Ihmiskunta antaa yhä enemmän ja enemmän ongelmiaan ratkaistavaksi tekoälylle, ja tulevaisuudessa trendi vain vahvistuu. Historian saatossa sama vastuu on perinteisesti sysätty jumalille tai Jumalalle, vaihtelevalla menestyksellä.
Se, että tv-sarja näinä kasvavan tekoälyahdistuksen ja -toivon aikoina nostaa mieleen edellä mainitun kaltaisia aatoksia, on mainiota. Lisäksi tieteissarja Mrs. Davis lähestyy tekoälyä ja eritoten jumaluutta tavalla, jota ei peitä paksu pölykerros.
Kahdeksanosaisen, komediallisen ja toiminnallisen sarjan avauskohtauksen ilmoitetaan tapahtuvan vuonna 1307 Pariisissa. Vainottu Temppeliherrain ritarikunta paljastuu ryhmäksi miekkailutaitoisia naisia. Verilöylyn jälkeen yksi heistä lähetetään viemään Graalin maljaa turvaan ”sisarille meren takana”.
Kun kerronta hyppää nykypäivään, nähdään, että tekoäly nimeltä Mrs. Davis on levittäytynyt osaksi maailman arkea. Ihmiset saavat neuvoja elämäänsä etenkin bluetooth-korvakuulokkeiden kautta.
Syrjäisen luostarin mansikkafarmilla työskentelee Simone (oiva Betty Gilpin), nunna, joka syyttää Mrs. Davisia isänsä kuolemasta ja kieltäytyy siksi keskustelemasta tekoälyn kanssa. Isän kuolemaan päästään käsiksi paljon myöhemmin, mutta mainittakoon, että hänen taikurinammattinsa rikastuttaa kerrontaa mukavasti.
Mrs. Davisin vastaiseen taisteluun Simonen vetää entinen poikaystävä Wiley (Jake McDorman) puolikaheleine taustajoukkoineen.
Simonen taikuri-isää näyttelee David Arquette.
Sarjan ovat luoneet Tara Hernandez ja Damon Lindelof. Hernandezin tausta on tukevasti komediassa: hän on ollut kirjoittamassa sarjoja Rillit huurussa (2007–2019) ja Nuori Sheldon (2017–). Lindelof puolestaan tunnetaan yhtenä Lostin (2004–2010) pääkäsikirjoittajista sekä sarjojen The Leftovers (2014–2017) ja Watchmen (2019) alullepanijana.
Kohtalaisen osuvan kuvauksen uutuussarjasta saa aikaan kertomalla, että jos Rillit huurussa ja Lost tekisivät lapsen, lopputulos olisi Mrs. Davis.
Toisessa todellisuudessa Simone (Betty Gilpin, oik.) vierailee toistuvasti Jayn (Andy McQueen) kuppilassa. Jaksojen saatossa selviää, mistä on kyse.
Näppäristä, vetävistä, huvittavista, jännittävistä ja jossain määrin älykkäistäkin lähtökohdista liikkeelle lähtevä tarinankerronta päätyy sinkoilemaan yllättäviin suuntiin, eikä läheskään aina hallussa pysyvällä tavalla.
Meille jo tuttuja tekoälyn ongelmia vilahtaa mukana, mutta lopulta Mrs. Davisin vaikutus maailmaan jää yllättävän niukalle esittelylle. Tätä voi pitää realisminakin – kuten matkapuhelimista ja internetistä aiemmin, tekoälystä on tullut osa tavallista elämää.
Vaan entä kaiken sinkoilun päätteeksi? Jättääkö tarinan kaari tyytyväisen vai tyytymättömän olon? Viiden tähden mittarilla huojahteleva viisari osoittaa lopulta lukemaa 3,4.
Mrs. Davis, HBO Max. (K16)