Etno
Bassekou Kouyaté & Ngoni Ba G Livelabissa 24.5. Bassekou Kouyaté (ngoni), Amy Sacko (laulu), Mahamadou Tounkara (yabara, tama), Moctar Kouyaté (kalebassi, symbaalit).
Uransa varrella malilainen ngonin soittaja Bassekou Kouyaté (s. 1966) on päässyt työskentelemään muun muassa Paul McCartneyn, Taj Mahalin ja Damon Albarnin kanssa.
Vai pitäisikö sanoa, että länsimaiset tähdet ovat päässeet työskentelemään Kouyatén kanssa. Näkökulmaa vähän kääntämällä sekin voisi olla hyvin perusteltu.
Kouyatélla on takanaan musiikkiperinne, josta useimmat länsimaiset popparit voivat vain haaveilla. Sukudynastia on ollut grioteja eli muusikoita 1200-luvulta saakka. Myös klassisen musiikin historia vaikuttaa sen rinnalla lyhyeltä.
Kouyatéin kantaisä Balle Fasséké osallistui mahtavan, yli 400 vuotta hallinneen Malin imperiumin perustamiseen. Hänet nimitettiin mandinka-kuningas Naré Maghann Konatén griotiksi.
Konatén poika Sundiata Keita perusti Malin valtakunnan. Kouyatét jatkoivat Keitojen grioteina. Rooliin kuului myös olla neuvonantajia ja pitää yllä historian tuntemusta lauluilla.
Griotien historia ei ole pelkkää pölyistä perhelegendaa vaan elävää perintöä. G Livelabissa Bassekou Kouyaté esitteli osan kappaleista esi-isiensä eri vuosisatoina kuninkaallisille esittämiksi.
Imperiumi sortui 1600-luvulla, mutta Mali on edelleen musiikin suurvalta ja griot-perinne elää. Tällä vuosisadalla Bassekou Kouyaté on dynastiansa tunnetuin jatkaja ja ngonin tunnetuin soittaja.
Toinen tunnettu griot-suku on koran soittamiseen erikoistuneet Diabatét. Sen nykyiset muusikot laskevat kuuluvansa peräti 77. sukupolveen.
Bassekou Kouyatén ngoni on pieni heleä-ääninen nelikielinen soitin, jonka Kouyaté esitteli banjon isäksi ja kitaran isoisäksi. G Livelabissa hänellä oli niitä käytössään kolme.
Kouyaté alkoi soittaa ngonia 12-vuotiaana. Hän sai mainetta, kun soitti sitä Ali Farka Touren viimeisellä levyllä Savane (2006). Ensimmäinen oma levy Seugu Blue sai jo palkintoja. Hän on julkaissut kaikkiaan neljä kiiteltyä älppäriä.
Taustalla oli kaksi lyömäsoittajaa, joiden arsenaali oli todella minimalistinen. Bassekoun veli Moctar soitti bassorytmejä kalebassilla ja heläytteli sekaan paria symbaalia.
Veljenpoika Mahamadou Tounkara soitti lähinnä yabara-helistintä, mutta häneltä kuultiin pari hienoa sooloa tamalla eli puhuvalla rummulla.
Muutamissa biiseissä Kouyatén vaimo Amy Sacko lauloi. Upeaa ääntä olisi kuunnellut enemmänkin.
Basso-ngonin soittaja Mamadou Kouyaté oli jäänyt kyydistä lentokoneen ylivarauksen takia. Konsertti kuulosti täysipainoiselta näinkin. Täyteläinen sointi oli pelkistyksen taidonnäyte.
Ngoni Ba -yhtye koostuu siis sukulaisista ja edustaa kokonaan Kouyaté-dynastiaa.
Pääroolissa oli itseoikeutetusti ngoni. Vaikka ohjelmisto oli osittain vuosisatoja vanhaa, soitto ei kuulostanut yhtään museaaliselta.
Kouyaté käytti paljon wahwah-pedaalia. Tyyli ja taidot toivat mieleen muun muassa Jimi Hendrixin.
G Livelabissa ngoni oli ainoa vahvistimeen kytketty soitin. Parilla viimeisellä levyllään Kouyaté onkin muokannut tyyliään hieman rockin suuntaan.
Vähän perinteisemmissä kappaleissa mieleen saattoi nousta kummittelemaan blues-kitaristeja, vaikkapa B. B. King tai John Lee Hooker.
Välillä Kouyaté soitti ngonia myös kuin slide-kitaraa, jolloin oltiin tosi lähellä bluesia – afrikkalaista bluesia, ei amerikkalaista, kuten hän korosti. Vaikka sukulaisuus perillisiin oli selvä, ei afrikkalainen omaleimaisuus väistynyt hetkeksikään.
Seuraavan kerran Malin musiikin ihmeitä kuullaan Helsingissä syyskuun alussa, kun supertähti Salif Keita tulee Savoy-teatteriin. Amy Sackon laulutyylillä oli selvästi samaa perinnettä.