”Eikä tarvinnut edes tehdä seksivideota”, Anna Nicole Smith sanoo ja naureskelee kameralle 2000-luvun puolivälissä tehdyssä haastattelussa. Smith oli tehnyt comebackin, ja työtarjouksia riitti. Hän oli esiintynyt omassa tosi-tv-sarjassaan, laihdutustuotteen mainoksissa ja musiikkikanava MTV:n gaalassa.
Smithin seksivideokommentti on leikattu mukaan Netflixin tuoreeseen dokumenttiin Tuntematon Anna Nicole Smith. Aikanaan kommentti varmasti nauratti. Paris Hiltonin seksivideo oli vuodettu julkisuuteen samana vuonna, ja Pamela Andersonin seksivideovuoto oli vielä muistissa, vaikka siitä oli jo kymmenisen vuotta. Molempien vuotojen spekuloitiin olevan naisten itsensä junailemia julkisuustempauksia.
Nykyään Smithin kommentti kuulostaa kuitenkin surulliselta. Hilton on kertonut joutuneensa painostetuksi seksivideoon. Andersonin videon varasti hänen sähköasentajansa.
”Lähteiden mukaan isä yritti tyttärensä petiin.
Seksivideokommentti ei ole ainoa asia, joka nähdään nyt eri tavalla kuin kaksi vuosikymmentä sitten. Koko julkisuuskulttuuria katsotaan uusin silmin, samoin sen keskiössä olleita naisia.
Anna Nicole Smith tuli julkisuuteen mallina. Texasilaisnainen poseerasi Playboy-lehdessä ja maineikkaan farkkubrändin mainoksissa.
Vuonna 1994 Smith solmi avioliiton 89-vuotiaan miljardöörin kanssa, ja uutinen levisi ympäri maailmaa. Samoin närkästys: hänet leimattiin onnenonkijaksi. Laatulehti New York Magazine nosti samana vuonna Smithin kanteen otsikolla White Trash Nation eli valkoisen roskaväen kansakunta. Smith haastoi lehden oikeuteen.
Keskiluokkaiselle julkisuudelle Anna Nicole Smith saattoi olla vähän liikaa. Hän oli näyttävä nainen isoilla silikonirinnoilla, hän edusti ”hyvän maun” sijaan Playboy-estetiikkaa, ja hän oli kouluttautumaton ex-strippari.
1990-luvun alussa Anna Nicole Smith oli yksi maineikkaan Guess-vaatemerkin mainoskasvoista.
Mutta tuohtumus ei estänyt urakehitystä. Ennen hyvin julkista päihdeongelmaa Smith näytteli Coen-veljesten elokuvassa Valtapeli (1994). Guess-farkkumerkin mainoskasvona hän seurasi huippumalli Claudia Schifferiä.
Dokumentti käy läpi tähden uraa kronologisesti. Vaikka mukaan on leikattu pätkiä Smithin omista haastatteluista, ote tuntuu kaukaiselta kuin Wikipedia-artikkelin katse. Haastateltavien joukossa on muun muassa hänen tätinsä mies, lääkärinsä, asianajajansa sekä stripparikollega, josta tuli Smithin rakastaja ja ystävä.
Haastattelujen kautta Smithistä rakennetaan kuvaa huomiota rakastaneena ihmisenä, jonka saama huomio oli lopulta kuitenkin myrkyllistä. Dokumentissa kuullaan muun muassa pätkä radiotoimittaja Howard Sternin ohjelmasta, jossa tämä kertoo säälivänsä Smithin poikaa ja spekuloi Smithin painolla. Toisaalta Smithiä kuvannut paparazzi pääsee itse kertomaan dokumentaristin kameralle, kuinka ”hän heräsi eloon meidät nähdessään”.
Suurin tragedia huomion hakemiseen liittyen ei kuitenkaan ole julkinen. Smith palkkasi yksityisetsivän etsimään biologisen isänsä, ja dokumentissa nähdään iloisia kuvia jälleennäkemisestä. Lähteiden mukaan isä yritti kuitenkin tyttärensä petiin. Miestä oli aiemmin syytetty alaikäisten raiskauksista.
Smithin tarinassa on paljon samaa kuin Andersonin ja Hiltonin sekä myös vaikka Britney Spearsin tarinassa. Kaikkia heistä parjattiin aikanaan, ja kaikki heistä ovat nyt saaneet ymmärrystä osakseen.
Kikka vuonna 2000.
Ja onhan meillä Suomessa omatkin tapauksemme, näkyvimpänä niistä ehkä Johanna Tukiainen ja Kikka. Kun vielä 1990-luvulla jälkimmäistä nöyryytettiin julkisuudessa ja halveksuttiin lehtien palstoilla, 2010-luvun lopussa alkoi kunnianpalautus. Ensin tuli näytelmä Kikka Fan Club (2017), sitten Ylen suosittu kuunnelma Kikka – tarina tähdestä (2019) ja viime vuonna vielä Kikka-elokuva.
Samanlaisen kohtalon koki myös Armi Aavikko. Aavikon laulajantaitoja vähäteltiin ja myöhemmin taas reviteltiin hänen alkoholismillaan. Vuonna 2021 Aavikon tarina sai kuitenkin kunnioittavamman kohtelun, kun se julkaistiin Ylellä 20-osaisena kuunnelmana Armi Aavikko – siinä välissä olin elossa. Se nousi Areenan kaikkien aikojen kuunnelluimmaksi musiikkidraamaksi.
Armi Aavikko vuonna 2002.
Sady Doyle esitti kirjassaan Trainwreck (2017) ajatuksen näkyvien naisten kohtuuttomasta rankaisemisesta läpi historian, leimaamisesta huoraksi ja hulluksi. Vielä 2000-luvun alussa Smithin ja hänen kaltaistensa naisten kohtelu on ollut eräänlainen tottelevaisuuden oppitunti kaikille naisille: älä tyrkytä, älä pursua, älä käytä seksiä, tai sinua rangaistaan.
Viimeistään #metoo muutti peliä. Nyt samoista hahmoista on tullut feminismin opinkappaleita. Jos 2000-luvulla päiviteltiin, miten tuo nainen kehtaa, nyt saman tarinan kohdalla päivitellään, mitä kaikkea tuon naisen pitikään kestää.
Jia Tolentino taas kirjoitti esseessään The Cult of the Difficult Woman (2019), että toisinaan kyse on pelkästä järjestyksen kääntämisestä. Ennen patriarkaatti asetti naisia jalustalle ja sitten iloitsi näiden tippumisesta, nyt feminismi nostaa tippuneita naisia takaisin jalustalle.
Jälkimmäinen tuntuu joka tapauksessa reilummalta – osin juuri aiemman asetelman takia.
Dokumentin Tuntematon Anna Nicole Smith ohjaaja Ursula Macfarlane on aiemmin tehnyt muun muassa dokumentin Untouchable (2019). Se valotti elokuvatuottaja Harvey Weinsteiniin liittyneitä syytöksiä ja tönäisi ahdistelijan jalustalta.
Vaikka Smithin julkisuusmatka on nyt päinvastainen – alhaalta ylös – hänen elämästään korostetaan samoja asioita kuin ennenkin: ryvettymistä ja skandaaleja. Smithin elämään mahtuivat oikeuskiistat aviomiehen perinnöstä ja lapsen huoltajuudesta sekä pojan kuolema yliannostukseen. Lopulta hän kuoli itse vain 39-vuotiaana.
Tuntematon Anna Nicole Smith -dokumentissa ei ole lopulta väliä, nostetaanko dokumentin päähenkilö jalustalle vai tiputetaanko hänet sieltä. Tarina pysyy yhtä surullisena.
Tuntematon Anna Nicole Smith, Netflix. (K16)