Pari viime vuotta Harry Whittaker on pitänyt sisällään suurta salaisuutta. Ensin hän kirjoitti yhtä kansainvälisesti odotetuinta kaunokirjallista teosta voimatta puhua siitä kenenkään muun kuin kustantajan kanssa, ja sitten edessä olivat käännökset ja niiden myötä ilmi tulleet korjaukset – jättihitit kun julkaistaan samanaikaisesti useilla kielillä.
Työpöydällä oli vuonna 2021 kuolleen menestyskirjailijan, Whittakerin äidin Lucinda Rileyn teos, joka päättää maailmanlaajuiseen suosioon nousseen Seitsemän sisarta -sarjan. Atlas, Papa Saltin tarina julkaistaan torstaina myös suomeksi.
Rileyn teokset ja erityisesti Seitsemän sisarta -sarja ovat olleet valtavan suosittuja: teoksia on käännetty yli 40 kielelle ja myyty maailmanlaajuisesti kymmeniä miljoonia. Suomessa teoksia on Bazar Kustannuksen mukaan myyty eri formaateissa 1,1 miljoonaa, joista sisarsarjan osuus on yli 800 000.
Hittikirjailija Lucinda Rileyn poika Harry Whittaker.
Alkuvaiheessa pakkohiljaisuus ei ollut ongelma. Improvisaationäyttelijänä, radiotoimittajana ja lastenkirjailijana Whittaker ei tuolloin itsekään vielä tiennyt, osaisiko hän kirjoittaa romaania. Vasta 200 viimeisellä sivulla – sarjan teokset kun ovat 700–800 sivun järkäleitä – homma alkoi luistaa kunnolla.
”Olo oli vähän sama kuin silloin, kun oppii ajamaan pyörällä. Sitä haluaa huutaa katoilta ja näyttää kavereilleen, mitä on juuri oppinut”, Whittaker kertoo nauraen STT:n videohaastattelussa Englannista käsin.
Salaisuutta on varjeltu tarkoin. Whittaker sanoo, että julkaisun alla nettiin kuitenkin vuoti kirjasta osia, jotka tosin saatiin vikkelästi poistettua. Hän ei paljasta, keneltä ja minne tiedot tulivat julki, mutta kyse oli hänen mukaansa isoista yhtiöistä ja todennäköisemmin huolimattomuudesta kuin tahallisuudesta.
Seitsemän sisarta -sarjan piti alun perin olla nimensä mukaisesti seitsenosainen. Sarja kertoo Papa Salt -nimisen hahmon maailmalta adoptoimista tyttäristä, ja kukin kirja seuraa yhden sisaren tarinaa.
Keväällä 2021, ennen seitsemännen osan julkaisua Riley kuitenkin ilmoitti, että kirjoja on tulossa kahdeksan. Hän sanoi aloittaneensa Kadonneen sisaren kirjoittamisen aikeenaan kertoa sekä Merope-sisaren että Papa Saltin tarinat mutta havainneensa, ettei niiden ahtaminen yhteen teokseen tee niille oikeutta.
Pian Kadonneen sisaren julkaisun jälkeen Riley kuoli pitkään sairastamaansa syöpään. Sarjan viimeisen osan valmiiksi vieminen jäi Whittakerin harteille.
Paljon suurempiin saappaisiin hyppäämistä kirjailijalle on vaikea kuvitella. Kirjoitusvaiheessa Whittaker sanoo välttäneensä stressin ajattelemalla kirjoittavansa vain äidilleen, ei tämän miljoonille lukijoille.
”Painetta oli niin paljon, että oli kuin sitä ei olisi ollut lainkaan. Jos mietin asiaa pidempään kuin kymmenen sekuntia, halusin vain kääriytyä palloksi ja itkeä.”
”Kääntäjät olivat samaan aikaan kansainvälinen tiimi faktantarkistajia.
Whittakerin paineita ei ainakaan vähentänyt se, että ilmoittaessaan kahdeksannesta kirjasta Riley pahoitteli lukijoille, ettei seitsemäs kirja vielä vastaakaan näiden kaikkiin kysymyksiin. Sarjan viimeisellä osalla oli siis monta asiaa huomioitavanaan.
Whittakerin apuna tarinan rakentamisessa oli 30-sivuinen teksti vuoropuhelua, jonka Riley oli kirjoittanut televisiosarjaa varten, kun kirjojen kuvausoikeuksia havitellut yhtiö halusi tietää, mihin tarina on menossa.
Lisäksi Whittaker arvioi käyneensä yli sata keskustelua äitinsä kanssa hahmoista, rakenteesta ja tapahtumista sarjan kirjoittamisen aikana. Siksi hän uskaltaa luvata, että jokainen lukijoita askarruttanut arvoitus ratkeaa.
”Se on asia, jota jännitän ehkä kaikkein vähiten.”
Kirjailijat, äiti Lucinda Riley ja hänen poika Harry Whittaker.
Jos Harry Whittakerilla on ollut paineita Atlas, Papa Saltin tarina -kirjaa tehdessään, uuden kirjan lukuisilta kääntäjiltä on vaadittu vauhtia. Suomessa sarjan kuusi ensimmäistä osaa on suomentanut Hilkka Pekkanen, ja seitsemännen ja kahdeksannen osan hän on suomentanut yhdessä Tuukka Pekkasen kanssa.
Moni kääntäjä on Hilkka Pekkasen tavoin ollut mukana sarjan alusta asti. Whittakerille tämä oli onnenpotku, sillä vaikka hän tuntee tarinat läpikotaisin, järkälemäisistä kirjoista koostuvan sarjan kaikkia yksityiskohtia on mahdotonta muistaa. Siksi kääntäjät olivat samaan aikaan myös kansainvälinen tiimi faktantarkistajia.
Lähetettyään kirjan käännettäväksi Whittaker luuli, että nyt hän voi rentoutua. Noin viikon kuluttua alkoi kuitenkin putoilla kysymyksiä ja kommentteja.
”Olin esimerkiksi unohtanut, että Tiggy (Kuun sisar) on vegaani, ja kirjoitin hänen muun muassa juovan kahvia lehmänmaidolla. Sitten oli etsittävä jokainen kohta, jossa hän joi kahvia tai teetä”, Whittaker kertoo nauraen.
Koska kieliversiot julkaistaan yhtä aikaa, virheet pystyttiin Whittakerin onneksi korjaamaan myös alkuperäistekstiin.
Seuraavaksi Whittaker aikoo sekä editoida kolme äitinsä 1990-luvulla Lucinda Edmondsina kirjoittamaa teosta uudelleen julkaistaviksi että kirjoittaa oman romaanin, jota hän kuvailee tyyliltään humoristiseksi nykykirjallisuudeksi.
Häntä ei ahdista se, että tulevaa tuotantoa saatetaan verrata Lucinda Rileyn kädenjälkeen. Oma romaani tulee olemaan niin erilainen, että hän arvelee sen todennäköisesti tavoittavan aivan toisen lukijakunnan kuin Rileyn teokset.
Sitä paitsi Rileyn faneille on uudelleen editoitujen kirjojen lisäksi luvassa muutakin herkkua: Whittaker sanoo, että toukokuun aikana paljastuu, mikä tuotantoyhtiö kuvaa televisiosarjaa seitsemästä sisaresta.
Sopimuksen mukaan asiasta tiedottaa tuotantoyhtiö, ei Rileyn perhe, joten hän ei voi hiiskua yksityiskohdista etukäteen. Sen verran hän saa sanoa, että yhtiö on suuri ja maailmankuulu ja että Riley itse oli yhtiöstä ja sen lähestymistavasta innoissaan.
Lue lisää: Kirjailija Lucinda Riley on kuollut