”Se on minusta aina tuntunut luontevalta”, Vappu Orlov sanoo työstään kirjallisuuden kääntäjänä. ”Kun on tavoittanut romaanin hengen ja ajatuksen, siihen maailmaan jotenkin uppoaa. Kääntäminen saattaa olla kärsimystäkin, mutta enemmän se silti tuo nautintoa.”
Kääntäjän työ edellyttää pettämätöntä kielentajua ja kulttuurien tuntemusta. Näitä avuja Vappu Orloville ehti karttua sen 33 vuoden aikana, jona hän työskenteli käännetyn kaunokirjallisuuden kustannustoimittajana Tammessa. Vastatessaan legendaarisen Tammen Keltaisen kirjaston käännöksistä Orlovin auktoriteetti oli ylittämätön. ”Vappukin on sitä mieltä” on lause, joka ratkaisi monta suomennoskiistaa.
””Vappukin on sitä mieltä” on lause, joka ratkaisi monta suomennoskiistaa.
Jarl Hellemannin (1920–2010) vuonna 1954 aloittamassa Keltaisessa kirjastossa on julkaistu jo 540 käännösteosta, ja sen kirjailijoissa on peräti 31 nobelistia. Orlovin hoidossa Keltainen kirjasto oli yli kaksikymmentä vuotta.
Hellemannia Orlov muistelee etäisen korrektina johtajana. Yhteistyö kulki, ja uusia käännettäviä romaaneja löydettiin.
”Hellemannin ulkomaansuhteilla oli alkujaan totta kai suuri merkitys. Esiluimme paljon teoksia Tammessa ja pyysimme lausuntoja. Koko ajan pyrimme maantieteelliseen ja kielelliseen laaja-alaisuuteen hakeutuen esimerkiksi Japanin ja Etelä-Amerikan kirjallisuuteen”, Orlov kuvaa.
Kohta seitsemänkymmenen vuoden ajan Keltainen kirjasto on sivistänyt suomalaisia ja avartanut kirjallista makuamme. Vaikka kirjallisuuden tulevaa kohtaloa usein epäillään, Orlov ei suhtaudu asiaan dramaattisesti. ”Sanataiteen muodot ja käyttö kyllä muuttuvat ajan myötä, mutta kirjallisuuden aseman näkisin säilyvän vakaana.”
”Sanataiteen muodot ja käyttö kyllä muuttuvat ajan myötä, mutta kirjallisuuden aseman näkisin säilyvän vakaana”, Vappu Orlov toteaa.
Orlovin omista käännöksistä ei kerry valtavan korkeaa pinoa, mutta suomennosjälki on ensiluokkaista. ”Neidonhius soljuu ja soi Orlovin lyyrisenä, taiturillisen taipuisana tulkintana kuin itsestään”, luonnehti Mikael Agricola -palkintoraati, joka palkitsi Mihail Šiškinin Neidonhiuksen suomentajan vuonna 2016.
Vasta eläkkeelle jäätyään Orlov heittäytyi täysiaikaiseksi kääntäjäksi. Hänen pääkielensä on venäjä, vaikka suomentaminen luonnistuu muistakin kielistä. Omana suosikkinaan Orlov mainitsee juuri Šiškinin. Sveitsissä kauan asunut venäläisprosaisti sai vielä vuosituhannen alussa merkittäviä kirjallisuuspalkintoja Venäjällä, mutta tätä nykyä hän ei ankaran Putin-kritiikkinsä vuoksi voi vierailla synnyinmaassaan.
”Šiškin poimii kaikkialta ympäriltään hyvin yksityiskohtaisia havaintoja ja osaa upottaa ne tekstiinsä. Se värittää ja rikastaa suuresti hänen kertomuksiaan”, kääntäjä sanoo.
Vaan kuinka kouvolalaisesta evakkojen tyttärestä on kehkeytynyt venäjän kielen taituri?
”Lukiossa en voinut lukea venäjää, mutta jotenkin se kiinnosti minua varhain ja aavistin sen luontuvan minulle. Helsingin yliopistossa aloitin pian venäjänprofessori Igor Vahrosin opissa. Innostuin kielestä toden teolla.”
Kesäkurssilla Leningradissa 1969 kieltenopiskelija tutustui nuoreen Vladimir Orloviin. Jos suhde edistyikin hyvin, niin hitaampi oli Vladimirin muutto Suomeen. Monen byrokraattisen kommervenkin jälkeen häitä päästiin viettämään vasta 1974, ja Etykin jälkeisen lyhyen suojasään siivellä Volodja sitten astui junasta Helsingin asemalla syksyllä 1975. Yhdessä he ovat edelleen.
Venäjän Ukraina-hyökkäyksen vuoksi Vappu Orlov on hyvin huolissaan. Kun sota katkaisi yhteistyön itänaapurin kanssa, myös erilaiset kulttuurisillat ovat poikki. Niukasti käännöksiä, ei kirjailijavierailuja, ei kanssakäymisiä.
”Ja miten pitkään, sitähän me emme tiedä.”
Kuka?
Vappu Orlov
Syntyi 1943 Savonlinnassa.
Ylioppilas, Kouvolan tyttölyseo 196. Filosofian maisteri, Helsingin yliopisto 1974. Opiskeli Moskovan ja Leningradin yliopistoissa 1974–1975.
Kustannustoimittaja Tammessa 1970–1973 ja 1976–2006, tietosanakirjojen, sarjakuvien ja käännetyn kaunokirjallisuuden (Tammen Keltaisen kirjaston) toimittaja. Kätilöinyt noin 500 käännösromaania.
Suomentanut kauno- ja tietokirjallisuutta venäjästä, englannista ja ruotsista, venäjästä mm. Nikolai Leskovin, Grigori Baklanovin ja Mihail Šiškinin tuotantoa.
Kustannustoimittajien Alvar Renqvist -palkinto 2000. Sarjakuvaneuvos 2006. Mikael Agricola -palkinto Mihail Šiškinin Neidonhius-romaanin suomennoksesta 2016. Kirjallisuuden valtionpalkinto 2018.
Asuu Helsingissä, naimisissa, yksi tytär, kolme lapsenlasta.
Täyttää perjantaina 19. toukokuuta 80 vuotta.