Keskiviikkona Sebastian Tynkkynen (ps) tiedusteli Twitterissä seuraajiltaan, mistä Ylen sisällöistä tai kanavista olisi varaa leikata. Aiemmin saman päivänä Tynkkynen oli nimitetty viestintää ja digitalisaatiota hallitusneuvotteluissa pohtivan jaoston puheenjohtajaksi.
Kun Petteri Orpolta (kok) tiedusteltiin torstaina, tuleeko hänen hallituksensa puuttumaan Ylen sisältöihin, hän vastasi, että ”ei todellakaan”.
Kohu oli valmis.
Tämä ei kuitenkaan ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun poliitikko pyrkii vaikuttamaan median ja varsinkin Yleisradion toimintaan.
Vuosien varrelta on löydettävissä useita esimerkkejä poliitikkojen yrityksistä puuttua journalistisiin sisältöihin.
Juha Sipilän (kesk) ja Yleisradion toiminnasta nousi kohu marraskuussa 2016, kun Yle julkaisi Kansan Uutisten esille nostaman uutisen pääministeri Sipilän mahdollisesta esteellisyydestä hallituksen Terrafame-kaivoksta koskevassa rahoituspäätöksessä.
Kohu laajeni, kun selvisi, että Ylen johto oli kieltänyt uutisoimasta asiasta enää laajemmin. Suomen Kuvalehti teki marraskuussa 2016 paljastusjutun Ylen hyllyttämistä Sipilä-jutuista sen jälkeen, kun Sipilä oli ottanut yhteyttä Yleen Terrafame-uutisoinnin myötä.
Samalla nousi esiin väitteitä, että Ylen johto oli pidemmän aikaa taipunut Sipilän hallituksen painostukseen.
Yleisradio ajautui journalistisen riippumattomuuden kriisiin ja useiden toimittajien irtisanoutumisiin.
Toukokuussa 2017 Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja ja vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen jätti tehtävänsä. Ylen hallitus, toimitusjohtaja ja Jääskeläinen sopivat asiasta yhdessä, sillä edellytyksiä tehtävän menestykselliseen hoitamiseen ei enää ollut.
Suomen Kuvalehteen kohun myötä siirtyneet toimituspäällikkö Jussi Eronen ja toimittaja Salla Vuorikoski sekä silloin vapaana toimittajana työskennellyt Jarno Liski kokosivat sittemmin yhteen Ylen ongelmia Ylegate-kirjaansa.
Kirjassa kerrotaan muun muassa Sipilän suuttuneen selvittelystä, joka liittyi hänen 1990-luvulla omistamaansa ja johtamaansa Solitra oy:hyn.
Vuonna 2013 Ylen Ajankohtaisessa kakkonen oli paljastanut yhtiön työntekijöiden turvallisuuden vaarantuneen monin tavoin. Sipilä julkaisi jo samana iltana blogissaan kirjoituksen, jossa hän kertoi olevansa huolissaan median tilanteesta.
Vuoden 2019 eduskuntavaalien alla uutisoitiin, kuinka kansanedustajista koostuva hallintoneuvosto tarjosi omaa näkemystään Ylen vaalikoneen kysymyksiin.
Talouselämän haastattelussa silloinen Yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtaja Kimmo Kivelä (sin) sanoi, ettei muista, millaista keskustelua vaalikoneesta tuolloin pidetyssä kokouksessa käytiin.
Samaisessa jutussa haastateltiin myös kokouksen sihteeriä, Yleisradion lakiasiainjohtaja Katri Olmoa siitä, millaista keskustelua kansanedustajat kävivät vaalikoneen kysymyksistä. Hänen mukaansa keskustelu oli ”hyvin lyhyt” eikä ”mitenkään merkille pantava".
Uusi kohu herätti jälleen kiivasta keskustelua siitä, miten poliitikot kenties pyrkivät vaikuttamaan journalistisiin sisältöihin.
Keväällä 2017 kansanedustaja Teuvo Hakkarainen (ps) sanoi Ylen uutisoinnin nojaavan liikaa ”vihervassarien” näkökulmiin. Asiasta uutisoi ensimerkiksi Iltalehti.
Samaisessa tekstissä kerrottiin muiden puolueiden tyrmänneen perussuomalaisten puheet esimerkiksi siitä, että hallintoneuvoston roolia Ylen toiminnassa aiottaisiin kasvattaa.
HS:n puhelinhaastattelussa Yleisradion sääntelyä käsittelevän Sensuurista sananvapauteen (2022) julkaissut Martti Soramäki sanoo, että vaikka median riippumattomuuteen ja sananvapauteen vaikuttamista on ollut aina, on nykypäivän mediailmasto hänestä ”kärjistynyt".
”Pitäisin nykypäivän tilannetta poikkeuksellisena.”
Kärjistyneen tilanteen taustalla on hänestä yksi asia: perussuomalaisten nousu.
Puolueen mukana yleinen poliittinen keskustelu on kärjistynyt, kuten myös näkemykset siitä, miten asioita tulisi yhteiskunnassa hoitaa.
Kaikesta huolimatta Soramäki toteaa suomalaisen mediailmaston olevan ”varsinkin hyvä” riippumattomuuden ja sananvapauden kannalta.
”Tietysti aina tulee haasteita, kuten tämä nykytilanne nyt taas on osoittanut.”
Soramäen mukaan poliitikot, kuten nyt Tynkkynen, voivat käsittää roolinsa ja vaikutusmahdollisuutensa väärin.
”On jonkinnäköinen väärä käsitys niistä mahdollisuuksista, mitkä liittyvät länsimaiseen yhteiskuntaan ja länsimaisen yhteiskunnan viestinnän rakentumiseen.”
Julkisen palvelun yleisradiotoiminnan kritisointi on helppo kohde, koska valtio rahoittaa sitä.
Poliitikot voivatkin Soramäen mukaan kokea Yleisradion ”hieman liioitellusti ei normaaliksi tiedostusvälineeksi vaan jotenkin enemmän omaksi”.
Oppositiossa voi Soramäen mukaan ”olla mitä mieltä tahansa”.
Hänestä on kuitenkin ”ihan eri luokan juttu” kun hallitusta lähellä oleva henkilö, kuten Tynkkynen, esittää vaatimuksia medialle. Soramäestä Tynkkysen kommentit lähestyvät sensuurivaatimusta.
”On minustakin selvää että Ylen täytyy jollain tavalla osallistua näihin säästötalkoisiin, mutta tällaiset vaatimukset, jotka tulevat hallitusta lähellä olevalta henkilöltä, eivät ole asianmukaisia”, tiivistää Soramäki.
Poliitikot ovat ruotineet Yleisradion toimintaa erityisesti Twitterissä. Keskustan entinen kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila tviittasi esimerkiksi joulukuussa 2022 Ylen ympäristöaiheisesta uutisoinnista.
”YLE jauhaa päivästä toiseen Suomen metsien hiilinieluja hyvin yksipuolisin ja asenteellisesti valikoiden. Verovaroin rahoitettavan YLEN pitäisi ehdottomasti olla tasapuolinen ja tuoda esille kokonaisvaltaisemmin metsiemme hiilinielukysymys.”
Keskustapoliitikko Liisa Hyssälä jatkoi ketjun kommenttikentässä: ”YLE toimii eduskunnan alla. Miksi hallintoneuvosto ei käy keskustelua linjasta? Ennen kävi. Yksipuolisuus silmiinpistävää.”
Tynkkysen keskiviikkoisen tviitin jälkeen Petteri Orpolta kysyttiin tämän viikon torstaina eduskunnan tiedotustilaisuudessa, aikooko hänen hallituksensa muuttaa Yle-lakia.
Orpon vastaus mukaili moniin muihinkin kysymyksiin tiedotustilaisuudessa saatua vastausta: ”Antaa nyt työryhmän aloittaa työnsä. En ole tätä asiaa niin hirveästi miettinyt.”
