Modernia popmusiikkiteollisuutta syytetään usein laskelmoinnista ja tasapäistämisestä, mutta sitten tuli Käärijä.
Suomalaista popmusiikkia on viety maailmalle suunnitelmallisesti ja organisoidusti 2000-luvun alusta lähtien. Menestyksiä on tullut silloin tällöin, viime aikoina lähes poikkeuksetta kansainvälisen yhteistyön tuloksena, eli käytännössä hittikappaleina, joiden työryhmässä on ollut suomalainen tuottaja tai lauluntekijä.
Maailman kymmenen kuunnelluimman kappaleen joukkoon Spotifyssa noussut Käärijän Cha Cha Cha on kokonaan suomalaista valmistetta ja lisäksi vielä suomeksi esitetty. Sen kansainvälinen suosio syntyi Euroviisuissa, tavallisen musiikkivientimekanismin ulkopuolella.
”Käärijä oli ennen UMK:ta outo hahmo useimmille suomalaisillekin.
Se on myös Lordin Hard Rock Hallelujahin jälkeen ensimmäinen suomalainen kappale, joka on menestynyt sekä Euroviisuissa että viisujen ulkopuolella.
Vertailu on toki vähän epäreilua, sillä Lordi oli rakentanut kansainvälistä uraa jo ennen Euroviisuja, kun taas Käärijä oli ennen UMK:ta outo hahmo useimmille suomalaisillekin.
Käärijä onkin sanonut, että nyt on aika tehdä töitä, ja jos vuoden päästä yleisön kiinnostus on kadonnut, niin sitten tehdään jotain muuta.
Vuosikymmenten aikana euroviisusuosiota ovat onnistuneet hyödyntämään kunnolla vain harvat artistit, joista ensimmäisenä mieleen tulee Abba, ja sitten onkin vähän hiljaisempaa.
Viime vuosina on tosin nähty merkkejä siitä, että kisojen voittajat ja yleisön suosikit voivat menestyä viisukevään jälkeenkin. Vuoden 2021 voittaja Måneskin oli keikkaillut Euroopassa jonkin verran jo ennen viisuvoittoa, mutta voiton jälkeen sen kiertueet ovat ulottuneet maailmalle Pohjois- ja Etelä-Amerikkaa ja Japania myöten.
Myös samana keväänä kuudenneksi viisuissa tullut Blind Channel on onnistunut hyödyntämään euroviisumenetystään ja keikkaillut tiiviisti Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.
Juuri nyt Käärijä halutaan joka paikkaan, ja ensimmäiseksi hänellä on edessään täyteen myyty keikkakesä kotimaan festivaaleilla. Ulkomaisille lavoille ehtii sen jälkeen, ja ainakin viisujen jälkeisen kansainvälisen huuman perusteella ottajia on Suomen ulkopuolellakin.
Suurin arvoitus on, kiinnostaako ulkomaista yleisöä kuulla Käärijältä useampiakin kappaleita, joiden tekstistä he eivät ymmärrä sanaakaan. Suomenkielisellä musiikilla voi pärjätä vuosikymmeniä ainakin saksankielisen Euroopan keikkamarkkinoilla, kuten humppayhtye Eläkeläiset on tehnyt, mutta Eläkeläisten valttina on ohjelmisto, joka koostuu suomeksi sanoitetuista, mutta muuten tutuista rockklassikoista.
”Käärijää viedään esiintymisestä toiseen kuin Kauniiden ja rohkeiden tähtiä takavuosien juhannusjuhlissa.
Kovasti kiinnostaa myös se, millaista musiikkia Käärijä taustavoimineen julkaisee seuraavaksi. Käärijän itsensä eli Jere Pöyhösen kanssa biisintekijäryhmään kuuluvat Aleksi Nurmi ja Johannes Naukkarinen. Ja missä välissä he ehtivät sitä tehdä, kun Käärijää viedään esiintymisestä ja haastattelusta toiseen kuin Kauniiden ja rohkeiden tähtiä takavuosien juhannusjuhlissa.
HS:lle Käärijä kertoi aiemmin tällä viikolla, että viisujen jälkeiseen elämään on valmistauduttu jo etukäteen: uutta musiikkia on jo tehty ja lisää on suunnitteilla, kunhan selviää, miten Käärijä-huuma asettuu.
”Odotetaan oikeaa hetkeä ja tehdään hyvä peliliike sen kanssa”, artisti sanoi.
Lue lisää: Käärijä kertoo viisukevään varjopuolesta: ”Oheisjutut” raastoivat syvältä
Käärijällä olisi ennestään varastossa hyvän keikkasetin verran jo julkaistuja kappaleita. Niiden joukossa on monta energistä tamppausta, jotka sopivat hyvin Cha Cha Cha -hitin kyytipojiksi. Itse asiassa Cha Cha Cha on loogista jatkoa aiemmalle tuotannolle niin aiheeltaan kuin musiikilliselta linjaltaan.
Käärijä tekee bailaamisesta ja dokaamisesta kertovia, vähän itseironisia kappaleita, joiden poljennossa yhdistyy tekno, hiphop ja metalli. Käärijän omaksi suosikikseen nimeämän Rammsteinin lisäksi verrokiksi nousee The Prodigy, joka nousi pinnalle 1990-luvulla rave-henkisellä teknon ja punkin risteytyksellä.
Käärijä-hahmokin on kuin vähän kiltimpi ja vitsikkäämpi versio The Prodigyn maanisesta Keith Flintistä.
1990-luvun elektroninen tanssimusiikki on ollut nousussa jo jonkin aikaa, ja sen puolesta Käärijän päivitetty ysäri-rave voi olla hyvä konsepti.
Mutta vaikka Käärijä ei koskaan pääsisi Måneskinin tavoin esiintymään Coachella- ja Primavera-festivaaleille eikä amerikkalaisten talk-show -isäntien vieraaksi, niin on yksi yhteisö, jossa häntä tuskin unohdetaan: euroviisufanit.
Joka kevät järjestetään eri puolilla Eurooppaa erilaisia viisujen ennakkojuhlia, joissa aiempien vuosien finaaleissa menestyneet artistit ovat haluttuja vieraita. Joitakin heistä pyydetään myös esiintymään viisufinaalin väliaikanumeroissa, kuten vastikään Liverpoolissa nähtiin.
On lähes sataprosenttisen varmaa, että viisufinaalin yleisö osaa huutaa mukana ”cha, cha, cha-cha-cha-cha-cha” vielä 2030-luvulla.
