Ihmiset ovat kuolleet tai paenneet. Heidän elämästään näkyy vain jälkiä tuhoutuneessa maailmassa. Kuva on tuttu Mad Maxista ja monesta muusta tieteiselokuvasta, mutta todellisuutta se on Pompejissa.
Pompejin kaupunki Italian Campaniassa tuhoutui vuonna 79, kun tulivuori Vesuvius purkautui.
Nykyisin se on Italian toiseksi suosituin turistikohde Rooman Colosseumin jälkeen.
Juuri nyt sen tarinaan voi tutustua myös Kotkassa.
Suomen merimuseossa on esillä näyttely Pako Pompejista, joka kertoo kuinka kaikki tapahtui. Se on syntynyt Kansallismuseon ja italialaisten museoiden yhteistyönä.
Näyttelypäällikkö Minerva Keltanen
Kansallismuseon näyttelypäällikkö Minerva Keltanen arvelee, että Pompejin tarinassa ihmisiä kiinnostaa juuri tuho.
”Pompejin tuho oli järkyttävä katastrofi samoin kuin Titanicin uppoaminen tai vuoden 2004 tsunami Aasiassa. Niissä ollaan elämän ja kuoleman rajamailla. Nyt vielä Ukrainan sota tuo sen lähelle ja koskettavaksi”, Keltanen miettii.
”Pompeji muistuttaa meitä siitä, että kokonaisia sivilisaatioita voi pyyhkiytyä pois.
Kokonaisia kaupunkeja on tuhoutunut myös myöhemmin historiassa. Vuonna 1945 Hiroshima pyyhkiytyi maan tasalle, kun Yhdysvallat pudotti sinne atomipommin.
Pompejissa tulivuoren sylkemä kuuma maa-aines poltti ruumiit ja jätti jäljelle tyhjiä, ihmisenmuotoisia onkaloita, joista on saatu kipsijäljennöksiä kaupungin asukkaista. Atomipommin leiskahdus taas jätti seiniin varjokuvia hiroshimalaisista.
Jäljennös pompejilaisesta tulivuorenpurkauksen uhrista.
Hiroshiman kaupunki on rakennettu uudelleen, mutta pommin runtelema näyttelyhalli jätettiin ennalleen rauhanmuistomerkiksi.
Sen sijaan Tšernobyl on jäänyt autioksi vuoden 1986 ydinvoimalaonnettomuuden jäljiltä. Se muistuttaa Pompejia sikäli, että ennen Ukrainan sotaa turistit pääsivät sinnekin katsomaan tuhon jälkiä.
Tuhon ohella Pompejiin liittyy toinen ihmisiä ikuisesti kiinnostava teema. Kaupunki tunnetaan myös eroottisesta taiteesta.
Paljon Pompejista kaivettua esineistöä on tallessa Napolin arkeologisessa museossa, ja eroottisella taiteella on siellä oma lapsilta kielletty osastonsa.
Keltanen on tehnyt aiheesta gradunsa, joka julkaistiin kirjana Kätketty rakkaus – Pompejin eroottiset seinämaalaukset (1997).
”Olin kiinnostunut antiikin taiteesta. Kävin Pompejissa ensimmäisen kerran 1990-luvun alussa. Silloin piti lahjoa vartijoita, jotta pääsi taloihin, joissa oli eroottisia maalauksia. Nyt asiat ovat muuttuneet. Kaikki haluavat nähdä ilotalon, Lupanarin.”
Voi kuulostaa romanttiselta, että rakkauden jumalatar Venus oli Pompejin suojelija, mutta ilotaloissa naiset olivat seksiorjia, Keltanen huomauttaa. Siitä maailmasta ilmestyy kesällä suomeksi myös tuore romaani, Elodie Harperin Sudenluola (Bazar).
”Pompeji ei välttämättä ollut erityisen eroottinen, mutta muualta Roomasta ei ole säilynyt esineistöä samalla tavalla. Meidän silmiimme pistävät etenkin fallokset, jotka opastivat ilotaloihin mutta myös torjuivat pahaa silmää”, Keltanen sanoo.
Eroottiset freskot koristivat ilotalojen lisäksi varakkaan väen domusten seiniä.
Fallosamuletti.
Eroottinen maalaus Pompejista.
Pompeji enimmäkseen unohtui tuhkan ja pikkukivien alle noin tuhanneksi vuodeksi. Se löydettiin uudelleen vuonna 1748 ja kaivaukset alkoivat 1760. Niissä löytyneen esineistön ansiosta Rooman silloisesta arkielämästä tiedetään paljon.
”Vaikka freskoja ja muita esineitä vietiin palatsien koristeiksi, ne päätyivät myös turvaan turisteilta ja saasteilta”, Keltanen arvioi.
Esimerkiksi kaupungin työläiset asuivat insuloissa, kerrostaloissa, joissa ei voinut välttämättä pitää tulta ja siis kokata. Siksi heille oli baareja ja ravintoloita.
Edouard-Alexandre Sainin teos Pompejin kaivauksista vuodelta 1865.
Suurin osa merimuseon näyttelyn esineistöstä tulee Italiasta, mutta osa myös omasta Kansallismuseostamme.
Tiettävästi ensimmäisenä suomalaisena Pompejin kaivauksilla vieraili jo vuonna 1784 kreivi Gustaf Mauritz Armfelt. Hän toi sieltä puolijalokiveen kaiverretun Mars-jumalan kuvan, josta tehty sormus on yksi noin kahdestakymmenestä Kansallismuseon esineestä näyttelyssä.
Pompejista löydettyyn heliotrooppi-kiveen on liitetty vuonna 1788 kultaa ja hopeaa oleva sormus.
Keltanen painottaa, että Pompejista on löytynyt monenlaista taidetta, muutakin kuin eroottista: maisemia, asetelmia, muotokuvia ja uskonnollisia aiheita – nykynäkökulmasta mytologiaa.
”Seuraavan kerran yhtä laaja kirjo maalaustaidetta löytyy vasta 1500-luvun Hollannista. Kristinuskon tulo kavensi kuvataiteen aihepiirejä ja vasta renessanssi avasi sen uudelleen”, Keltanen kertoo.
Satyyri ja Pan -patsas Pompejista.
Leipää myyvän miehen pienoispatsas Pompejista.
Ensimmäinen versio merimuseon näyttelystä syntyi Australian kansalliseen merimuseoon vuonna 2017. Sen jälkeen se on ollut vähän erilaisena esillä Ranskassa, Tanskassa ja Saksassa. Jokainen on muokannut sitä tilojensa ja halujensa mukaan.
Kotkassa on painotettu merellistä näkökulmaa. Keltanen huomauttaa, että Rooman imperiumin mahti perustui ennen kaikkea laivastoon, vaikka sarjakuvahahmo Asterix on tehnyt maajoukoista eli legioonista tunnetumpia.
”Pompeji hahmotetaan helposti täystuhona, mutta luultavasti suurin osa väestöstä ehti paeta
Merimuseossa nousee esiin harvoin kerrottu tarina Plinius vanhemman pelastusyrityksestä. Hän lähti 12 laivan voimin pelastamaan pompejilaisia tuhon kynsistä mutta menehtyi itse yrityksessä.
”Tajusin juuri, että Pliniuksen syntymästä on tänä vuonna kulunut tasan 2000 vuotta. Hänen kirjansa Naturalis historia oli merkittävä renessanssin aikaan saakka. Pompejin pelastusoperaatio oli tiettävästi ensimmäinen, jossa sotilaat yrittivät auttaa siviilejä.”
Pelastusretkestä kertoi kirjeissään Plinius nuorempi 20 vuotta myöhemmin. Hän keskittyi enonsa kohtaloon eikä tullut kertoneeksi, kuinka operaatio muuten onnistui. Keltanen haluaa uskoa, että laivoilla saatiin evakuoitua ainakin jonkin verran väkeä.
Roomalaisen horeia-laivan malli.
Merellinen maisema Puteolin (Pozzuolin) satamasta. Teos on peräisin Pompejista.
Useita päiviä kestäneiden maanjäristysten jälkeen Vesuviuksen purkaus alkoi 24. elokuuta keskipäivällä vuonna 79. Tuhkapilvi nousi nopeasti 14 kilometrin korkeuteen. Sen jälkeen ihmisillä oli kuitenkin useita tunteja aikaa paeta kaupungista.
Pompeji hahmotetaan helposti täystuhona, mutta luultavasti suurin osa väestöstä ehti paeta. Merimuseossa tapahtumien kulku selostetaan tarkkaan.
”Pompejin asukkaat eivät tienneet, että Vesuvius oli aktiivinen tulivuori. Vaikka jo ensimmäisen tunnin aikana tuli pilkkopimeää, uskoisin, että suurin osa väestöstä ehti paeta.”
Vaikka Pompeji oli vain yksi kaupunki Rooman mahtavassa imperiumissa, se voi muistuttaa meitä siitä, että kokonaisia sivilisaatioita voi pyyhkiytyä pois. Historian varrella monelle on jo käynyt niin.
Nyt koko maapallon väestö saattaa elää itse rakentamansa tulivuoren juurella. Ilmastonmuutos purkautuu ehkä niin hitaasti, että se voidaan vielä torjua. Pakoon ei pääse kukaan.
Pompejin rauniokaupungin taustalla näkyy Vesuvius-tulivuori.
Pako Pompejista -näyttely Kotkassa, Merikeskus Vellamossa Suomen merimuseossa 1.10.2023 saakka.
Oikaisu 3.5. klo 10.15: Korjattu kuvatekstiin, että Pozzuolin satamaa esittävä teos on peräisin Pompejista, satama ei siis ole Pompejissa.