Berliini
Jykevä, valkoinen kivitalo lehmusten reunustamalla kadulla Berliinin Mittessä. Holvikäytävä johtaa jykevien kiviseinien sisään.
Joskus viime vuosisadan alussa tässä toimi maalikauppa. Siitä muistuttaa vielä seinässä näkyvä vanha mainosteksti Lacke, Farben. Maalit ovat palanneet tilaan, sillä nyt siinä toimii suomalaisen Susanne Johanssonin, 47, taidegalleria.
Galleria Snow on vielä uusi tulokas Berliinin taidegallerioiden joukossa, huippukilpaillulla kentällä. Saksassa on noin 700 taidegalleriaa, joista Berliinissä on noin 300.
Galleria Snown avaamiseen liittyy onnekkaita sattumia, mutta Johanssonin mukaan myös sinnikäs intuition seuraaminen.
”Siellä mistä tulen, intuitio on väheksytty työkalu”, Johansson sanoo.
Hän viittaa uraansa teknologia-alalla, jonka takia hän muutti Berliiniin 14 vuotta sitten. Johansson oli ajatellut tulevansa vain pariksi vuodeksi. Saksaa hän ei osannut.
”Ajattelin, että silloin alle neljävuotias tyttäreni tuskin menisi täällä kouluun. Mutta niin vain jäimme. Hän kirjoitti juuri ylioppilaaksi.”
Johansson työskenteli markkinointiviestinnän tehtävissä. Yrityksen brändit ja organisaatio muuttuivat jatkuvasti, ja työ oli ajoittain repivää.
Johansson puhuu paljon intuitiosta. Hän päätti seurata sitä ja jätti uransa bisneksen parissa muutama vuosi sitten. Toinen toistaan seuraavat burn outit olivat merkki siitä, että jonkin pitää muuttua.
Johanssonilla on Lontoossa hankittu tutkinto markkinointiviestinnästä, ja lisäksi hän on kouluttautunut valokuvaajaksi. Nykytaidetta hän on aina seurannut tiiviisti.
Vuonna 2020 pandemia tyhjensi taidegallerioita, niin myös Johanssonin kotitalon katutasossa sijaitsevan tilan. Tilan omistaa hänen naapurinsa samasta talosta.
Hänelle ehdotettiin oman valokuvanäyttelyn pitämistä siinä. Johansson ei tohtinut pystyttää näyttelyä yksin, vaan kutsui mukaan myös suomalaistaiteilijat Marika Maijalan ja Niina Lehtonen Braunin, jonka hän tunsi ennestään.
Uudet koronarajoitukset sulkivat pian kaikki näyttelyt, mutta se parin kuukauden jakso, jonka pop up -galleria ehti olla rajoitusten välissä auki, oli mielekästä aikaa. Se vahvisti Johanssonin intuitiota: tätä lisää.
Niinpä Johansson perusti oman gallerian, Galleria Snown, kaksi vuotta sitten. Aluksi se toimi Alexanderplatzilla pienessä ja syrjäisessä tilassa, kunnes hän sai naapurinsa kanssa aikaan vuokrasopimuksen oman kotitalon tilasta.
Johansson toteaa olleensa onnekas tilan suhteen. Ei kenelle tahansa tupsahda vuokrattavaksi tyhjää galleriaa. Myös taloudellisesti hän oli onnekkaassa tilanteessa, sillä entisestä työurasta oli jäänyt pesämunaa, jonka turvin saattoi aloittaa epävarman galleristin uran.
””Menestys ei ole ajallisten tavoitteiden seuraamista.”
Galleristi nappaa yleisen käytännön mukaan 40–50 prosenttia myydyn taideteoksen hinnasta.
Työtä riittää, Johansson pyrkii pitämään yhtenä päivänä viikossa kokonaan vapaata. Galleria ei vielä elätä häntä täysin.
”Mutta olen tyytyväinen myyntimääriin tässä vaiheessa.”
Sivutoimisesti hän tekee yhä keikkatöitä myös valokuvauksen ja markkinoinnin parissa.
”Gallerian vakiinnuttaminen kestää kauan. Se ei ole yhden tai kahden vuoden juttu”, Johansson sanoo.
Galleristit tulevat erilaisista taustoista: on keräilijöitä, taiteilijoita ja kuten Johanssonin tapauksessa, aivan toisenlainen uratausta. Johansson on opiskellut alaa lukemalla paljon.
Galleria Snow’n painotus on ”pohjoisuus”, ja monet näyttelyistä ovat olleet suomalaisten taiteilijoiden.
Susanne Johansson ja Aura Hakuri taiteilijatapaamisessa Galleria Snowssa toukokuun alussa.
Parhaillaan esillä on Aura Hakurin teoksia, näyttelyn nimi on Love Letters, rakkauskirjeitä. Käsintehdylle paperille maalatut vesiväriteokset ovat syntyneet osittain Pariisissa, jossa Hakuri viettää paljon aikaa. Hakurin mukaan ne ovat tosiaan kuin kirjeitä häneltä, tietyille vastaanottajille.
Snown myyntivalikoimaan kuuluu teoksia monilta suomalaisilta nykytaiteilijoilta kuten viimeksi Taidehallin Nuoret 2023 -näyttelyssä mainetta niittäneeltä Maisa Majakalta, Camilla Mihkelsoolta, Marika Maijalalta ja monilta muilta. Monilla heistä on ollut Snow’ssa jo näyttely.
Snow ei ole vain naisten galleria, vaikka suurin osa taiteilijoista onkin ollut naisia. Johansson sanoo, että taiteellisessa linjassa hänen kantava ajatuksensa on ”feminiininen energia”.
Se tarkoittaa Johanssonin mukaan intuitiota ja empatiaa, rauhaa, mielikuvista sekä ”turvallisia tapoja käsitellä myös kiukkua ja vihaa”.
Johanssonin mukaan näille arvoille ei bisnesmaailmassa ollut juuri sijaa.
”Mielestäni maailma kaipaa lisää feminiinistä energiaa, ja siksi haluan tuoda esiin näitä arvoja galleriassa taiteen muodossa.”
”Menestys ei ole ajallisten tavoitteiden seuraamista”, hän kuvailee.
Tavoitteita hänellä on silti paljon. Hän haluaisi esimerkiksi lisätä yhteistyötä suomalaisten ja saksalaisten taiteilijoiden välillä.
Camilla Mihkelsoo: Green Dress.
Niina Lehtonen Braun: Nimetön nainen ja piippu.
Maisa Majakka: Scenes from a houseparty.
Johansson on aloittanut yhteistyön Leipzigissa toimivan She BAM! -gallerian kanssa, joka on hänen suosikkigalleriansa. Yhdessä rakennettavista näyttelyistä hyötyvät hänen mukaansa juuri pienet galleriat.
Verkostumisesta voisi ottaa kenties enemmän irti myös suurten parissa.
Viime vuonna Suomen taidepiireissä ihmeteltiin sitä, miksi Venetsian biennaalin päänäyttelyyn ei taaskaan ollut kutsuttu suomalaisia nykytaiteilijoita, kuten ei koko 2000-luvulla useimpina vuosina. Esimerkiksi ruotsalaiset ovat paljon paremmin esillä.
Kesäkuussa puolestaan järjestetään taas yksi maailman merkittävimmistä nykytaiteen myyntitapahtumista, Art Basel. Suomalaisia gallerioita siellä ei ole edustettuna, kuten ei ollut viime vuonnakaan.
Art Baselissa omistajaa vaihtavat teokset myydään jopa miljoonaluokan hinnoissa. Sellaisiin suomalaistaiteilijoiden teokset eivät yllä.
Johansson arvioi, että nykytaiteessa vallitsee sama ero ruotsalaisiin, joka tunnetaan monelta muultakin alalta. Markkinointia vierastetaan, verkostoitumista vältellään.
Omassa galleriassaan hän hoitaa itse kaiken teosten lähetyksestä näyttelyiden markkinointiin. Hän toivoo, että hänellä on joskus mahdollisuus palkata työvoimaa, niin että voisi itse keskittyä kuratointiin ja asiakassuhteisiin. Haaveena on myös joskus avata sivugalleria Suomeen.
”Fyysinen galleria on se sydän, jossa teokset voi nähdä”, Johansson sanoo. Hänelle se ei kuitenkaan ole kuin osa kokonaisuutta. Ennen galleriatilan löytymistä hän harkitsi jopa pelkän onlinegallerian avaamista.
Teoksia hän myy netissä toimivan Artsy-sivuston kautta. Sinne on rekisteröitynyt ympäri maailmaa taiteenostajia, joille algoritmi tekee ehdotuksia taideostoksista. Johanssonin mukaan hänen galleriansa on löydetty hyvin Yhdysvalloissa, Etelä-Koreassa ja Japanissa.
”Eurooppalaisella nykytaiteella on hyvä aura Aasiassa”, hän sanoo.
Yllättävää on ollut myös se, miten paljon ostajia on ollut Suomesta.
Galleria Snow, Brunnenstrasse 170, Berliini.
Berliiniläisessä Galleria Snowssa teemana ovat pohjoisuus ja feminiininen energia, ja myynnissä onkin useiden suomalaisten naistaiteilijoiden teoksia.