Klassinen
Cecilia Damström (musiikki) ja Cia Rinne (teksti): Science Frictions kontratenorille, kuorolle ja orkesterille Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan promootiossa yliopiston juhlasalissa 19.5.2023. David Hackston (kontratenori), Dominante-kuoro (joht. Seppo Murto), Aku Sorensen (kapellimestari) ja Ylioppilaskunnan Soittajat.
Promootio on kolmipäiväinen, muutaman kevään välein vietettävä akateeminen perinnejuhla. Sen ydin on promootioakti, jossa yliopisto vihkii maisterinsa ja tohtorinsa näyttävästi laakeriseppelein, maisterinsormuksin, miekoin ja tohtorinhatuin. Suomalainen promootioperinne on alun perin ollut tuontitavaraa Manner-Euroopasta Turun Akatemiaan, josta se on sittemmin vakiintunut ja levinnyt osaksi maamme eri yliopistojen traditioita.
Promootiojuhlaperinteeseen on aina kuulunut tilaisuuteen sovitettu tai sävelletty musiikki. Suomessa on 1800-luvun lopulta alkaen ollut tapana tilata kotimaisilta säveltäjiltä erityisiä promootiokantaatteja maisterin- ja tohtorinvihkiäisissä laulettaviksi ja soitettaviksi. Vaikka jotkin promootiosävellysten ja -kantaattien osat ovat jääneet elämään myös yliopistojen ulkopuolella, kokonaisia kantaatteja kuullaan harvoin sellaisinaan muiden kuin akateemisten kuorojen ja orkesterien ohjelmistoissa.
Poikkeuksena on Einojuhani Rautavaaran Cantus Arcticus, jonka hän sävelsi Oulun yliopiston vuoden 1972 promootioon. Hän korvasi perinteisen kuoron osuuden nauhoitetulla lintujen laululla, ja teos on sittemmin saanut kymmeniä esityksiä vuosittain ympäri maailmaa.
Cecilia Damströmin seitsenosainen, Helsingin yliopiston promootion riemuvuoden kunniaksi tilattu ja maaliskuussa 2023 kantaesitetty teos Science Frictions (op. 84, 2022) runoilija Cia Rinteen tekstiin raikastaa onnistuneesti promootiokantaattien perinteikästä jatkumoa. Kantaattia soisikin esitettävän tulevaisuudessa myös muissa kuin yliopiston tilaisuuksissa.
Vaikka kyseessä on promootioaktiin ajateltu tilaussävellys, sen sanoma on universaali: tieteen rooli ja merkitys yhteiskunnassa eivät kosketa vain yliopistolaisia, vaan jokaista meistä.
”Kokonaisia kantaatteja kuullaan harvoin sellaisinaan muiden kuin akateemisten kuorojen ja orkesterien ohjelmistoissa.
Kontratenorille, kuorolle ja orkesterille sävellettyä Science Frictions -kantaattia voisi dramaturgisesti ajatella matkana, jossa tutkija käy päättymätöntä, syklistä vuoropuheluaan tiedeyhteisön kanssa. Rinne kuvaakin promootion riemuvuoden verkkosivuilla taustoittavassa puheenvuorossaan kantaatin solistin eli Olympen hahmon eräänlaiseksi etsijäksi, joka ”lähtee faustiselle tutkimusmatkalle etsimään kieltä, logiikkaa, tiedettä ja tietoisuutta – kuoron kommentoidessa ja kohdatessa näitä löytöjä”.
Damströmin sävelkielessä sekä Rinteen yhdeksää eri kieltä sisältävässä tekstimateriaalissa korostuvat leikkisyys ja kekseliäisyys, kielipelit ja paradoksit sekä tasapainoinen dialogisuus solistin ja kuoron välillä.
Vuoropuhelua käyvät niin ikään tekstin sisällä siteeratut filosofit Sokrateesta Hannah Arendtiin ja Paul Valéryyn. Tässä mielessä kantaatti osuu tieteenteon ytimeen: tietoa rakennetaan yhdessä, moniäänisesti ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa.
Kantaatissa puntaroidaan onnistuneesti yleismaailmallisia kysymyksiä, kuten tieteellisen tiedon luonnetta ja etiikkaa sekä ihmisen ja yhteisön suhdetta, vailla turhantärkeyttä, latteuksia tai mahtipontisuutta. Tyypillistä on, että kiinnostava ja puhutteleva taideteos houkuttelee kokemaan aina uudelleen, ja näin on myös promootiokantaatin laita.
Löytämisen ja tutkimisen ihme on teoksessa läsnä: korva poimii aina kudoksesta jotakin uutta ja mielenkiintoista.
Science Frictionsin rikkaaseen sointikirjoon ja osien vaihteleviin karaktereihin mahtuvat pienoiskoossa koko tieteenteon ihanuus ja ahdistus – Arguing with logics -osan paineisesta jyskytyksestä toisen ja kuudennen osan mystiseen sfäärien harmoniaan, joka kurkottaa empirian tuolle puolen. Kuulijalle avautuvat niin tiedemaailman ihanteet kuin sen raadollinen todellisuus; tieteentekijän tulevaisuutta ja vastuutakin punnitaan. Damströmin musiikillinen intertekstuaalisuus on erittäin tyylikästä, ja promootioperinteeseen sopivia tyylillisiä viittauksia löytyy kirkkomusiikista fanfaareihin ja viimeisen osan ylioppilaslaulumaisiin katkelmiin.
”Kantaatissa puntaroidaan onnistuneesti yleismaailmallisia kysymyksiä, kuten tieteellisen tiedon luonnetta.
Olympen rooli on kirjoitettu David Hackstonin laajalle kontratenoriäänelle, joka soi upeasti Yliopiston juhlasalissa. Hackstonin instrumentti pääsee kantaatissa oikeuksiinsa koko kirjossaan aina puhelaulusta ja ”vocal fry” -tekniikasta huimapäisiin glissandoihin. Säveltäjä kertoo esittelytekstissään lavean ambituksen ja kontratenorin äänialan viestivän myös siitä tärkeästä seikasta, että tiede kuuluu kaikille – sukupuolesta ja taustasta riippumatta. Seppo Murron harjoittaman Dominante-kuoron ja Aku Sorensenin johtamien Ylioppilaskunnan Soittajien tulkinnasta välittyi ainakin minulle intoutunut kuulokuva, vaikka salin akustiikassa on omat, erityisesti balanssiin liittyvät haasteensa lehteriltä esiinnyttäessä.
Muotorakenteeltaan Science Frictionsia voisi kuvailla symmetriseksi tai sykliseksi, mikä istuu erinomaisesti promootioaktin harmoniseen ja tarkasti mietittyyn askeljärjestykseen.
Esimerkiksi toisen osan puupuhaltimista alaspäin liukuva kokosävelkulku – kuin kosminen tähtisade – peilautuu toiseksi viimeiseen osaan, jossa se lähtee nousemaan taas alhaalta ylös, kenties kohti Parnassoa. Vai onko kysymyksessä sittenkin Sisyfoksen kivi, jota lähdetään jälleen vierittämään kohti huippua? Valoisaan C-duuriharmoniaan haipuva viimeinen osa jättää joka tapauksessa kuulijalle toiveikkaan olon: Science Frictionsin pohjavireenä on lopultakin iloinen ja ulospäinsuuntautunut tiede, löytämisen riemu.
Erityisesti nykyhetkessä, jossa tutkimuksen arvostus ja rahoitus ovat vaakalaudalla, tämä viesti tuntuu poikkeuksellisen arvokkaalta.
Promootiokantaattia on mahdollista kuulla seuraavan kerran striimattuna Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootiossa 26.5 alkaen kello 10. Teosta voi seurata yliopiston sosiaalisen median kanavilla sekä Helsingin Akateemisen Kirjakaupan screeniltä.