Olisiko Gregory Peck (1916–2003) voitu nähdä tukkilaiselokuvan rehtinä työtoverina? Tai ehkä romanttisen komedian komeana agronomina?
Kielimuuri olisi toki vaikeuttanut Suomessa työskentelyä, mutta eipä Peckin tarvinnutkaan hakea menestystä kotimaansa ulkopuolelta. Jo ensimmäisestä elokuvastaan Kunnian päivät (1944) alkaen näyttelijälle oli kysyntää Hollywoodissa. Näin kertoo ranskalainen tv-dokumentti Lähikuvassa Gregory Peck.
Peckin filmi- ja televisioura kattoi yli 50 vuotta ja yli 50 elokuvaa. Sen varrelle mahtui myös yhteiskunnallisia mullistuksia. Peck aloitti näyttelijänuran tavoittelemisen toisen maailmansodan alkaessa, kun suuren laman jäljet kurittivat vielä Yhdysvaltoja.
Hän oli uransa huipulla, kun elokuva-alalla pelättiin kommunismia ja jahdattiin ihmisiä, jotka siihen uskoivat. Sitä seurasivat vielä Vietnamin sota sekä kansalaisoikeusliikkeen kamppailut rasismia vastaan.
Peck ilmaisi tukensa kommunismisympatioista epäillyille kollegoille ja syrjityille vähemmistöille. Hän kertoi myös vastustavansa Vietnamin sotaa.
Gregory Peck ja hänen suomalaistaustainen vaimonsa Greta sekä Jonathan-poika perhekuvassa.
Suomessa Peck tunnettiin kannanottojaan paremmin avioliitostaan. Hän oli suomalaissyntyisen Greta Kukkosen aviomies. Pari oli tavannut teatterikiertueella, jolla Kukkonen oli mukana kampaajana ja Peck sijaisnäyttelijänä. He avioituivat 1942.
Lähikuvassa Gregory Peck kertaa näyttelijän mittavan uran kronologisesti. Tarina alkaa jo vuodesta 1916, kun Eldrediksi kastettu poika syntyi Kaliforniaan. Lapsuus ja nuoruus pikakelataan läpi alle viidessä minuutissa.
Yksi uran ratkaiseva askel oli ensimmäinen iso teatterirooli vuonna 1942. Sen jälkeen Peck kirjoitti isälleen, ettei koskaan alentuisi Hollywoodiin, koska kuuluu teatterin näyttämölle.
Loma Roomassa -elokuvassa Audrey Hepburnin kanssa 1953.
Kolme vuotta myöhemmin hän kuitenkin jo tähditti Alfred Hitchcockin elokuvaa Noiduttu. ”Hän oli näyttelijä eikä ennustaja”, kuten tähden poika Carey Peck dokumentissa sanoo.
Juuri elokuvanäyttelijänä Peck jätti massiivisen jäljen yhdysvaltalaiseen kulttuurihistoriaan. Peck tunnetaan muun muassa rooleistaan elokuvissa Ase kädessä (1950), Loma Roomassa (1953) ja Kuin surmaisi satakielen (1962). Jälkimmäisestä hän sai vihdoin Oscarin, neljän ehdokkuuden jälkeen.
Kuin surmaisi satakielen (1962): Gregory Peck ja Brock Peters.
Ura jatkui aina vuoteen 1998 asti. Peck kuoli viisi vuotta sen päättymisen jälkeen. Helsingin Sanomien muistokirjoituksessa kirjoitettiin, että hänen ”vakaa läsnäolonsa kameroiden edessä teki hänestä yhden amerikkalaisen elokuvan kivijaloista, hahmon, joka tuntui luotettavalta kehnommissakin elokuvissa”.
Ex-puolisot osallistuivat Stephen-poikansa häihin 1978.
Vaikka Peck ei suomalaisyhteydestään huolimatta päätynyt täkäläisiin tuotantoihin, työt toivat hänet kuitenkin Suomeen. Hollywood-näyttelijä kävi 1953 Helsingissä mainostamassa tuoretta Kilimanjaron lumet -elokuvaansa. Dokumentissa visiittiä ei mainita, mutta Yle Areenasta löytyy samana vuonna valmistunut suomalaisreportaasi Gregory Peck kävi Suomessa.
Gregory Peck kuvatiin Veronique-vaimonsa kanssa kotonaan Beverly Hillsissä 1974.
Ylen kymmenminuuttinen mustavalkoelokuva on melko yhdentekevää fanitusmateriaalia. Se alkaa Seutulan lentokentältä, jossa maineikasta näyttelijää vastassa on satoja faneja. Selostus kertoo niin Peckin puvun värin kuin sen, kuinka tämän ”katse saa naisten sydämet kiivaaseen sykintään”.
Kamera seuraa Peckiä parin päivän ajan Helsingin tuomiokirkolta Olympiastadionille ja edustuspäivällisiltä elokuvajournalistien tapaamiseen.
Kun ranskalaisdokumentin Suomi-yhteys on hatara, kotimaisessa reportaasissa se on pääosassa. Mainitsematta jää kuitenkin se, ettei Greta Peck ole miehensä mukana. Jälkiviisaat tietävät syyn poissaoloon: parin avioliitto veteli viimeisiään. Gregory Peck oli jo rakastunut ranskalaisjournalisti Veronique Passaniin.
Suomalaiset menettivät ehkä vävypoikansa, mutta kuten aika ja ranskalaisdokumenttikin osoittavat, maailmalla elokuvatähden maine vain kasvoi.
Lähikuvassa Gregory Peck esitetään lauantaina 20.5. Teema & Fem -kanavalla klo 20.00.
Au pairit -ohjelmaa on tehty jo kymmenen kautta.
Au pair -sarja on ollut täynnä erikoisia kohuja: lapsi yksin hotellihuoneessa, kolmet potkut perheestä, karmeimmat treffit ikinä...
Legendaarista Ylen Au Pairit -sarjaa on tehty nyt 10 kautta. Tuoreessa Reunion -juhlajaksossa eri kausilta tutut au pairit muistelevat ikimuistoisia hetkiään sarjassa.
Yhdeksännen kauden Iida Karhula paljastaa olleensa juhlimassa Panamaan lähtöä edeltävän yön. Panamassa odotti kulttuurishokki.
”Kaduilla oli aseistettuja sotilaita konekiväärien kanssa. Aina kun osti jotain, piti näyttää henkkareita, ihan kuin olisi ostamassa jotain Lamborghinia”, hän nauraa.
Moni entisistä au paireista paljastaa käyneensä aktiivisesti treffeillä. Viidennen Miami-kauden Joona Koivisto kävi useillakin Tinder-treffeillä. Hänestä tuntui, että oli pakko käydä, kun muutkin kävivät.
Saman kauden Matleena Pulkkisen treffeistä katsotaan hilpeä pätkä. Matleena ei itse ole paikalla Reunionissa.
Viidennellä kaudella nähtiin Miamissa Matleena (vas.), Neea, Jane ja Joona (oik.).
”Huonoimmat Tinder-treffit ikinä! Se ei syönyt mitään! Tilasin burgerin, enkä kehdannut syödä sitä loppuun”, Matleena manaa muisteluklipissä.
Myös vitoskauden Jane Hölsö näkyi muisteluklipeissä treffimeiningeissä, vaikkei Reunionissa ollutkaan. Jane muistetaan erityisesti suorasukaisista kommenteistaan.
”En ala ketään odottelemaan kolmea kuukautta. Saatana, lataan yhtä lailla Tinderin niin kuin kaikki muutkin!” Jane puuskahtaa kameroille.
Judith osallistui Au pairit -ohjelmaan kahdeksan vuotta sitten.
Joona teki Miamissa tärkeitä oivalluksia.
”Saatoin jättää lapsen yksin hotellihuoneeseen. Opin, ettei lapsia jätetä yksin. Tajusin myös, ettei lapset ehkä ole minun juttuni.”
Vuonna 2015 nähtiin sarjan toinen tuotantokausi Los Angelesissa, josta Judith Sibelius on mukana muistelujaksossa. Hän paljastaa käyneensä perheen äidin kanssa bilettämässä.
Judith muistelee reissuaan lämmöllä. Hän oppi, että omien unelmien perään kannattaa aina mennä.
Kotiin palaaminen oli rankkaa. Judith yritti pidentää viisumiaan, jotta olisi saanut jäädä vielä pidemmäksi aikaa. Erityisen koskettava tapaus oli perheen Mason-poika.
”Kuulin, että Mason oli lähtöni jälkeen kävellyt ympäri taloa ja etsinyt minua kuvani kanssa.”
Emma Termonen hyppäsi Havaijilla lentokoneesta. Myöhemmin hän muutti Havaijille takaisin ja teki lentokonehypyn uudestaan.
Kuudennen Havaiji-kauden Emma Termonen oli kaikkiaan kolmessa eri perheessä.
”Sain kahdesta perheestä potkut, mutta ne eivät olleet minun vikani. Kolmannestakin perheestä tuli potkut, mutta se oli oma vikani.”
Irlannissa kahdeksannella kaudella ollut Nea Kukkonen harmittelee toimineensa siivoojana ensimmäisessä perheessään.
”En edes nähnyt niitä lapsia muulloin, kun kävelin heitä vastaan koulusta kotiin. Silloinkin he aina kyselivät, että voidaanko ottaa taksi”, Nea muistelee.
Uusimman 10. kauden Sebastian Hietikko kertoo ohjelmassa, että lähteminen Etelä-Afrikkaan oli suhteellisen helppoa.
”Mietin, että olenko kylmä ja sydämetön ihminen, kun ei tullut yhtäkään kyyneltä joutuessani hyvästelemään oman perheeni matkan ajaksi”, Sebastian kertoo nauraen.
Sebastian opiskelee yliopistossa ruotsin kieltä.
Sebastian kertoo ikuistaneensa matkan klassisella tavalla.
”Otin tatuoinnin. Tekstin, jossa lukee ”biltong”. Se tarkoittaa eteläafrikkalaista kuivalihaa.”
Sebastian iloitsee, että au pair -perhe antoi hänelle myös läksiäislahjaksi biltong-maustetta.
Ohjelman juontaja Jenni Poikeluksella on Iidalle koskettava yllätys. Iidan panamalaisen perheen lapset ilmestyvät videopuheluun. Iida liikuttuu ja valahtaa kyyneliin.
”Meillä on niin kova ikävä sinua!” lapset sanovat.
”Minulla on niin paljon muistoja Iidasta, kun suihkutimme koirat ja hyppäsimme veteen”, lapsi kertoo iloisena.
Elina Seppänen
Au pairit 10 v. Reunion, Yle Areena. Au pairit 10 v. Live, Yle Areena la klo 17.00.