Juliana Lauréus s. Winqvist poikineen (1806). Lauréus ei tiettävästi koskaan käynyt Suomessa sen jälkeen, kun Suomesta tuli osa Venäjän keisarikuntaa vuonna 1809. Lauréus oli siis käytännössä koko elämänsä ruotsalainen taiteilija.
Vuonna 1817 Lauréukselle myönnettiin kolmivuotinen stipendi, jonka turvin hän matkusti Pariisiin elämänkumppaninsa Margaretha Charlotta Thyneliuksen (1786–1834) kanssa. Sieltä matka jatkui vuonna 1820 Roomaan, jossa Lauréus kuoli kolme vuotta myöhemmin.
Lauréuksen ura sijoittuu taidekaupan murroskohtaan, jossa porvaristo nousi hovin ja kirkon rinnalle taiteen ostajakuntana. Teoksia tehtiin tilausteosten ohella myös avoimille markkinoille, ja taiteilijoista tuli eräänlaisia yrittäjiä, joiden oli tehtävä teoksiaan kysynnän mukaan.
Kynttilänvalon kuvaaminen oli Lauréuksen bravuuri. Kuvassa maalaus Husaareja kapakassa (1810).
Lauréus erikoistui laatukuviin eli jokapäiväisen elämän kuvauksiin. Hänen teoksensa vievät kaupunkien kaduille ja kapakoihin, kaupustelijoiden kojujen luo ja alempien yhteiskuntaluokkien arkeen. Laatukuvia ei arvostettu taiteen hierarkiassa, mutta ne myivät hyvin.
Lauréuksen katse tavallisen kansan elämään on usein lempeä mutta myös humoristinen: liikaa väkijuomaa nauttinut herra täytyy taluttaa kapakasta kotiin, ja apupappi tempautuu niin tanssin huumaan, että ohi kulkevan piian kantamat posliinikupit saavat kyytiä.
Lauréuksen erikoisalaksi muodostui dramaattinen valon kuvaus, joka vetosi romantiikan aikakauden yleisöön. Hänen bravuurinsa oli kynttilän kajastus pimeissä huoneissa, mutta onnistuivat häneltä myös öisessä metsässä riehuvat tulipalot ja täydenkuun kelmeässä valossa hohtavat linnanrauniot.
Lauréuksen teoksissa on romantiikan taiteelle ominaista dramaattisuutta, kuten teoksessa Linnan rauniot kuutamossa (ajoittamaton). Kuva: Göteborgin taidemuseo /
Lauréus ihaili 1600-luvun alankomaalaisia laatukuvamaalareita, kuten Rembrandtia (1606–1669) ja tämän oppilasta Gerrit Douta (1613–1675). Lisäksi Lauréuksen töissä näkyy Kuninkaallisessa taideakatemiassa häntä opettaneet Pehr Hilleströmin (1732–1816) vaikutus.
Ei ole teeskenteleminen, että Lauréus olisi teknisesti yhtä hyvä maalari kuin esikuvansa. Varhaisemmissa teoksissa hänen siveltimenjälkensä on usein ohutta ja luonnosmaista, myöhemmissä taas öljyistä ja kiiltokuvamaista.
Ihmisten kuvaajana hän ei aina tavoita elävyyden vaikutelmaa, vaan hahmot jäävät tönköiksi ja karikatyyrimäisiksi. Etenkin hänen nuorilla naisillaan on aina samat piirteettömät, pulleaposkiset kasvot.
Hahmojen psykologia ei myöskään aina tee vaikutusta: esimerkiksi maalauksessa Rosvoja paimenperheen luona (1823) tekee mieli keskittyä etualan epäuskottavan kohtaamisen sijaan taustan upeaan vuoristomaisemaan.
Italiassa maalattu Rosvoja paimenperheen luona (1823) yksi Lauréuksen viimeisiä teoksia.
Poikkeuksen hahmojen ilmeettömyyteen muodostavat vanhat miehet, joiden kasvojen kuvaamiseen Lauréus näyttää erityisesti paneutuneen. Pastorin lemmenpuuhissa (ajoittamaton) limaisen papin otsaryppyjen kimmellys kynttilänvalossa on maalattu suurella paneutumisella. Viiniä juova miehen (1822) elämää nähnyt rääsyläinen on näyttelyn todentuntuisin hahmo.
Parhaimmillaan Lauréus oli erilaisten valoefektien kuvaajana, joka hallitsi niin himmeän kynttilänvalon kuin Italian auringon kirkkauden. Pienessä mutta vaikuttavassa seepialaveerauksessa Rooman Colosseumista (1820) muurista heijastuva aurinko melkein pistää silmiin.
Lauréus oli myös erinomainen ja tuottelias piirtäjä, ja juuri piirroksia näyttelyssä jää eniten kaipaamaan.
Kronologisesti etenevä näyttely alleviivaa hyvin sitä, miten Lauréuksen työt paranivat loppua kohden. Viimeiseksi työksi jäänyt Katukuva Roomasta päättää hänen tuotantonsa kirvelevään cliffhangeriin: mitä Lauréuksesta olisikaan voinut tulla, jos hän olisi elänyt pidempään?
Oikaisu 5.5. klo 13.54: Korjattu otsikkoa, jossa luki virheellisesti Axel Lauréus. Oikea nimi on Alexander Lauréus.