Viime viikolla Tanssin talossa ensi-iltansa saanut tanssiteos Mortal Tropical Dances on herättänyt huomiota ja ihastusta poikkeuksellisen vahvalla ja hätkähdyttävällä ilmaisullaan.
Tanssitaiteilija Elina Pirisen teoksessa yhdistyvät monet tyylit, ja äärimmillään tanssi on poikkeuksellisen alkuvoimaista. Tanssijoiden paljaan ihon ja ruumiinnesteiden edessä katsoja on joutunut kokemaan myös tukalaa oloa.
Helsingin Sanomien Iida Rekonen luonnehti arvioissaan teosta ”alitajunnasta ja fetisseistä ammentavaksi”. Hänen mukaansa ”Mortal Tropical Dances muistuttaa, että palaamalla omaan kehoon löydämme juuremme ja rauhan”.
Lue lisää: Elina Pirisen Mortal Tropical Dances pyrkii vapauttamaan kehon yhteiskunnan normeista
Esityksen koreografian ja runot luonut Elina Pirinen sanoo, että taiteen tehtävä on myös viedä häiritseviin asioihin.
”Teoksen pohjavire on mielestäni toiveikas ja lämmin. Jos ihmiset kokee sen pohjavireen, niin silloin heidän on helpompi ottaa vastaan myös kaikkea häiritsevää.”
””Halusin, että taide ei jäisi vain pienen piirin jutuksi.”
Pirinen tietää, että jotkut teoksen yksityiskohdat, kuten virtsaaminen ja rintamaidon suihkuttaminen herättävät huomiota ja aiheuttavat hämmennystä.
”Ympäröivässä todellisuudessa on niin paljon kaikkea häiritseviä asioita, että nykyisessä elämänmenossa taide ei voi olla ainoa asia, joka aiheuttaa tällaista”, Pirinen sanoo.
Mortal Tropical Dances on toistaiseksi otettu vastaan kokonaisena taideteoksena. Pirinen sanoo, että ainakin hänen oman tuotantoonsa ennestään tutustuneet katsojat eivät ole yllättyneet rajuista yksityiskohdista.
”He tajuavat, että tällaiset vähän transgressiiviset asiat ovat syvä asia taiteessani.”
Transgressiivinen estetiikka tarkoittaa yleisiä normeja rikkovaa taiteellista toimintaa. Takavuosilta tästä muistetaan ainakin Jumalan teatterin esitys Oulussa vuonna 1987. Alastomana esiintyneet teatteriopiskelijat tyhjensivät lavalla jauhesammuttimia ja heittivät yleisön päälle elintarvikkeita ja ulosteita. Valtavan kohun herättäneestä esityksestä muistetaan lähinnä ulosteiden heitto.
Lue lisää: Jumalan teatteri vuonna 1987 johti tuomioon pahoinpitelystä
Nähtäväksi jää, onko suomalainen yleisö oppinut vuosien aikana lukemaan epätavallisiakin taideteoksia yksityiskohtia syvemmältä.
Pirinen sanoo, että omalla esityksellään hän ei halua synnyttää kohua.
”Kaksinaismoralismi on shokeeraavaa. Uskon, että näyttämö ei ole vain taiteilijan itsensä alitajuntaa, vaan kollektiivista virtausta. Taiteilija vain veistää sitä esiin, ja kyllä toivoisin, että taide itsessään jotenkin muistuttaisi ja siten aktivoisi ja lohduttaisi ihmisiä.”
Elina Pirinen sai joulukuussa vuoden 2022 taiteen valtionpalkinnon.
Nyt valmistunutta Mortal Tropical Dancesia on tehty jo usean vuoden ajan. On sattumaa, että sen ensi-ilta ajoittui samaan kevääseen, jolloin perussuomalaisten eduskuntavaalikampanjassa kuvailtiin kulttuuria luksukseksi.
Piristä ei kiinnosta lähteä mittelöimään konservatiivisten poliitikkojen kanssa.
”Kyllähän kaikilta vaaditaan nykyisin kaikenlaista ryhtiliikettä, ja kaikki ovat eri syistä niin helvetin kireitä. En pitäisi tätä vain jonkun puolueen asiana.”
Vaikka Piristä ärsyttää moni asia nykyisessä ilmapiirissä, niin hän haluaa ammentaa taiteeseensa aiheita syvemmältä alitajunnasta.
”Ne ovat aito yritys rakentaa siltaa ihmisten luo ja muutakin kuin vain tietoisen poliittista”, hän sanoo.
”Haluan, että taiteellani on oma kielensä, ja että se olisi suunnannäyttäjä, ei vain reaktiota siihen mitä on tapahtunut.”
””Jos teatterissa on imettävä henkilö, jonka rinnasta tulee maitoa, niin se on vähän yök.”
Mortal Tropical Dances on tehty suurelle näyttämölle, ja Pirisen mukaan sillä on tavoiteltu urheilutapahtumista tuttua kokoontumisen tunnelmaa.
”Urheilutapahtumissa on toki vielä aivan sikapaljon isompi mittakaava, mutta halusin tässä sitä, että tanssitaide ei jäisi vain pienen piirin jutuksi.”
Hänen toiveissaan on, että urheilusta innostuneet suomalaiset saisivat tanssiteattereissa pystyyn luovan kansanjuhlan, väenpaljoudeltaan saman kuin SM-liigan jääkiekko-ottelussa.
”Sehän on myös ihan perverssi maailma, siellä jahdataan kiekkoa ja se herättää helvetisti tunteita. Siellä hakataan, hampaat lähtee, veri lentää ja kuolaa tulee, eritteet virtaa. Siellä me ostetaan se, mutta jos teatterissa on imettävä henkilö, jonka rinnasta tulee maitoa, niin se on vähän yök. Puhumattakaan jos kansankuntamme hoivaajat eli naiset tekevät sellaista taidetta.”
Vaikka modernia tanssia ei ole toistaiseksi esitetty Helsingin jäähallissa, niin Piristä kiehtoo ajatus, että joskus sellainen voisi olla mahdollista.
”Se olisi upeaa. Miten rakentaa syvällistä taidetta sellaiseen mittakaavaan? Että mitäs kaikkea hauskaa ja kauheaa siitä voisi syntyä.”
Lue lisää: Näyttelijä juo itsensä oikeasti humalaan turkulaisteatterin näytelmässä