Vapaat tilat, joissa nuoret voisivat viettää vapaa-aikaa, ovat kortilla.
Aihe nousee jatkuvasti esille sosiaalisessa mediassa tai lehtien yleisöpalstoilla, joissa nuristaan ostoskeskuksissa notkuvista nuorista. Pienemmillä paikkakunnilla ostareita ei ole ja siksi hengailupaikaksi valikoituu usein huoltoasema.
Juuri näin käy Ylen kahdeksanosaisessa komediasarjassa Limbo, jonka tapahtumat sijoittuvat ”takahikiän huoltoasemalle”.
Miksi tähän hyvin tunnistettavaan Suomi-ilmiöön ei ole tartuttu aiemmin? Onhan se varsin kutkuttava asia, ja yhtä hyvin pukeutuneita vakioasiakkaita on huoltoasemilla tuskin koskaan nähty!
”Kukaan hahmoista ei joudu perustelemaan omaa sukupuoli-identiteettiään.
Huoltoasemalla nuorten välillä vallitsee tiukka hierarkia, ja sen pohjimmaiseksi ovat joutuneet Nanna (Adja Wade) sekä hänen ”jenginsä” Elmo (Miska Valos), Oula (Salli Siivonen) ja Mimosa (Santi Garzon). Kun joku käy kirjoittamassa heidän vakiopöytäänsä pilkkanimen ”kumikullit”, Nanna vannoo kostoa.
Kosto jää kuitenkin taka-alalle, kun Nannan ihastus Aino (Lilja Kervinen) palaa kielikurssilta, jonka aikana hänestä on tullut ”konventionaalisesti kuuma”, kuten Elmo toteaa. Ainosta kiinnostuu myös Nanna pahin vihollinen ja huoltoaseman itsevaltias Sirenin Syreeni (Yoandy Jimeno).
Limbon on kirjoittanut Oona Haapaniemi ja ohjannut Kaya Pakaslahti. Sarjan on tuottanut Ylelle Yellow Film & TV.
Limbon on mainostettu olevan Suomen tv-historian ”queerein” kaarti niin kameran edessä kuin takana. Sarjassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat todellakin enemmän normi kuin poikkeus. Parasta onkin, ettei kukaan hahmoista joudu perustelemaan tai selittämään omaa sukupuoli-identiteettiään tai seksuaalisuuttaan. Kaikki saavat vain olla.
Siksi onkin hieman yllättävää, että näin selkeästi z-sukupolvelle suunnattu sarja tyytyy kierrättämään nuortensarjojen kulahtaneita aiheita, kuten sitä, miten noloa on olla ”luuseri” tai neitsyt.
Nanna (vas. Adja Wade) ihastuu kielikurssilta palanneeseen Aino (Lilja Kervinen).
Huoltoasemalla queer-nuorten elämät kolisevat yhteen niin aikuisten kuin mopopoikienkin kanssa. Sarja nimittääkin itseään cringekomediaksi eli komediasarjaksi, jossa huumorin polttoaineena toimii myötähäpeä. Genren tunnetuin edustaja on luultavasti amerikkalaisversio The Office -sarjasta, jossa Steve Carellin näyttelemä pomo onnistuu tekemään kaikille alaisilleen epämukavat oltavat.
Limbossa myötähäpeää synnyttävät kuitenkin lähinnä vuorosanat. Osa lauseista on kuin suoraan Tiktokin kommenttikentistä poimittuja, ja näyttelijöiden lausumina niistä puuttuu spontaanius.
Näitä ovat lausahdukset, kuten ”Sun kryptopakotus on kyl yks kysta munasarjassa” tai ”Syreeni on yks Hitlerin palli”.
”Myötähäpeää synnyttävät lähinnä vuorosanat.
Cringekomediaa vastaan sotii myös se, ettei päähenkilö Nanna ole lainkaan hauska vaan ainoastaan ilkeä. Hän määräilee, pilkkaa ja vähättelee ystäviään sekä painostaa Elmoa jopa harrastamaan seksiä kanssaan.
Moniulotteiset hahmot eivät tietenkään ole koskaan huono asia, mutta neljännen jakson kohdalla pelkkä ilkeily alkaa kyllästyttää.
Mallia viallisiin mutta rakastettaviin komediahahmoihin olisi voinut hakea esimerkiksi HBO:n sarjasta The Sex Lives of College Girls, joka sekin koostuu lyhyistä sketsimäisistä kohtauksista. Sen päähenkilöt liikkuvat jatkuvasti eettisesti harmaalla alueella, mutta pitävät silti katsojat puolellaan. Samaa henkeä on myös Aikuisten Oonassa, jonka tunnetaidot ovat puutteelliset, mutta sen korvaa hyväntahtoisuus.
Limbon edetessä Nanna avautuu hieman, mutta se tuntuu myöhäiseltä. Tai ”too little, too late”, kuten Limbon hahmot asian voisivat ilmaista.
Limbo, Yle Areena.
Lisäys 15.5. klo 17.51: Lisätty artikkeliin sarjan ohjaajan ja käsikirjoittajan nimet sekä tuotantoyhtiö.