Mannekiinin hartioille on asetettu kuutio muistuttaa vitriiniä. Suorakaiteen muotoinen tila rajaa kehon ja asettaa sen näkyväksi kuin historiallisen esineen lasin taakse.
Kirkas auringon valo kimpoaa pleksilasista ja pysähtyy pehmeään villavaatteeseen Aalto-yliopiston Otaniemen kampuksen aulatilassa, kun muodin opiskelijat esittelevät lopputyömallistojaan lehdistölle.
On jännittävä viikko. Perjantaina järjestetty muodin opiskelijoiden lopputöitä esittelevä Näytös on suomalaisen uuden muodin tärkeä tapahtuma, opiskelijoiden työn huipentuma ja käyntikortti.
Näytöksessä esitellään sekä kandidaatti- että maisterivaiheen opiskelijoiden kuluneen lukuvuoden aikana valmistelemia lopputöitä.
Tapahtumaan osallistuvat opiskelijat valitsee kansainvälinen tuomaristo, joka myöntää myös Näytös-palkinnon. Muut palkinnot antavat Suomen Tekstiili ja Muoti ry, Fiskars ja Marimekko. Näytöksen tuotannosta vastaa muodin pääaineen vetäjä Ilona Hyötyläinen.
Tänä vuonna Näytöksen taidokkaissa vaatteissa näkyy myös kriittisyys alaa, perinteisiä konventioita ja maailman tilannetta kohtaan.
”Opiskelijat ovat aina olleet kriittisiä, mutta se on korostunut entistä enemmän viime vuosien aikana. He ymmärtävät kestävyyden yhä laajemmin ja myös haastavat meitä siinä”, Hyötyläinen sanoo.
Aalto-yliopistosta valmistuvat muodin opiskelijat eivät tyydy tarkastelemaan töitään vain kauniina vaatteina, vaan esimerkiksi kehon suhteena ympäröivään tilaan ja valmistustavan vaikutuksena kulttuuriseen kestävyyteen. Osa heistä ei halua edes käyttää töistään sanaa vaate.
”Opiskelijat elävät jatkuvassa viha-rakkaus-suhteessa alaansa”, sanoo Aalto-Yliopiston vaatesuunnittelun lehtori Elina Peltonen.
Muoti peilaa ympäröivän yhteiskunnan tilaa ja ala on jatkuvassa murroksessa. Se joutuu vastaamaan maailman tapahtumien ja ilmastokriisin asettamiin tuotannollisiin haasteisiin, mutta nykyään yhä enenevässä määrin myös identiteettejä, rasismia ja syrjimättömyyttä koskeviin kysymyksiin.
Stibluja ei enää katsota läpi sormien. Viime aikoina suuret muotitalot ovat esimerkiksi joutuneet vetämään epäsovinnaisiksi katsottuja mainoskampanjoitaan takaisin, sillä myös kuluttajat ovat aikaisempaa kriittisempiä ja äänekkäämpiä.
Viha synnyttää kriittisyyttä, rakkaus taas halun muokata ja vaikuttaa siihen, miltä muoti tulevaisuudessa näyttää, sanoo Aalto-yliopiston tekstiilisuunnittelun yliopisto-opettaja Emilia Kuurila.
Peltosen mukaan muodin opiskelijat kertovat aikaisempaa avoimemmin tuntemuksistaan.
”Myös opiskelijoiden ajatukset muokkaavat meidän opetuksen suuntaa merkittävästi”, Peltonen sanoo.
Opetuksen keskiössä on kestävyys, jota tarkastellaan eri kursseilla teoreettisesta ja käytännöllisistä näkökulmista. Teknisessä taidossa opetuksen lähtökohta on tekemisessä.
Muotisuunnittelun apulaisprofessori Julia Valle (vas.), tekstiilisuunnittelun yliopisto-opettaja Emilia Kuurila, muodin pääaineen vetäjä Ilona Hyötyläinen ja muodin tutkimuksen professori Annamari Vänskä sanovat, että opiskelijat suhtautuvat aikaisempaa kriittisemmin esimerkiksi vastuullisuusasioihin.
Näytöksessä esiteltävässä mallistotyössä korostuu opiskelijoiden taiteellinen ja luova työ sekä siihen liittyvä taustatutkimus.
Muodin tutkimuksen professorin Annamari Vänskän mukaan töissä nousee esiin tänä vuonna kolme suurta teemaa.
Keskiössä on valtavirtaistunut ajatus siitä, että asioita on tehtävä kestävästi. Tuotannollisten kysymysten lisäksi vastuullisuus ulottuu nyt myös sosiaaliseen ja kulttuurilliseen vastuullisuuteen.
”Opiskelijat eivät keskity vain siihen, mitä tekevät vaan paljon myös siihen, miten tekevät”, Peltonen sanoo.
Halpavaateketjujen muotia kiihdyttävää vaikutusta opiskelijat tutkivat ja kritisoivat käytännössä esimerkiksi tekemällä mahdollisimman hitaasti ja käsin. Samalla he kaivavat esiin ja jatkavat hiipumassa olevia räätäliperinteitä, osallistuvat kulttuurin jatkuvuuteen ja siten kulttuuriseen kestävyyteen.
Lisäksi töissä näkyy vaatteen ja kehon vuorovaikutuksen tutkiminen.
”Mitä vaate on, mistä se alkaa ja mihin se loppuu, millaisille kehoille ja keille muotia tehdään, kuinka suunnittelussa huomioidaan ihmisten monimuotoisuus ja ajatus muodin syrjimättömyydestä”, Vänskä listaa opiskelijoiden mallistoissa tutkittavia teemoja.
Suhdetta kehoon tutkitaan vaatteiden koossa ja pukimien muovautuvuudessa.
”Tehdään vaatteita, joiden kokoa on mahdollista muokata. Yksi vaate voi sopia monen kokoiselle käyttäjälle. Mielessä ei olekaan enää vain yksi standardoitu keho, eikä suunnittelija ei olekaan se, joka yksin käyttää valtaa, vaan päätäntävaltaa halutaan antaa myös vaatteen käyttäjälle”, Vänskä sanoo.
Näytös järjestettiin tänä vuonna kutsuvierastilaisuutena ensimmäisen kerran sitten koronaviruspandemiasta johtuneiden rajoitusten. Opiskelijat esittelivät lopputöitään lehdistölle ennen näytöstä.
HS haastatteli muutamia näytökseen osallistuvia opiskelijoita. Tällaisia mallistot olivat.
Niilo Tervevuori halusi kandidaattimallistollaan kunnioittaa käsityöperinnettä.
Niilo Tervevuoren kandidaattimallisto pohjautuu prosessilähtöiseen intuitiiviseen tekemiseen. Malliston nimi on Hand. Vaatteiden kaikki materiaalit ovat käsin kudottuja ja neulottuja sekä kasviväreillä värjättyjä. Mallisto kunnioittaa käsityöperinnettä, Tervevuori sanoo.
"Minulle on tärkeää, että pystyn määrittämään kaiken itse jokaisesta tikistä lähtien. Ompelen vaatteet käsin ja teen materiaalit itse."
"Käsityöperinne on katoamassa tästä maailmasta, koska ihmiset ovat unohtaneet kädenjäljen kauneuden. Haluan omalta osaltani varmistaa sen olemassa olon ja herätellä ihmisiä sen kauneudesta."
Olli Aution kandidaattimallisto on saanut inspiraatiota videopelimaailmojen fantasiasta.
Olli Aution kandidaattimalliston aineisto kumpuaa sisäisestä maailmasta, tunteista, turvasta ja eskapismista.
”Olen aina tuntenut asiat vahvasti visuaalisesti ja väreinä. Mallistossani haluan tuoda sitä maailmaa pääni ulkopuolelle”, Autio sanoo.
Aution mukaan hänen mallistonsa vaatteet kuvastavat voimahahmoja joiden asuun voi tarvittaessa piiloutua.
Malliston vaatteet ovat räikeän värikkäitä. Vaikutteet tulevat videopelimaailmasta ja fantasiasta. Mallisto on nimeltään Customize Your Character ja vaatteet kuvastavat Aution mukaan voimahahmoja, joiden asuun voi tarvittaessa verhoutua.
”Lapsena mulla oli tosi vilkas mielikuvitus. Eskapismi oli sen hellimistä. Nykyään tuntuu, että maailman karuutta ja omia mielenterveydellisiä vaikeuksia vastaan tarvitsee eskapismia esimerkiksi videopelien muodossa.”
Oliver Saarisen kandidaattimallisto kumpuaa muun muassa nuoruuden kiinnostuksen kohteista hiphop-musiikista ja jääkiekosta.
Oliver Saarinen haluaa kunnioittaa kandidaattimallistollaan farkun perinteistä olemusta ja tuoda esiin räätälitaustaansa. Vaatteet ovat sukupuolettomia ja huomio keskittyy leikkauksiin ja teknisiin yksityiskohtiin.
”Minulle on tärkeää vaatteen ja kehon suhde. Kiinnostaa mitä ihmiset, jotka käyttävät vaatteita saavat niistä. Olen miettinyt ihmiskehoa ja pohtinut, mitä ihmiset kaipaavat. Itse tykkään väljistä vaatteista, koska ne luovat turvaa.”
Susanna Saarikko tutki maisterimallistossaan materiaalien luontaista energiaa ja niiden suhdetta tilaan.
Susanna Saarikon Since Chair -maisterimalliston ensimmäisenä lähtökohtana oli tuoli.
”Olin meditoimassa ja mietin täydellistä asentoa. Oli jotenkin todella epämukava olo ja piirsin nopeasti luonnoksen tuolista.”
”Ihan alussa tein kokeilun, jossa istuin yhdeksän tuntia tuolilla. Huomasin siinä, että johonkin olisi halunnut kääriytyä.”
Tuolissa istumisen kokemuksen ympärille rakentui mallisto, joka tutkii materiaalien luontaista energiaa kuvanveiston näkökulmasta, materiaalien suhdetta kehoon ja tilaan. Malliston valtavan mekon tyllihelma huokuu kauttaaltaan kantajansa ympärille ja silkistä valmistettu paita käpertyy rypyille.
Alex Luonto kuvailee maisterimallistoaan äärimmäisen minimalistiseksi.
Alex Luonnon maisterimalliston nimi on Objects of desire. Hän halusi kunnioittaa mallistollaan aikaisempia töitään ja tekemisiään. Sitä, että kaikelle mitä tekee, on paikkansa ja kaikesta mitä tekee, voi oppia.
Luonto kuvailee mallistonsa siluetteja äärimmäiseksi minimalismiksi ja materiaalivalintojaan äärimmäisen maksimaalisiksi.
”Villaa on käytetty niin paljon kuin pystyy ja nahkapalat ovat niin suuria kuin voi.”
Huomio kiinnittyy taidokkaaseen tekniseen tarkkuuteen.
”Kehittelin tähän mallistoon oman käsinompelutekniikan, jossa käytetään ompelukonetta, mutta ommellaan ompelukoneella tehtyjen tikkien väliin.”
”Luonto-stich” kiristyy korsettimaisesti ja muistuttaa nyöritystä.
Luonnon mallistossa huomio kiinnittyy tarkkaan tekniseen työskentelyyn ja hienostuneisiin yksityiskohtiin.
Aappo Törmänen
Aappo Törmäsen kandidaattimalliston taustalla on intuitiivinen prosessi.
”En valinnut mitään aihetta tai halunnut tematisoida mallistoa lähtökohtaisesti ennen prosessia. Kaikki käsitteellinen työ syntyi materiaalisen prosessin jälkeen ja vähän sen aikana limittyen. Käsitteellinen puoli syntyi elokuvien, kirjallisuuden ja ystävien kanssa käytyjen keskustelujen kautta.”
Keskusteluista nousi sellaisia asioita kuin vaatteen suhde valtaan, seksuaalisuuteen, paljastamiseenja sen yhteiskunnalliseen torjumiseen.
”Mä en ole ihan varma ovatko nämä vaatteita vai objekteja. Vaatteen ontologia on myös kysymysmerkkinä tässä, että missä menee vaatteen ja objektin raja.”
Malliston akryylilaatikko mukailee vitriiniä ja kysyy, miltä pukija näyttää ja miten häntä katsotaan, Törmänen sanoo.
”Sitä vaatteet tekevät muutenkin ja tässä se on alleviivattuna.”
Ruusa Vuori
Ruusa Vuoren kandidaattimalliston lähtökohtana on ollut keho subjektina.
Vuoren mukaan mallisto kuuntelee, analysoi ja havainnollistaa kehon sisäistämää tietoa, aisteja ja ymmärrystä kehosta ja sen ääriviivoista suhteessa tilaan. Herkkyys kehon tuntemuksia kohtaan on peräisin Vuoren tanssitaustasta.
”Olen koettanut asettaa pukijan siihen tilaan, että hänen olisi mahdollista päästä tutkimaan oman kehon kokemusta ja häivyttää kehon ääriviivoja, jotka tuntuvat välillä liian konkreettisilta. Vaate, puettava objekti tai asia toimii eleenä päästä tilaan, jossa voi mennä vähän kauemmas identiteetistä, toivottavasti vapauttavana ja rauhoittavana elementtinä.”
Vuoren malliston pukimet ovat eleenomaisia ja veistoksellisia teoksia, joita on vaikea kutsua vaatteiksi.
”Toivon, että suunnittelemani puettavat asiat voisivat toimia oman tilan laajentajana. Mulla on vaikea suhde alaan. Enkä oikein osaa sijoittaa suunnittelemaani siihen, siksi on helpompi puhua puettavasta kuin vaatteesta. Vaate tuntuu liian selkeältä ääriviivalta.”
Oikaisu 27.5. klo 12:14: Korjattu kuvatekstissä ollut nimi Oliver Saariseksi. Kuvatekstissä luki aiemmin virheellisesti Olli Saaristo.