1990-luvulla suomalainen elokuva poti kriisiä. Yleisö karttoi kotimaista. Notkahduksen pohjaksi leimautui Rauni Mollbergin Paratiisin lapset (1994), jonka nollan katsojan näytöstä iltapäivälehdet ilkkuivat.
Suunta kääntyi vuosisadan vaihteessa. Uuden kukoistuksen alkupisteeksi ponnahti Olli Saarelan sotaelokuva Rukajärven tie (1999), joka sai yli 400 000 katsojaa.
”Sotaelokuvia pidettiin silloin epäkiinnostavina, mutta Rukajärvi oli ensimmäinen, joka käsitteli sotaa yhden miehen kokemuksen kautta. Ehkä se resonoi. Aiemmin sotaelokuvilla oli hahmotettu koko kansakunnan suurta yhteistä tarinaa”, Ilkka Matila miettii.
Rukajärven tie oli ensimmäinen hänen tuottamansa pitkä näytelmäelokuva.
Sen juuret olivat 1980-luvulla ja Antti Tuurin hankkeessa, jossa Rukajärven taisteluista syntyi muun muassa kolme dokumenttia. Hanketta kaavailtiin Pekka Parikan ohjattavaksi. Hän kuitenkin kuoli 1997, ja ohjaajaksi valittiin Olli Saarela.
Siitä lähtien Matilan ja Marko Röhrin MPR Matila Röhr Productions on ollut Suomen tärkeimpiä elokuvatuotantoyhtiöitä.
Matila oli asunut pitkään ulkomailla, varsinkin kymmenen vuotta Berliinissä, jota sanoo henkiseksi kodikseen – Pohjois-Pohjanmaan ohella. Hän opiskeli siellä yhteiskunta- ja talousviestintää.
Matila rahoitti opintojaan näyttelemällä pikkurooleja ja tekemällä stuntin tapaisia kymmenissä saksalaisissa tv-sarjoissa.
”Berliinissä joukkoon sopii vaikka millainen tyyppi. Siellä ei tunne vierautta. Näyttelijähommissa tajusin, etten halua itse ohjata, mutta lähdin mukaan ensimmäiseen tuotantoyhtiööni, jonka myyntipuolta vedin. Vanha professorini neuvoi, että myy mitä vaan paitsi poliittista aatetta.”
Välillä Matila asui Islannissa, jossa tuotti muun muassa Röhrin dokumentin Vedenalainen Islanti (1997). He olivat tavanneet 1990-luvun alussa. Pian he perustivatkin yhteisen yhtiön Suomessa.
Suomalainen elokuvatuotanto alkoi kansainvälistyä samoihin aikoihin, kun Matila aloitteli uraansa. Nykyään ei tehdä kovin monia elokuvia, joissa ei olisi mukana ulkomaista rahoitusta. Suomalaiset tarinat ovat silti Matilalle työn tärkein motiivi.
”Näen tehtäväni suomalaisen kulttuurin tuottajana. Haluan kertoa tarinoita yhteisistä kokemuksistamme, jotka tekevät Suomesta Suomen. Kulttuuri rakentaa identiteettiämme ja vastaa kysymykseen, miksi olemme täällä. Se pitäisi palauttaa päättäjien mieliin.”
Siinä taitaa mennä terveisiä tulevalle hallitukselle, jonka leikkauslistalla voi olla kulttuuriakin.
Matila määrittelee itsensä auteur-tuottajaksi, joka osallistuu elokuvien sisällön laatimiseen, valitsee tuotettavat tarinat ja niille käsikirjoittajat ja ohjaajat.
”Aki Kaurismäki ja muut ohjaajat, jotka tekevät omat käsikirjoituksensa, eivät oikeastaan tarvitse minun tapaista tuottajaa. Yleensä en tee alkuperäiskäsikirjoituksia vaan etsin tarinoita kirjallisuudesta.”
Rukajärven tien Matila kuitenkin määrittelee ennen kaikkea Saarelan elokuvaksi. Heidän yhteistyönsä jatkui melko erilaisilla hankkeilla: lastenelokuva Rölli ja metsänhenki (2001), draama Suden vuosi (2007) ja jännäri Harjunpää & pahan pappi (2010).
”Ajattomuus on hyväksi, kun tehdään pitkiä näytelmäelokuvia. Kun tekeminen kestää vuosia, ajankohtaisuus ei oikein toimi. Aloittaessa ei voi tietää, mikä yleisöä kiinnostaa, kun elokuva on valmis”, Matila sanoo.
”Siksi kirjallisuus tarjoaa usein hyvää materiaalia. Alkuperäiskäsikirjoituksen pitää olla tosi erityinen, jotta ryhdyn tekemään.”
Rukajärven tie -elokuva sai kaikkiaan seitsemän Jussi-palkintoa. Finlandiatalolla helmikuussa 2000 pidetyssä gaalassa patsaitaan esittelevät tuottajat Marko Röhr (vas.) ja Ilkka Matila (oik.) sekä ohjaaja Olli Saarela.
Muita Matilan tärkeitä tuotantoja ovat olleet muun muassa Klaus Härön Äideistä parhain (2005), AJ Annilan Ikitie (2017) sekä kolme kautta Mika Ronkaisen tv-sarjaa Kaikki synnit (2020–2022).
Niistä kansainvälisestikin menestynyt Kaikki synnit perustuu Ronkaisen ja Merja Aakon alkuperäiskäsikirjoitukseen. Sarja oli myös Matilalle läheinen hanke.
”Minusta se kertoo suomalaisen yhteiskunnan murroksesta, agraariyhteisön muutoksesta, jossa kaupunkilaisuus ja maalaisuus lähestyvät toisiaan. Olin viisivuotias, kun perheeni muutti niille seuduille, ensin Ouluun ja sitten Kajaaniin. Se on lapsuuteni mielikuvamaailmaa.”
Kaikki synnit -sarjaa on kuvattu Matilan suvun mailla. Yhdessä kohtauksessa ruumis löytyy hänen setänsä traktoritallista.
Matilalla on koko ajan vireillä seitsemästä kymmeneen hanketta. Seuraavaksi hän jatkaa yhteistyötä Härön kanssa. Syksyllä alkavat elokuvan Ei koskaan yksin kuvaukset. Se kertoo juutalaispakolaisista ja heidän auttajastaan Abraham Stilleristä vuonna 1942.
Matila nostaa tulevan elokuvan esimerkiksi todella pitkistä tuotannoista. Hän puhui Härön kanssa tarinasta ensimmäisen kerran jo Äideistä parhain -elokuvan kuvauksissa. Helsingin Sanomat uutisoi hankkeesta vuonna 2012.
”Sitä on yritetty tehdä 17 vuotta. Minun työssäni se on temaattisesti jatkoa Äideistä parhaimman ja Ikitien historiankuvaukselle.”
Ikitie kertoo amerikansuomalaisista, jotka lähtivät Neuvostoliittoon 1930-luvulla. Se perustuu Antti Tuurin romaaniin. Ei koskaan yksin taas perustuu lopulta enemmän Rony Smolarin kirjoittamaan elämänkertaan Setä Stiller (2003) kuin Elina Sanan tietokirjaan.
Matila lukee siis ahkerasti, kun haravoi aiheita elokuviin. Lähiaikoina hän saa lukea vielä enemmän. Hän on mukana kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon lautakunnassa, joka valitsee ehdokkaat. Pöydällä on jo 50 kirjaa. Kaikkiaan niitä tulee pari sataa.
”Vaikka olen työn puolesta ammattilukija, määrä vähän hirvittää. Mutta olen kasvanut kirjojen keskellä. Äitini piti kirjakauppaa Kajaanissa.”
Kuka?
Ilkka Matila
Syntyi 1963 Espoossa.
Opiskeli viestintää Berliinin taideyliopistossa 1985–1991. Tekee väitöskirjaa elokuvatuotannosta.
Perusti Marko Röhrin kanssa MRP Matila Röhr Productions -yhtiön 1997.
Tärkeimpiä tuotantoja: Rukajärven tie (1999), Äideistä parhain (2005), Ikitie (2017), Kaikki synnit (2020–2022).
Palkintoja: Jussi-palkinnot Rukajärven tiestä (Marko Röhrin kanssa) 2000 ja Ikitiestä 2018, Suomen elokuvatuottajien keskusliiton vuoden elokuvatuottaja 2006.
Asuu Järvenpäässä perheineen, johon kuuluu vaimon ja neljän lapsen lisäksi koiria ja kilpikonnia.
Täyttää 60 vuotta maanantaina 22. toukokuuta.