”Järjestäytyneen rikollisuuden torjunta voi edellyttää taiteellisen ilmaisun vapauteen puuttumista”, kirjoitetaan Poliisiammattikorkeakoulun tutkijoiden tekemässä selvityksessä, jonka pohjalta aletaan valmistella järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan strategiaa.
Selvityksen on tilannut oikeusministeriö, ja sitä on rahoittanut myös sisäministeriö. On mahdollista, että selvitystä käytetään pohjamateriaalina tulevan hallituksen lainsäädäntöhankkeissa, riippuen tietenkin hallitusneuvotteluiden lopputuloksesta ja tulevista lainsäädäntöhankkeista.
Selvityksen teksti on aiheuttanut huolta kulttuurituotteiden sensuurista. Esimerkiksi Twitterissä rikostoimittaja Rami Mäkinen epäili selvityksen kertovan poliisihallinnon mahdollisesta halusta saada läpi ”rikollisuutta markkinoivan” rap-musiikin kielto.
Poliisiammattikorkeakoulun tutkija Pirjo Jukarainen on yksi selvityksen kirjoittajista. Hän kertoo, ettei selvityksessä ehdoteta ilmaisunvapauden kaventamista, vaikka sitä tekstissä sivutaankin.
”Emme missään nimessä ehdota ennakkosensuuria”, Jukarainen kertoo.
”Haastattelujen ja työpajan pohjalta monet asiantuntijat totesivat sen huolen, että kaikenlainen populaarikulttuuri, myös musiikki ja erityisesti musiikkivideot, joissa esitellään rikollista elämäntapaa, ovat haitallisia nuorten kannalta. Niissä voidaan glorifioida rikollisuutta ja antaa kuva helposta rahanansaintakeinosta. Mutta melkein samaan hengenvetoon asiantuntijat totesivat, että jos poliisit lähtevät puuttumaan sananvapauteen, ihmiset alkavat suhtautua negatiivisesti rikosten torjuntaan ja poliisiin.”
””Emme missään nimessä ehdota ennakkosensuuria.”
Rikollisuuteen liittyy suoraan myös true crime -genre, esimerkiksi tosielämän rikoksista kertovat kirjat ja televisiosarjat, ja Jukaraisen mukaan ne voivat markkinoida rikollisuutta.
Poliisiammattikorkeakoulun selvitys on tehty 82 asiantuntijan haastattelun, 66 henkilön työpajakeskustelun sekä kirjallisuuskatsauksen pohjalta. Asiantuntijat työskentelevät esimerkiksi poliisin, tullin ja Rajavartiolaitoksen rikostorjunnassa, edunvalvonta- ja kansalaisjärjestöissä ja järjestäytyneen rikollisuuden kokemusasiantuntijoina.
Kyseessä ei siis ole varsinainen tieteellinen tutkimus. Sen tilaaja eli oikeusministeriö halusi tiiviin taustaselvityksen uudelle strategiatyölle, koska edellinen järjestäytyneen rikollisuuden torjuntastrategia on laadittu 10 vuotta sitten vuonna 2013.
Poliisiammattikorkeakoulu julkaisi 10. toukokuuta kaksi selvitystä, joista ensimmäisessä on ammattimaisen ja järjestäytyneen rikollisuuden tilannekuva Suomessa.
Toinen julkaisu käsittelee torjuntakeinoja kolmen teeman kautta, joista rikollisuutta ihailevat kulttuurituotteet ovat yksi.
Kaksi muuta ovat eri viranomaisten välisen tiedonkulun parantaminen sekä hallinnollinen järjestäytyneen rikollisuuden torjunta, siis esimerkiksi yritysten suojassa toimivan rikollisuuden estäminen, kuten esimerkiksi lupien epääminen tai rikollisten poissulkeminen julkisista hankinnoista.
Kulttuurituotteiden osalta tutkijat ovat tarkastelleet Britannian poliisihallinnon toimintaa viime vuosina yleistyneiden puukotusrikosten tiimoilta. Puukkoväkivalta on liitetty drill rapiin, jossa usein ihannoidaan väkivaltaa. Tämän vuoksi poliisihallinto on esimerkiksi pyytänyt Youtube-videopalvelua poistamaan väkivaltaa ihannoivia musiikkivideoita, ja Youtube on suostunut siihen.
Tämä puolestaan on johtanut siihen, että yhteiskunnallinen mielipide on Britanniassa kääntynyt yhä enemmän poliisin toimintaa vastaan, Jukarainen kertoo.
””Rikoksen tunnusmerkistö voi täyttyä, jos esimerkiksi kappaleen sanoituksissa kehotetaan murhaamaan jokin toinen ryhmä.”
”Vaikka toiminnalle on olemassa laillisuusperuste, sitä ei ole julkisesti hyväksytty yhteiskunnallisessa keskustelussa. Siinä on se haaste: sitä ei varmasti pystytä perustelemaan koskaan riittävästi, vaikka se olisi kuinka läpinäkyvää ja perusteltua. Toisaalta myöskään empiirinen tutkimus ei juuri anna näyttöä siitä, että hyödyt olisivat kestäviä ja että ne ylittäisivät haitat.”
Ilmaisunvapaus on Suomen perustuslaissa suojattu perusoikeus, joka käytännössä estää ennakkosensuurin. Ilmaisunvapautta ei kuitenkaan voi käyttää rikollisen toiminnan suojana ja perusteena, ja siksi sanomisistaan voi joutua myöhemmin rikosvastuuseen.
”Meidän pyrkimyksemme on ollut avata keskustelua. Pyrimme toteamaan, että voi olla tarpeen puuttua sananvapauteen, jos rikoksen tunnusmerkistö täyttyy. Tämä on rinnastettavissa vaikkapa vihapuheeseen. Eli rikoksen tunnusmerkistö voi täyttyä, jos esimerkiksi kappaleen sanoituksissa kehotetaan murhaamaan jokin toinen ryhmä. Tämän tunnistaminen sekä faktan erottaminen fiktiosta edellyttää lainvalvonta- ja oikeusviranomaisilta syvää alakulttuurien tuntemusta”, Jukarainen sanoo.
”Haluamme saada muita toimijoita miettimään, miten voisimme lisätä vastuullisuutta populaarikulttuurin tuotantoon: onko se mahdollista vai annetaanko kaikkien kukkien kukkia? Halutaanko käydä keskustelua näistä haitoista. Meidän kokemusasiantuntijat, joilla on taustaa rikollisesta maailmasta, kertovat että ne ovat haitallisia ja vaarallisia etenkin lapsille ja nuorille, että ne antavat väärän kuvan ja lietsovat väkivaltaa. Menestyneenä rikollispomona kirjassa tai somen musiikkivideolla esiintyvä voikin olla tosiasiassa henkisesti hauras ja traumatisoitunut henkilö, joka tarvitsisi tukea rikollisuudesta irtautumiseen.”