Ensimmäisen kerran Sofia Kotilainen kuuli Talvi-Erkistä jo lapsena Kivijärvellä. Talvi-Erkki eli Erik Turpeinen (1834–1890-luku) oli kivijärveläinen legenda, jonka toimista levisi sana laajemmallekin ympäri Suomea. Talvi-Erkki oli nimittäin tunnettu rahanväärentäjä, jonka elämästä oli vuosikymmenten varrella muotoutunut varsinainen veijaritarina: viranomaisten silmissä hän oli rikollinen, kansan silmissä hyväntekijä.
Sofia Kotilainen on sittemmin opiskellut historioitsijaksi ja kielentutkijaksi. Vaikka hän on ammatiltaan tutkija, Talvi-Erkin vaiheita hän on tutkinut sivutoimisesti muiden tutkimusprojektiensa ohella. Viime vuonna julkaistu artikkeli Talviaisten rahapaja: Luku- ja kirjoitustaidon hyödyntäminen rahanväärennöstarkoituksiin 1800-luvulla palkittiin tällä viikolla 25 000 euron arvoisella Vuoden tiedekynä -palkinnolla. Artikkeli julkaistiin Ennen ja nyt: Historian Tietosanomat -lehden numerossa 3/22.
Palkinnon perusteluissa kiitetään erityisesti sitä, että Kotilainen on käyttänyt viranomaislähteiden rinnalla Talvi-Erkin aikalaisten ja myöhempien sukupolvien muistitietoa, jota on tallennettu esimerkiksi SKS:n kansanrunousarkistoon.
”Hänestä on ollut kansanperinteessä vuosikymmeniä näitä tarinoita, koska hän on ollut paikallisesti suhteellisen tunnettu henkilö. Tarinoissa näkyy myös ajan kuluminen, eli mitä enemmän aikaa niistä tapahtumista on kulunut, sitä harmittomampi hahmo hänestä on tullut”, Kotilainen kertoo.
”Vuonna 2016 Kansallismuseoon lahjoitettiin Talvi-Erkin käyttämäksi kerrottu rahanväärennösmuotti.
Näitä tarinoita hän oli kuullut myös omassa lapsuudessaan.
”Silloin kun olin lapsi, tarinoita kertoivat henkilöt, jotka olivat kuulleet Talvi-Erkin vaiheista vanhempiensa ja isovanhempiensa kautta, eli tieto oli jo useamman sukupolven välittämää.”
Talvi-Erkki oli lainsuojaton, mutta hän pystyi jatkamaan väärennöstoimintaa ja varastelua pitkään, koska hän sai suojelua kotiseutunsa siviiliväestöltä. Hänen nimittäin kerrotaan auttaneen vähävaraisempia kivijärveläisiä antamalla näille väärennettyä rahaa. Hyväntekeväisyyden kääntöpuolena olivat ryöstelyretket, joita Talvi-Erkki joukkoineen teki eri puolilla maata.
Talvi-Erkin oikeudenkäyntiasiakirjoissa on mainintoja väärennysvälineistöstä ja väärennetyistä rahoista, mutta nykypäiviin niitä ei ole juuri säilynyt.
Mutta vuonna 2016 Kansallismuseoon lahjoitettiin Talvi-Erkin käyttämäksi kerrottu rahanväärennösmuotti. Se oli kulkenut lahjoittajan suvussa vuosikymmenten ajan, ja Talvi-Erkin kerrotaan lahjoittaneen sen kuolinvuoteellaan kirkkoherra Krankille – joka ei merkinnyt virallisiin papereihin Erkin kuolinvuotta ja joka hoiti tämän hautauksenkin vaivihkaa ”jonnekin kirkkomaan laitamille”, kuten Sofia Kotilainen palkitussa artikkelissaan kertoo. Tämä siksi, ettei huomio kiinnittyisi siihen, että Talvi-Erkki oli viettänyt aikaa kotiseudullaan.
Tällä muotilla Erik Turpeinen eli Talvi-Erkki valoi tinasta 25 kopeekan kolikoiden väärennöksiä 1850-luvulla.
Hän oli nimittäin vankikarkuri: rahanväärentämisen ja ryöstelyn vuoksi hänet tuomittiin vuonna 1863 elinkautiseen pakkotyöhön Siperiaan, josta hän onnistui kuitenkin karkaamaan seuraavan vuosikymmenen keskivaiheilla. Hän palaili kotitienoilleen ja jäi uudestaan kiinni vuonna 1876 – mutta karkasi jälleen ennen kuin käräjät ehdittiin edes käydä loppuun. Lopun ikäänsä Talvi-Erkki eleli virkavaltaa paossa.
Sofia Kotilaisen tutkimus keskittyy osaltaan luku- ja kirjoitustaidon merkitykseen. 1800-luvun puolivälissä nämä taidot olivat harvinaisia Suomen maaseudulla, mutta talonpoikaistaustaisella Erik Turpeisella näitä taitoja oli. Muuten hän ei varmastikaan olisi pystynyt jäljentämään setelirahojen kirjaimia tai kuvioita. Kynä selvästi pysyi kädessä.
Talvi-Erkin väärennystaidot näyttäytyvät vielä vaikuttavampina, kun ajatellaan, että hän joutui työskentelemään salassa, ja jos hän työskenteli talviaikaan, hän teki korkeatasoisia väärennyksiään vähäisessä valossa.
”Erkki kykeni valjastamaan luku- ja kirjoitustaitonsa oman kutsumuksensa edistämiseen. Hän kantoi mukanaan tätä aineetonta pääomaa, joka mahdollisti (sopivien välineiden tuella) rahanvalmistuksen eri puolelle Suomea suuntautuneilla väärän rahan kaupustelu- ja levitysmatkoilla”, Kotilainen kirjoittaa artikkelissaan.