Pop
Beyoncé: The Renaissance World Tour Tukholmassa 10.5.2023.
Kun kaikki kallistuu, pienet häviävät. Beyoncén kaltaisia tähtiä tuskin tullaan näkemään Suomessa esiintymässä. Mutta suomalaisfaneille tarjoutui tänä keväänä maailmanluokan tilaisuus todistaa lahden toisella puolella Beyoncén maailmankiertueen avauskonserttia.
Kiertue juhlistaa viime vuoden Renaissance-albumia, joka teki kunniaa tanssimusiikin juurille. Sille, että tanssimusiikki on syntynyt vähemmistöjen vapautumisesta.
Beyoncé esiintyy Tukholmassa kahden illan verran. Kiertueen avauskonsertti keskiviikkona vastasi odotuksia: se oli tarkoin harkittu, taidokas, isolla rahalla tehty visuaalinen ja tanssintäyteinen spektaakkeli, joka onnistui myös yllättämään.
Yllätys tuli heti konsertin aluksi. Ilta alkoi eräänlaisella prologilla. Beyoncé aloitti yhdellä vanhimmista hiteistään, Dangerously In Lovella.
Ensimmäiset viisi kappaletta olivat popdiivan balladeja, jotka tekivät sovituksina kunniaa 1990-luvun pehmeälle ja klassiselle viihdemusiikille, jossa ei fraseerauksessa säästelty. Toisena kuullun Flaws And Allin aikaan Beyoncén silmät kostuivat liikutuksesta.
Dramaturgisesti konsertin alku oli hauskalla tavalla erikoinen. Kuin Beyoncé olisi soittanut encoren heti keikan alkuun.
Sitten keikka muuttui hengästyttäväksi, visuaaliseksi scifi-diskospektaakkeliksi. Keskellä valtavaa lavaa oli ympyränmuotoinen aukko, jota ympäröi jalkapallokentän levyinen videoruutu, jolla pyörivät taitavasti animoidut metallinhohtavat visuaalit. Ne muistuttivat paikoin Terminator-elokuvien sulan metallin efekteistä ja Donna Harawayn feministisestä Kyborgimanifestista. Aukossa näkyi välillä Beyoncén taustayhtye lavan takaosassa, välillä ympyrä täytettiin aiheeseen sopivilla visuaalisilla elementeillä, kuten diskopallolla, maapallolla – tai Beyoncén vatsalla.
Beyoncé soitti uuden Renaissance-levynsä järjestyksessä alusta loppuun, annostellen kappaleita parin-kolmen kappaleen erissä pitkin keikkaa. Välissä tuli aina pari vanhempaa hittiä, kuten 20 vuotta vanha megahitti Crazy In Love ja mustan kulttuurin sekä feminismin hymni Formation.
Beyoncé esiintyi ympärillään koko ajan kymmenkunta tanssijaa. Välillä koreografiaan osallistuivat myös teollisuusrobotit, kuten Cozyn aikaan, kun kaksi parimetristä ohjelmoitua robottikättä heilutteli tähden vieressä kuutionmuotoisia rakennelmia. Teollisuusrobottien kanssa tanssiminen oli jo sen tason teknoutopismia, että ei sitä hymyilemättä voinut seurata.
Muutaman biisin välein oli pieni tauko, jonka aikana bändi, tanssijat ja visuaaliset elementit veivät yleisön huomion Beyoncén vaihtaessa asua. Visuaaleissa näkyi esimerkiksi Beyoncén vanhoja musiikkivideoita, jotka yhdistyivät uusiin videotuotantoihin. Renaissance-kiertueen ollessa ensimmäinen Beyoncén soolokiertue liki seitsemään vuoteen, konsertti oli tarkoituksenmukaisessa balanssissa retrospektiivinen ja uutta esittelevä.
Asiat oli tehty kaikilla mittareilla viimeisen päälle settilistasta koreografioihin, visuaalisuuteen ja asuihin. Pukusuunnittelija Shiona Turinin valikoimien peilinkiiltävien asujen kantavana teemana oli viime vuosien huippumuoti sekä valikoidut referenssit 90-luvulta, kuten Thierry Muglerin teemaan sopiva kustomoitu robottiasu. Isolla rahalla kaikki on mahdollista!
41-vuotiasta Beyoncéa pidetään yhtenä tämän ajan vaikutusvaltaisimmista artisteista. Mutta myös Beyoncé on vain ihminen kaikkine ristiriitoineen. Tammikuussa herätti hämmennystä, että hän päätti pitää ensimmäisen julkisen konserttinsa yli neljään vuoteen Dubaissa. Beyoncé esiintyi luksushotellin avajaisissa, josta hänelle maksettiin lehtitietojen mukaan 24 miljoonan dollarin palkkio.
Se oli melkoinen pr-moka siinä mielessä, että Yhdistyneet arabiemiirikunnat ei ole tullut erityisen tunnetuksi sen edistyksellismielisestä politiikasta, mitä tulee vaikkapa seksuaalivähemmistöihin. Homoseksuaalisuus on esimerkiksi kiellettyä. Esiintyminen oli niin ristiriidassa Renaissancen viestin kanssa kuin se oikeastaan voi olla. Se sai levyn viestin näyttäytymään liki opportunistiselta.
Kansa ei ole syyllinen maan lakeihin, mutta Beyoncé esiintyi luksushotellissa nimenomaan eliitille. 24 miljoonan dollarin palkkioon tuskin on sisältynyt välispiikkiä siitä, että olisiko teillä hetki aikaa puhua ihmisoikeuksista. Toisaalta: massit tänne.
On selvää, että Renaissancen teemat resonoivat tässä ajassa vahvasti, kuten feminismi resonoi Lemonaden (2016) ilmestyessä. Popmusiikkiin on tietenkin aina kuulunut laskelmointia, joten osin tilanne on sama kuin haukkuisi aasia siitä, että sillä on häntä. Beyoncélta voi vaatia äärimmäisyyteen vietyä autenttisuutta tai pitää häntä popartistina, joka toimii katalyyttinä haluamissaan aiheissa, olivat ne sitten bileitä, politiikkaa tai molempia. Kun keskustelukulttuuri on annettu mustavalkoisuuden alttarille, nyanssit ja ristiriidat eivät sovi samalle alustalle.
Eikä tammikuinen viestintämoka himmentänyt säihkyvää iltaa Tukholmassa, kun Beyoncé kuoriutui asun vaihtamisen jälkeen aina yhä uudelta valtaistuimelta, oli se sitten jokin automatisoitu robottihässäkkä, kiiltojeeppi tai valtava simpukka. Oli ilmiselvää, että Beyoncé uskoi itsekin olevansa popin kiistaton kuningatar, joka tekee mitä huvittaa, ja oikeuttaa sen antamalla esiintymisessä kaikkensa ja puskemalla karismansa katosta läpi.
Mahtipontisuutta riitti, mutta pari elementtiä jäi mietityttämään tyyliltään ja viestiltään. Ruudulle heijastut sitaatit Albert Einsteinilta (”Imagination is more important than knowledge”) ja Jim Morrisonilta (”Whoever controls the media, controls the mind”) ovat tässä ajassa helposti vähän huuruisen kuuloisia.
Keikan lopussa se sitten tapahtui, kun Renaissancen kannestakin tuttu Bianca Jagger -viittaus tuli eläväksi: Beyoncé ratsasti läpikuultavalla ja kiiltävällä discohevosella ja esitti uuden levyn päätöskappaleen Summer Renaissance, joka lainaa Donna Summerin ikonista I Feel Lovea.
Se päätti 36 kappaleen täydellisyyttä hipovan areenakeikan, jonka kaikki aistit täyttänyt hengästyttävyys ei tarvinnut enää encorea.
Fanit odottivat pääsyä Beyoncén maailmankiertueen avauskonserttiin Friends Arena -stadionilla Tukholman Solnassa.
