Lähes neljäntoista kriitikkovuoden jälkeen huumori on minulle edelleen yksi suurimpia mysteereitä. Se vain jotenkin joko toimii tai ei. Kömpelö käsikirjoitus ja esiintyminen voi saada aikaan hysteeristä naurua. Ja huippuunsa viilattu sisältö saattaa ilahduttamisen sijaan potuttaa.
Ehkä kysymys on karismasta, persoonasta, itseluottamuksesta, herkkyydestä... Tai sitten ihan jostain henkimaailman jutusta.
Eliaksen Oma Radio Show on nimensä mukaisesti yhden miehen show, jonka tähtenä rääkyy Elias Keränen. Käsikirjoittamiseen on osallistunut myös Aleksi Hornborg.
Keränen tähtää selvästi samaan kuin Areenan aiemmat huumorihitit, Antti Holman Radio Sodoma (2017–2019) ja Jari Salmen Tapporadio (2018). Hän myös jäljittelee esikuviaan surutta.
Ilahduttavaa on, että nyt ei tehdä kaikkialta tursuavaa stand upia. Ja parhaimmillaan Eliaksen Oma Radio Show onkin juuri parodioidessaan lavakomiikkaa. Myös uutisille naljailu osuu naulan kantaan: nykyisen uutisvirran pinnallisuuteen ja viihteellisyyteen.
Mutta siihen henkimaailman juttu ainakin minun osaltani loppuu. Suurin osa podcastista on väsyttävää mellastusta. Esimerkiksi ylenmääräinen kiroilu olisi voinut olla joku juttu ehkä 30 vuotta sitten, ei nyt.
Eliaksen Oma Radio Show, Yle Areena.
Maalauksesta versoo journalistinen seikkailu
Ei kai tällaista nyt oikeasti voi tapahtua: joku ostaa satasella huutokaupasta huonokuntoisen maalauksen, jonka tekijäksi myöhemmin paljastuu Albert Edelfelt (1854–1905), yksi Suomen tunnetuimmista taidemaalareista.
Mutta niin vain tapahtuu Inkeri Alatalon dokumentaarisessa Sadan euron Edelfelt -podcastissa. Siitä alkaa journalistinen seikkailu, joka vie toimittajan arkistojen kautta aina Pariisiin asti.
Taulusta versoo mukaansatempaavia tarinoita koskien niin sen tekijää, maalauksen kohteena olevan Adolf Waseniuksen elämäntarinaa kuin myös esimerkiksi taideväärennöksiä ja taiteen arviointia.
Kai Rantala työskentelee äänisuunnittelijana pitkästä aikaa. Hänen oivalluksensa eivät tee itsestään numeroa.
Sadan euron Edelfelt, Yle Areena sekä Radio 1 pe klo 14.30.
Oikaisu 8.5. kello 8.25: Albert Edelfeltin maalauksen kohteena olevan Adolf Waseniuksen sukunimi oli artikkelissa aiemmin virheellisesti muodossa Lasenius.
