Cannes
Voiko kokenut kettukin erehtyä?
Tietenkin voi.
Tällainen kysymys herää, kun on selvinnyt ulos elokuvantekijä Martin Scorsesen uuden elokuvan näytöksestä. Elokuva kestää vaatimattomat kolme ja puoli tuntia.
Se ei toki ole yllätys Scorseselta eikä tavatonta nykyään muutenkaan, mutta elokuvan kestoksi se on silti paljon.
Myös elokuvaan valittu näkökulma herättää kysymyksiä.
Scorsese on kuulunut maailman tunnetuimpiin elokuvantekijöihin vuoden 1976 Taksikuskista alkaen.
Nyt 80-vuotias ohjaaja tuo ensi-iltaan elokuvan sarjasta murhia Yhdysvaltain Oklahomassa 1920-luvulla.
Uutuus nimeltä Killers of the Flower Moon esiteltiin maailmanensi-illassa viikonloppuna Cannesissa. Se oli samalla festivaalin seuratuimpia ensi-iltoja.
Elokuva perustuu toimittaja David Grannin samannimiseen, monikerroksiseen ja ylistettyyn tietokirjaan, joka ilmestyi 2017.
Elokuva ja kirja käsittelevät Yhdysvaltain historiaa, maan talouden ja kulttuurin ydinkysymyksiä, mutta eri tavoin.
Alkuperäiskansoihin kuuluville osageille on määrätty alue Yhdysvalloista Oklahoman osavaltiosta. Vuonna 1894 sieltä löytyy öljyä, ja maailma mullistuu. Osaget vaurastuvat. On komeat talot ja parhaimmat autot, tyylikkäät vaatteet ja palvelijoita. Hetken he kuuluvat Grannin mukaan asukasluvussa mitattuna maailman vauraimpiin samaan tapaan kuin qatarilaiset nykyään.
Järjestelmä on samalla rasistinen, sillä alkuperäisväestön varoja valvovat luotetut valkoiset, jotka käärivät välistä itselleen valtavia voittoja. Poikkeuksellinen vauraus vetää puoleensa myös muuta väärintekijää.
Elokuvan juoni rakentuukin näiden rikosten ympärille: 1920-luvulla osage-kansaa alkaa kuolla oudosti, eikä surmia tutki aluksi kukaan. Nyt tiedetään, että muun muassa myrkyttämällä ja ampumalla tehdyt rikokset ovat rasistisia ja motiivina toimivat tietenkin tutut valta sekä raha.
Laskelmoivimmat hankkiutuvat naimisiin osage-väen kanssa ja röyhkeimmät pyrkivät adoptoimaan osage-lapsia (surmatakseen heidät myöhemmin) päästäkseen kiinni öljyä pumppaavien yhtiöiden maksamiin kymmenyksiin.
Scorsese ryhmineen oli ensin aikonut kertoa tapahtumista viranomaisen eli FBI:n näkökulmasta. Elokuvan keskeisen näyttelijän Leonardo DiCaprion piti näytellä tapausta ratkomaan tulevaa agenttia Washingtonista.
Tarinan sydän ei kuitenkaan tuntunut löytyneen, joten käsikirjoitus lyötiin uusiksi. Keskushenkilöksi tuli jokamies, joka menee naimisiin osage-naisen kanssa.
”Otettiin iso riski. Mitä muutakaan voin? Tässä iässä”, Scorsese myönsi sunnuntaina Cannesissa puhuessaan tarinan näkökulmasta toimittajille.
Hänen mielestään tarinassa ei lopulta ole kiinnostavaa, kuka rikokset teki, vaan ennen kaikkea se, kuka niitä ei tehnyt.
Yleisön mielestä elokuvassa kiinnostavinta saattavat olla kuulut näyttelijät. Scorsesea ja muuta työryhmää nimittäin kuvattiin viikonloppuna kuumeisesti Cannesin festivaalipalatsilla, sen tuntumassa ja hotellin läheisyydessä.
”Leo, Leo, Leo” -huudot kaikuivat sunnuntaina, kun sadat ja taas sadat halusivat elokuvantekijöistä oman fanikuvan tai jopa nimikirjoituksen.
Robert De Niro ja Leonardo DiCaprio näyttelevät sukulaismiehiä, setää ja veljenpoikaa, elokuvassa Killers of the Flower Moon.
Näyttelijöistä esiin nousee erityisesti vahvaa ja vaurasta osageihin kuuluvaa naista Mollie Kylea näyttelevä Lily Gladstone. Gladstone on todella vakuuttava.
Robert De Niro näyttelee alueen mahtimiestä, karjatilallinen William Halea, ja DiCaprio hänen yksinkertaista veljenpoikaansa Ernest Burkhartia. Kaksikon suhdetta kuvaa se, että Ernest kutsuu setäänsä kuninkaaksi. DiCaprion roolissa huomio kiinnittyy lisäksi hammasproteesiin, jonka näyttelijä on jostain syystä halunnut roolianalyysia tukemaan.
Tämän kolmikon välillä nähdään elokuvan vahvimmat ja myös hauskimmat kohtaukset.
Loppujaksoissa esiintyy myös John Lithgowin, Jesse Plemonsin ja Brendan Fraserin kaltaisia tunnettuja nimiä.
De Niro väitti Cannesissa, ettei ymmärtänyt esittämänsä hahmoa.
”En ymmärtänyt miestä enkä hänen toimiaan”, De Niro sanoi.
Näyttelijä korosti, että Yhdysvallat tuli laajemmin tietoiseksi rakenteellisesta rasismista oikeastaan vasta vuonna 2020 George Floydin surman myötä.
Puhuessaan rasismista ja esittämästään hahmosta, joka esitetään elokuvassa kokeneena manipuloijana, De Niro teki samalla vertauksen Yhdysvaltain entiseen, ”tyhmään” presidenttiin.
”En sano hänen nimeään”, DeNiro tokaisi, mutta palasin hetken päästä teemaan ja mainitsin Donald Trumpin nimeltä.
Oikeamielisyyttä korostava elokuva herättää tukun kysymyksiä.
Elokuva tuntuu ensinnäkin pitkältä. Digitaalisuuden ja suoratoiston aikakaudella elokuvien tekijät eivät ole entiseen malliin sidoksissa teattereiden ohjelmistokaavioihin. Samalla tulee kuitenkin ikävä entisajan usein parjattuja tuottajia, jotka ajoivat myös yleisön asiaa tiivistä kerrontaa vaatiessaan.
Toinen kysymys liittyy filmitähteyteen. Se on elokuvan onni ja myös ongelma. Ilman tähtiä elokuvaa on vaikea myydä.
Osage-kansan kohtalo on yhteydessä öljyyn, ahneuteen ja rasismiin. Käsissä on suuren luokan yhteiskunnallinen kertomus, joka todistaa amerikkalaisen öljykapitalismin rakentuvan ryöstöille ja kansanmurhalle.
Scorsesen ja Eric Rothin käsikirjoitus Killers of the Flower Mooniin on toki yhteiskunnallinen, mutta ei merkittävästi. Keskeisiksi henkilöiksi nousevat supertähtien esittämät hahmot ja erityisesti DiCaprion esittämä miekkonen.
Lily Gladstonen esittämä osage Mollie ja Leonardo DiCaprion esittämä Ernest tutustuvat elokuvassa, kun Ernest toimii Mollien kuljettajana.
Käsikirjoittaja Roth saattaa olla suurelle yleisölle tuntematon nimi, mutta Hollywoodin kirjoittajissa hän kuuluu kaikkein kovimpiin. Hän on kirjoittanut muun muassa Forrest Gumpia, Dyyniä, agenttihistoria The Good Shepherdia sekä olympialaisten terroritekoihin kytkeytyvää München-elokuvaa.
Tekijät ovat ykköslistalta toki muutenkin: kuvaaja on Rodrigo Prieto (muun muassa Brokeback Mountain), säveltäjä The Bandin Robbie Robertson ja leikkaaja Scorsesen ikuinen aisapari, Suomessakin elokuvantekijöitä opettanut Thelma Schoonmaker.
Elokuvan nimi on vertauskuva. Nimi viittaa toukokuuhun, jolloin kevät nostaa osage-kansan mailla esiin korkeavartisempia kedon kukkia ja pienemmät kukat jäävät varjoon ja lakastuvat pois.
Näyttelijä Lily Gladstone ja ohjaaja Martin Scorsese elokuvan kuvauksissa. Kuva on osa filmiyhtiön markkinointimateriaalia.
Kirjan alaotsikkona on lisäksi The Osage Murders and the Birth of the FBI, mikä paljastaa tietenkin sen, että murhien sarjan selviämiseen tarvitaan J. Edgar Hooverin johtamia liittovaltion miehiä Washingtonista. Paikallishallinto on voimaton, sillä öljyoikeuksiin liittyvä ahneus ja tappaminen ovat syvällä rakenteissa.
Entä jos elokuvan pääpaino olisi ollut osage-kansan miesten, naisten ja murhien vuoksi orvoksi jääneiden lasten kokemuksissa? Useat uhrit olivat naisia. Nyt osage-kansan ja erityisesti naisten rooliksi jää olla voimattomia rikosten kohteita, tapettia tarinalle, jossa filmitähdet loistavat.
Näin on siitä huolimatta, että tekijät puhuivat osage-kansan kohtalosta Cannesissa kauniisti. Scorsese kertoi pyrkineensä alusti asti kunnioitukseen, mutta tapaamiset osage-väen kanssa vaikuttivat häneen kuulemma syvemminkin.
”Tajusin, miten heillä on todella ymmärtämystä siitä, miten maan päällä kuuluu elää”, Scorsese muun muassa totesi Cannesissa.
Lopputuloksessa painottuvat perhe, etenkin miesten väliset suhteet, veljeys ja lojaliteetti, jotka ovat teemoja, joista Scorsese on tehnyt useita rikoksiin liittyviä elokuvia.
Jotakin elokuvan painotuksen syistä kertoo, että DiCaprio taustavoimineen oli se, joka alun perin hankki Grannin kirjan elokuvaoikeudet. DiCaprio on nähnyt hyvän tarinan ja siinä itselleen hyvän roolin.
Killers of the Flower Moonin ensi-ilta elokuvateattereissa Suomessa 20. lokakuuta, myöhemmin myös Apple TV+:n ohjelmistossa.
Oikaisu 21.5. kello 20.40: Apple TV+ oli artikkelissa aiemmin virheellisesti muodossa Apple+.
