On ihanaa nähdä hyvää taidetta odottamattomassa paikassa.
Helsingin yliopiston päärakennuksen vanha puoli tunnetaan kipsiveistoksistaan, mutta kesän ajan siellä voi nähdä myös amerikkalaista minimalismia: kun pääovesta sisään astuessaan nostaa katseensa, näkee yläilmoissa kuvanveistäjä Fred Sandbackin (1943–2003) teoksen Untitled (Sculptural Study, Two Leaning Triangles). Se koostuu kahdesta mustasta akryylilangasta pingotetusta kolmiosta, jotka kallistuvat peilikuvanomaisesti toisistaan poispäin.
Teos on klassista Sandbackia. Hänet tunnetaan vähäeleisistä lankateoksistaan, jotka rajaavat ja leikkaavat kolmioina ja suorakaiteina erilaisia tiloja. Näyttää siltä, että lanka on vain ohikulkumatkalla ja jatkuu seinän toisella puolen, sillä sen päät on upotettu lattiaan, seiniin tai kattoon tavalla, joka vaikuttaa taikatempulta.
Sandbackin teoksia ei voi noin vain siirtää paikasta toiseen, sillä langat pingotetaan kulloiseenkin ympäristöönsä tavalla, joka toimii juuri sen muotoisessa ja kokoisessa tilassa. Sandback installoi teoksensa museoihin itse, mutta hän kuoli jo kaksi vuosikymmentä sitten. Häneltä ei siis enää voi kysyä, miltä teoksen pitäisi näyttää juuri tässä portaikossa.
Jotta Sandbackin teoksia voidaan laittaa esille, tarvitaan siis joku, joka tietää, miten taiteilija olisi todennäköisesti homman hoitanut.
Vuodesta 2004 amerikkalaistaiteilija Amavong Panya on ollut yksi neljästä ihmisestä, joita pyydetään toteuttamaan Sandbackin teoksia silloin, kun niitä halutaan uusiin paikkoihin – kuten nyt Helsingin yliopiston päärakennuksen aulaan.
”Minä olen ikään kuin muusikko, joka esittää Sandbackin kirjoittamaa musiikkia”, Panya kuvailee.
Panya käyttää työnsä pohjana kaavakuvia, jotka Sandback jätti jälkeensä. Usein ne ovat kaksiulotteinen kaavio, josta Panyan pitää päätellä, mitä se voisi tarkoittaa kolmiulotteisessa tilassa.
Teoksen mittasuhteet pitää saada oikein ja lanka pitää ankkuroida lattiaan kirurgisella tarkkuudella. Helsingissä vaikein osuus oli kuitenkin yläilmoissa työskenteleminen, Panya naurahtaa: häntä vaivaa pieni korkeanpaikankammo.
Amavong Panya teki tarkkaa työtään rakennustelineiltä käsin.
(Kuolleiden taiteilijoiden paikkasidonnaisten teosten tekijät ovat oma ammattikuntansa. Yliopiston portaikossa käy pyörähtämässä myös helsinkiläistaiteilija Andrew Colbert, joka kiertää Eurooppaa tekemässä edesmenneen amerikkalaistaiteilijan Sol Lewittin suoraan seinään piirrettäviä teoksia.)
”Fredin teokset jatkavat elämäänsä oikeastaan sen ansiosta, miten syvällisesti Amavong ne ymmärtää ja kuinka tarkkaa työtä hän tekee”, sanoo Juliette Kennedy.
Matemaatikko-kuraattori on syy sille, että Panya on saapunut Helsinkiin pingottamaan Sandbackin lankoja. Aiemmin Kennedy on kuratoinut Sandbackin näyttelyn muun muassa Porin taidemuseoon vuonna 2011.
Matemaatikko ja kuraattori Juliette Kennedy (vas.) kuratoi yhden teoksen Sandback-näyttelyn. Teoksen rakensi taiteilija Amavong Panya.
Kesäkuussa Kennedy järjestää yliopistolla symposiumin matemaatikkojen piirroksista, johon osallistuu niin matemaatikkoja, filosofeja, taiteilijoita kuin taidehistorioitsijoita. Sandbackin teos juhlistaa symposiumia.
Usein Sandbackin teosten yhteydessä puhutaan illuusiosta, joka niiden äärellä syntyy. Ihmiset kävelevät niiden ympärillä hitaasti ja varovaisesti, ikään kuin langat rajaisivat tyhjän ilman sijaan helposti särkyvää lasilevyä.
”Kai teoksen taika on lopulta siinä, että se on pelkkää lankaa”, Amavong Panya pohtii.
Vaikka taitavalla installoinnilla on efektissä oma osuutensa, Panya sanoo että efekti kuuluu Sandbackin teosten luonteeseen.
”Kai kyse on siitä, että aivot tulkitsevat kaksi kulmassa kohtaavaa viivaa tasoksi”, hän sanoo. Aivot ikään kuin päättelevät loput.
Näkymättömien asioiden hahmottamisesta on kyse myös Juliette Kennedyn konferenssissa. Matemaatikot työskentelevät erilaisten väitteiden todistamisen parissa, ja piirrokset ja kaaviot ovat siinä usein iso apu, Kennedy kertoo. Usein todistetta ei edes voi ymmärtää ilman piirrosta.
Tällaiset piirrokset ovat matemaatikoille käyttötavaraa, ei taidetta, mutta Kennedyn symposium pysähtyy pohtimaan niiden roolia tiedon tuottamisessa.
Sen käsityksen että matemaatikot pitävät abstraktista taiteesta ja selkeistä geometrisistä linjoista, Kennedy kuitenkin kumoaa.
”Matemaatikot ovat väärinymmärrettyjä”, hän nauraa.
Itsekin hän pitää vaikkapa ranskalaisen Jean-Honoré Fragonardin pulleista cupidoista ja ruusutarhoista.
Matemaatikkoja on moneen junaan.
”Sandbackin teos on täällä siksi, että se kaunis ja voimakas, ja se voi puhutella ketä tahansa”, Kennedy sanoo.
Fred Sandbackin teos on nähtävillä Helsingin yliopiston päärakennuksen portaikossa (Unioninkatu 34) 31. elokuuta saakka.