Pop / albumi
Susanne Sundfør: Blómi. Warner.
★★★
Suoratoistovallankumous on tehnyt yllättäen hyvää albumiformaatille. Se on pakottanut perustelemaan muodon taiteellisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhä useampi kunnianhimoinen uutuusalbumi on vanhan kansan sanoin ”teemalevy”.
Niin on myös norjalaisen Susanne Sundførin uutuus Blómi, muinaisnorjaa kukkaan puhkeamiselle.
Kotimaassaan Sundfør on suuri tähti, jonka taiteellisesti kompromissiton musiikki pärjää listoilla ja voittaa sikäläisiä emmoja. Sen lisäksi hän on onnistunut luomaan kansainvälisen indieuran, joka on tuonut hänet Suomeen Savoy-teatterin ja Huvila-teltan kokoisiin paikkoihin.
Suomen nykyisessä musiikki-ilmastossa vastaava taiteilijaprofiili tuntuu mahdottomalta.
Sundfør toimii kuin taiteilijaluokkaan miellettävillä kunnianhimoisilla pop-artisteilla on nykyään tapana. Tuotantoa ei sidota genreihin, vaan jokainen albumi on täysin oma taiteellinen kokonaisuutensa, jolla ei tarvitse olla mitään tekemistä sen edeltäjien kanssa.
Sundfør löi läpi vain 24-vuotiaana vuoden 2010 The Brothel -levyllään, jonka ylisävelletty lauluntekijämusiikki muistutti Kate Bushista ja Joanna Newsomista. Vuoden 2015 Ten Love Songs -levyyn mennessä hän oli jo Depeche Modensa kuunnellut syntikkaromantikko, kunnes vuoden 2017 Music for People in Trouble kääntyi folkiin.
Blómilla Sundfør on kiinnostunut samoista 1970-luvun alun legendoista, Carole Kingistä ja Joni Mitchellistä kuin moni muukin viime vuosina. On flyygeli, saksofonisooloja, ja muuta arvokasta. Kehtolaulumaisen hyräilymelodian ympärille rakennetun Leikara ljóðin taputukset, kuorot ja kolinat tuovat mieleen Fiona Applen, ja kappale päättyy Arthur Russellia muistuttavaan selloluonnokseen.
Amerikkalaiselta musiikki ei onneksi tunnu, niin paljon laulumelodioissa on abbamaista patetiaa.
”Viime aikojen trendiaihe ovat sukujuuret.
Blómi on helppoa ja mahtavaakin kuunneltavaa, mutta kelvotonta taidetta. Teemalevyajattelu on altistanut popin muiden taiteenalojen suurvitsaukselle, väkinäiselle ohjelmallisuudelle ja jargonille, jolla koetetaan selittää teoksesta tärkeä ja sen tekijästä älykäs ja yhteiskunnallinen.
Viime aikojen trendiaihe ovat sukujuuret, ja myös Blómin teema ovat Sundførin isoisä ja tytär. Käytännössä se tarkoittaa levyn saatteeseen kirjattua huvittavuuteen asti tyhjää muotisanahelinää, jolla ei ole mitään tekemistä musiikin kanssa: esivanhemmat, pohjoismaiset alkuperäiskansat, matrilineaarisuus, feminiiniset jumalattaret, muinaisnorja, bingo!
Ṣānnu yārru lī -kappaleessa Sundfør lukee isoisänsä kiisteltyä kielitieteellistä tutkimusmateriaalia, saksaksi. Niin teennäistä ja älytöntä, että pahaa tekee.