Nykytaide
Daniel Steegmann Mangrané: A Leaf Shapes the Eye 10.9. saakka (5. krs.) ja 13.8. saakka (3. krs.) Kiasmassa, Mannerheiminaukio 2. Ti–pe 10–20.30. la 10–18, su 10–17.
En ole koskaan nähnyt Kiasman viidettä kerrosta tässä valossa. Suuret kattoikkunat on avattu kevätauringolle, mutta ikkunoihin kiinnitetyt suodattimet värjäävät koko tilan taivaansiniseksi. Poikkeuksen muodostavat tilan keskellä oleva pieni keltainen kioski, jonka sisällä voi puristaa itselleen lasillisen virkistävää appelsiinimehua, sekä punaisina hehkuvat hologrammit, jotka näyttävät tekevän reikiä seiniin.
”Turkoosin muoviruohon peittämä lattia on muhkurainen ja saa katsojan varomaan askeliaan.
Barcelonassa syntynyt ja Rio de Janeirossa asuva Daniel Steegmann Mangrané (s. 1977) on monipuolinen ja oivaltava käsitetaiteilija. Hänen suuret installaationsa aktivoivat kaikki aistit tavalla, jossa näkemiseen yhdistyy fyysinen kokemus; erilaiset haju-, maku-, tunto- ja kuuloaistimukset.
Mangrané sekä terästää että horjuttaa katsomisen konventioita: turkoosin muoviruohon peittämä lattia on muhkurainen ja saa katsojan varomaan askeliaan. Hiljainen huilumusiikki aktivoi korkeaan tilaan viritetyt valolangat ja saa ne välkkymään kuin pystysuorat salamat. Esillepano tekee katsojan tietoisiksi kehostaan ja muistuttaa, että kokemukset, tunteet ja ajattelu ovat sidoksissa siihen, mitä aistimme vastaanottavat.
Näkymä Daniel Steegmann Mangranén näyttelystä Kiasman viidennestä kerroksesta.
Siniseen tilaan on siroteltu useita eri aikoina valmistuneita ja eri tavoin toteutettuja teoksia. Mangrané leikkii mittakaavalla. Yksi teos on pikkuriikkinen, toinen kattoon kurkottava, kolmas paikan päällä seinään maalattu. Yhteenlaskettuna kaiken tämän muodostama kokemus on miellyttävä samaan tapaan kuin päivä aurinkoisella rannalla tai bossa novan lempeät soinnut.
Daniel Steegmann Mangrané: Elegancia y renuncia, 2011, osa teoksesta.
Vaikka viides kerros houkuttaa, näyttelyn katsominen kannattaa aloittaa neljännestä kerroksesta ja vajaan minuutin mittaisesta videosta Teque-teque (2011), joka esittelee meille samannimisen linnun. Emme kuitenkaan näe uhanalaista olentoa, vaan sademetsän sellaisena kuin oksalta oksalle hyppivä lintu sen voisi nähdä. Videon nopearytminen leikkaus perustuu pienen linnun lauluun.
”Luonto ei ole passiivinen objekti. Myös se omaa kyvyn havaita, tuntea ja reagoida.
Ihmisen suhde luontoon on Mangranén keskeisiä teemoja, jota hän lähestyy lukuisia eri reittejä akvarelleista ja kollaaseista alkaen. Lähtökohtana on usein dualistinen vastakohta-asetelma, jonka hän pyrkii rikkomaan tai sekoittamaan, kuten perustamalla teoksensa linnun lauluun tai hyönteisen liikkeiden geometriaan, kuten teoksessa Kummitussirkat (2012).
Mangrané kritisoi tapaa, jolla ihminen esineellistää luontoa ymmärtämättä, että elämä maapallolla perustuu vastakohtien sijaan monimutkaisiin riippuvuussuhteisiin ja yhteiseloon. Hänelle tärkeät Brasilian sademetsät ovat opettaneet hänelle, ettei luonto ole passiivinen objekti. Myös se omaa kyvyn havaita, tuntea ja reagoida.
Näyttelyn vaikuttavimpia teoksia on Villiintynyt ajatus (2020), sarja eläimiä ja kasveja sekoittavia valokuvia sekä filosofi Juliana Fauston laatimia vakavia tekstejä. Monitasoinen ja ajankohtainen teos avaa näkökulmia luonnon ennallistamiseen luontoon päästettyjen ja Brasiliassa ongelmaksi muodostuneiden villiintyneiden lemmikkien kautta.
Teokseen sisältyy myös kertomus Tijucan kansallispuistosta, jonka Brasilian keisari Pedro II määräsi perustettavaksi 1861 alueella aikaisemmin olleiden kahvi- ja sokeriplantaasien paikalle. Sata vuotta myöhemmin alun perin keinotekoinen metsä julistettiin luonnonsuojelualueeksi.
Daniel Steegmann Mangrané: Rukoilijasirkat, 2012, pysäytyskuva videosta.