Komedia
Taide. Nordic Theatre Companyn ensi-ilta Savoy-teatterissa 13.5. ★★★
Nordic Theatre Company, uusin tulokas Suomen teatterikartalla, ei todellakaan kursaile markkinoidessaan itseään kaikin tavoin ylivertaiseksi hankkeeksi.
Teatterin ensimmäinen ensi-ilta Taide ei kuitenkaan ole ihan kevään merkittävin teatteritapaus.
Ranskalaisen Yasmina Rezan menestysnäytelmä lähes kolmen vuosikymmenen takaa kertoo kolmesta ystävyksestä. Serge on ostanut kokonaan valkoisen taulun todella kalliilla summalla, mikä saa tolaltaan joutuvan Marcin turvautumaan yhteiseen ystävään Yvaniin, joka kuitenkin suhtautuu maalaukseen omalla tavallaan.
Markus Tsokkinen on lavastanut Savoy-teatterin lavalle suuren pylväshallin, joka hetkittäin pääsee jatkumaan videokuvan välityksellä takaseinän kautta kaukaisuuteen.
Pylväiden piirittämät näyttelijät seisahtuvat toistuvasti asentoihin, joissa he muistuttavat antiikin jumalia, tai jumalista veistettyjen patsaiden olemusta jäljitteleviä kreikkalaisia filosofeja.
Paavo Westerbergin ohjaus ottaa vakavasti henkilöiden filosofiset ja taideteoreettiset väittämät, vaikka ne usein jäävät pelkiksi sivalluksiksi ja näytelmän edetessä vähenevät kiistakumppanien ajautuessa entistä enemmän toistensa iholle.
Katsojan ratkaistavaksi jää, ilmentääkö teoreettinen väittely henkilöiden todellista suhdetta maailmassa olemisen, vai palveleeko se ainoastaan keinotekoisena kanavana purkaa vuosien varrella patoutuneita paineita.
Reza on suorastaan mestarillisen hauskasti sijoittanut näytelmäänsä mukaan kirjoittamisajan suuren muotitermin dekonstruktio.
Marc ilmoittaa kadottaneensa luottamuksensa ystävään sillä hetkellä, kun Serge ensimmäisen kerran käytti puheessaan tuota sanaa. Miesten keskustelussa dekonstruktio vilahtelee vain eräänlaisena kirosanana, mutta samaan aikaan Reza dekonstruoi näytelmässään hyvin suoralla tavalla koko ystävyyden käsitteen.
Ystävyydellä on selkeät tarkoitusperät, joko tiedostetut tai tiedostamattomat, ja ne ovat lisäksi täysin riippuvaisia vallitsevasta tilanteesta, joten ystävyyssuhteeseen saattaa sisältyä valtava määrä keskenään ristiriitaisia toiveita, odotuksia ja vaatimuksia.
Reza ei tarvitse ”laboratoriokokeeseensa” muuta kuin kolme muuttujaa, kolme pitemmän aikaa toisensa tuntenutta miestä, kun kasassa on ainekset melkoiseen käymisprosessiin.
Pienikin asia saattaa järkyttää miesten keskinäistä asetelmaa ja vaatia määrittelemään ystävyyden luonteen uusiksi. Sama toimi myös toisinpäin.
Riitaantuneet ystävät voivat löytää sovinnon niinkin yksinkertaisella konstilla, kuin asettamalla kolmannen osapuolen tikun päähän yhteisen huomion keskipisteeksi.
Näytelmän onnistuminen on pitkälti sen varassa, että rooleihin on saatu kolme näyttämökarismaltaan riittävän tasavertaista esiintyjää.
”Vaikuttavimman suorituksen tekee Aku Hirviniemi.
Taide on koronakauden alkuvaiheessa ideoidun uuden teatterihankkeen ensimmäinen esitys, ja sen ensi-iltaa jouduttiin asetettujen yleisörajoitusten vuoksi siirtämään vielä vuodella eteenpäin.
Marcin rooliin alun perin kaavaillun Samuli Edelmannin tilalla nähdään Taneli Mäkelä, joka aikaisemmin on ehtinyt näytellä Sergeä kymmenen vuoden takaisessa Tampereen Teatterin tulkinnassa.
Tässä miehityksessä ja harmaiden ohimoidensa arvovallalla Mäkelä sopii erittäin hyvin Marcin rooliin ja tasavahvaksi peluriksi ilmaisuaan tavanomaisesta pehmentäneelle Eero Aholle, joka hetkittäin keventää osaansa vähän turhankin osoittelevalla komiikalla.
Miesten väliseen nuorallatanssiin tuo oman herkullisen lisämausteensa se, että molemmat näyttelijät on helppo ajatella toistensa rooleihin.
Vaikuttavimman suorituksen tekee silti Aku Hirviniemi.
Häävalmistelujensa edessä suurta epävarmuutta kokeva Yvan suorastaan sulatti ensi-iltayleisön sydämet.
Esityksen alkupuolen keinotekoiselta näyttänyt tyylittely tuntui olevan ennen muuta pohjustusta Hirviniemen virtuoosisille purkauksille ja itkukohtauksille. Näyttelijän heittäytymisen edessä ei tuntunut lainkaan häiritsevältä, että muuten kaikin tavoin ranskalainen mies ehti kiihdyksissään turvautua myös lähes kaikkiin Suomen eri murteisiin.
Rezan näytelmää on esitetty meillä niin runsaasti menneinä vuosina, että on vaikea kuvitella miten sen voisi vielä tehdä.
Nordic Theatre Companyn toteutuksessa on otettu käyttöön kaikki mahdolliset keinot ikään kuin varmuuden vuoksi.
Sinänsä tyylikkäässä esityksessä on paljon sellaista kuorrutusta, minkä ensisijainen tarkoitus tuntuu olevan tilan täyttäminen ja mahdollisimman ylellisten puitteiden luominen kalliista lipuista maksaneen yleisön taidenautinnolle.
Yasmina Rezan näytelmän suomennos Arto af Hällström ja Inkeri Kivirikko, ohjaus Paavo Westerberg, lavastus Markus Tsokkinen, puvut Anna Sinkkonen, valot ja videot Veli-Ville Sivén, äänisuunnittelu Kasperi Laine, maskeeraus Marjut Samulin. Rooleissa Taneli Mäkelä, Eero Aho, Aku Hirviniemi.
Yvan (Aku Hirviniemi) ja Marc (Taneli Mäkelä) ovat levottomia yhteisen ystävänsä Sergen toimista ja taidekäsityksestä.