Nimeni on Bröyer. Kantaesitys Hakasalmen huvilassa 10.5. ★★★★
Nykymaailmassa ei liene mutkattomampaa asiaa kuin selvittää, kenestä näytelmä Nimeni on Bröyer mahtaa kertoa.
Googlesta tuskin voi löytää toista niin yksiselitteistä vastausta.
Helsingissä koko ikänsä asunut tanssipedagogi Martta Bröyer (1897–1979) ei taida olla tuttu nimi kovin monelle kaupunkilaiselle, mutta hän on kuitenkin ainoa hakukoneen tuntema Bröyer oikeastaan koko maailmassa.
Hakasalmen huvilaan rakennetulla kamarinäyttämöllä nähtävässä tiivistunnelmaisessa esityksessä pyritään selvittämään, kuka oli tämä nainen ja mikä oli hänen erikoisen nimensä tarina.
Martta Bröyer jätti jälkensä Helsingin kaupunkikuvaan myytyään Kruununhaan vanhimman puutalon kaupungille museotarkoituksiin vuonna 1974. Hänen isoisänsä, ruiskumestari Alexander Wickholm, oli hankkinut 1816 rakennetun talon omistukseensa vuonna 1859.
Helsingin kaupunginmuseon tutkijat kiinnostuivat Bröyerista uudelleen muutamia vuosia sitten uusien aineistolöytöjen seurauksena, eikä ole ihme että teatterintekijät ovat sen myötä kiinnittäneet huomionsa Bröyerin vähemmän tunnettuun taiteilijuuteen.
Bröyer oli ehdoton oman luovuutensa sekä syvimmän sisäisen minuutensa suhteen. Ehdoton ainutlaatuisuuden pyrkimys näkyi sekä hänen itselleen ottamassa uudessa sukunimessä, jota ei ollut kenelläkään muulla, että hänen kehittämässään omassa taidesuuntauksessaan bröyerismissä, joka jätti sekä hänet että hänen perustamansa yksityisen tanssikoulun täysin marginaaliin suomalaisella kulttuurikentällä.
”Näytelmä on vahvasti puhutteleva kuvaus naisen yhteiskunnallisen aseman tiukoista raameista.
Ohjaaja Hanna Ojalan ja Bröyerin roolissa nähtävän Aija Pahkalan kirjoittamassa näytelmässä ei kuitenkaan vaivuta nimihenkilön mukana minnekään merkillisiin sfääreihin.
Nimeni on Bröyer on ennen muuta iskevän terävä ja tragikoomisen hauska kartoitus eurooppalaisen kulttuurin tilasta 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä.
Näytelmässä ei hahmotella pelkästään yksittäisen taiteilijan vaikeuksia löytää omaa tietään ja pitää päänsä kylmänä kaikkien intohimoisesti vellovien taidesuuntausten keskellä. Se on samalla vahvasti puhutteleva kuvaus naisen yhteiskunnallisen aseman tiukoista raameista ja rajojen ylittämisen mahdottomuudesta.
Bröyerin uskomattomat seikkailut 1920-luvun alun Dresdenissä tiivistävät komeasti näytelmän keskeiset teemat, kun Mary Wigman, Rudolf von Laban, Rudolf Steiner ja Wilhelm Reich pyrkivät kukin omalla tavallaan osoittamaan, mistä ihmisyys rakentuu ja ennen muuta missä päin ruumista se sijaitsee.
Uskomattomalla jännitteellä näyttelevän Pahkalan rinnalla nähdään moneksi vääntäytyvä naiskolmikko. Reetta Kankare, Sannamari Patjas ja Laila Nousiainen hallitsevat sekä heittäytymisen että ironian kuvatessaan Bröyeriäkin merkillisempiä aikalaisia tämän raastavan sairaasta äidistä aina hunajaa tihkuvaan kansallissosialistien johtajaan asti.
Tärkeä osa esityksen vaikuttavuutta on Reija Laineen luoma visualisointi varjokuvakohtauksineen ja tanssivine verhoasetelmineen.
Hanna Ojalan ja Aija Pahkalan kirjoittaman näytelmän ohjaus Hanna Ojala, skenografia Reija Laine, valosuunnittelu Anna Pöllänen, äänisuunnittelu Juuso Voltti, koreografia Laila Nousiainen. Esiintyjät Aija Pahkala, Reetta Kankare, Sannamari Patjas, Laila Nousiainen.
Näytelmän toinen käsikirjoittaja Aija Pahkala (vas.) näyttelee Martta Bröyerin roolin. Sannamari Patjaksen esittämiin lukuisiin henkilöhahmoihin kuuluu muun muassa Bröyerin syvästi uskonnollinen kasvatusäiti Hanna Blåfield.