Suomirockin kulttitähti listaa, missä kaikessa ikäpolvi erehtyi

Toimittaja Jussi Lehmusvesi riemastui Yarin elämäkerran tarjoamasta lehdistökatsauksesta menneisiin vuosikymmeniin.

Se-yhtye vuonna 1981: Ari Puolanen, Eeva Koivusalo, Yari ja P. A. Ulmanen. 1970-luvulla perustetun yhtyeen kokoonpano vaihtui monta kertaa.

Näinä aikoina elämäkerrat ja autofiktio­teokset pursuavat hurjia tarinoita: on huumekauppaa tekeviä rikollisia, perheen tragedioita selvittäviä esikois­kirjailijoita ja jos jonkinlaista vakoilijaa tai vuorikiipelijää. Siksi Jari ”Yari” Knuutisen elämäkerta Yari: Taikurin apulainen tuntuu ihanan leppoisalta. Rokki soi mutta draamat puuttuvat. Elämä on elämää.

Yksi kiehtova juonne kirjassa on lauluntekijän viehtymys lehtiin. Vuonna 1957 syntynyt Yari on elänyt aikana, jolloin media on määritellyt puheenaiheet, ja kirjassa nousevat toistuvasti esiin muun muassa Aku Ankka, Suosikki, Soundi ja Helsingin Sanomat.

Kirja löytyykin sivukaupalla yhden miehen lempeää mediakritiikkiä. Yari muistelee muun muassa Suosikin juttua nauvolaisesta kalastajasta Janne Henrikssonista, jonka kerrottiin olevan Jimi Hendrixin isä. Lehden mukaan Henriksson oli merimiesaikoinaan rantautunut Seattleen, tavannut siellä Maryn, ja tapaamisen hedelmänä syntyi Jimi.

Tarinan vakuutena lehdessä oli kuva Jannesta ja toinen Jimistä.

”En taatusti ollut ainoa, joka ei löytänyt valkoisen isän ja mustan pojan piirteistä pienintäkään yhtäläisyyttä”, Yari tarinoi.

Hauskoja ovat myös pieleen menneet teosarviot. Yari muistaa muun muassa Soundin Waldemar Walleniuksen tyrmäävän kritiikin Dave Lindholmin Musiikkia-levystä sekä Hesarin Jukka Kajavan Monty Python -arvion, jossa tämä ilmoitti ryhmän tuntuvan ”lievästi tusinatuotteelta”.

Kaivoin kritiikin esiin arkistosta, ja niin Kajava todella sanoo. Arviossa hän tosin puhuu ennemminkin Monty Pythonin lentävän sirkuksen yhdestä jaksosta kuin koko ryhmästä.

Yari kuvattuna vuonna 2017.

Vanhana punkkarina Yari repii paljon riemua myös lehdistön kuuluisasta Sex Pistols -kauhistelusta sekä sen aikaisten artistien passiivis-aggressiivisista punk-lausunnoista. Suosikki puolestaan muuttui punkpiireissä vitsiksi lanseeratessaan kilpailun ”Kuka tekee vuoden pogo pompun?”. Yari itse epäilee, ettei voittajasta kuultu koskaan mitään.

Munilleen meni myös Jukka Haarman ennustus vuonna 1976. Soundi-arviossaan Haarma kirjoitti Ramonesin ensilevystä näin:

”On selvää, että seuraavan levyn toteuttaminen tuottaa Ramoneseille vaikeuksia. Tällä levyllä on kaikki jo puristettu olennaisimpaan, joten tästä on vaikea enää jatkaa ... Itse asiassa he tuskin ehtivät tehdä kahta levyä ennen hajoamistaan. Tämä levy jäänee heidän yksittäiseksi pieneksi mestariteoksekseen. Olkaamme kiitollisia.”

Kuten nykyään tiedämme, Ramones ei valunut tyhjiin vaan julkaisi yli kaksikymmentä vuotta kestäneellä urallaan 14 studioalbumia, 10 live-albumia ja 16 kokoelmaa.

Mediakritiikin ohella tekstistä paistaa läpi myös kiintymys lehtiin. Tärkeänä yksityiskohtana Yari mainitsee muun muassa Hesarissa taannoin julkaistun Mysi Lahtisen kesäkeittoreseptin. Tulevaa mediankäyttöä taas saattaa siivittää tämä 1990-luvulla hammaslääkärillä tehty oivallus.

”Odotushuoneen lehtikorissa oli Aku Ankkoja, muttei yhtään Carl Barksin tai muiden suosikkipiirtäjieni tarinoita. Tarjolla oli myös ET-lehti, joka vaikutti yllättävän mielenkiintoiselta julkaisulta. Kun jäädään eläkkeelle, silloin on ilmeisesti halua lukea asioihin perusteellisemmin paneutuvia artikkeleita, julkkisjuorujen ja kirkuvien lööppien sijaan.”

Yari: Taikurin apulainen. Like.

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat