Klassinen
Kamarikuoro Kaamos Ritarihuoneessa 25.5. Visa Yrjölä, johtaja, Julia Tamminen, urut, Tatu Ahola, sello. – Bach, Brahms, Byström.
Kuoromusiikin kausikonsertit on pääkaupunkiseudun kuorojen yhdessä järjestämä laaja konserttisarja, jonka tavoitteena on tutustuttaa yleisö monipuoliseen kuoromusiikkiin.
Hyvistä kuorolaulajista ei ole pääkaupunkiseudulla pulaa, mutta riittääkö konsertteihin yleisöä?
Hieman yli 70 ihmistä oli tullut kuuntelemaan Visa Yrjölän johtaman Kamarikuoro Kaamoksen konserttia Ritarihuoneeseen. Ei sentään autiolta näyttänyt.
Musiikin maisteri Yrjölä (s. 1992) on johtanut Kaamosta syksystä 2016 lähtien. Hänen mielisäveltäjiään ovat Bach ja Brahms, jonka kummankin musiikkia oli ohjelmassa. Kahteen suureen B:hen liitettiin kolmantena B:nä ruotsalainen Britta Byström (s. 1977), huipputaitava ja omaperäinen sointimaalailija.
”Passion & Precision”, ”tarkkuus ja intohimo” on motto, jonka Yrjölä on omaksunut yhdeltä mielikuoroltaan, lontoolaiselta Tenebraelta.
Tarkkuutta ja tunnetta vaadittiin, jotta J.S. Bachin viisiäänisen Jesu, meine Freude -motetin sanoma saatiin kirkastumaan. Tarkkuutta voisi vielä parantaakin.
Motetti perustuu Johann Crügerin säveltämään lohduttavan kauniiseen koraaliin, jota Bach on käyttänyt yksinkertaisilla ja mestarillisen polyfonisilla tavoilla.
Yksitoistaosainen, laaja motetti on arkkitehtoninen temppeli, protestanttinen uskontunnustus ja väkevä draama, jossa Jeesuksen henki käy taistelua pahuuden voimia vastaan.
Kaamos soi täyteläisen tasapainoisena ja sangen läpikuultavana. Ääniryhmät erottuivat omiksi ilmeikkäiksi linjoikseen ja sulautuivat puhtaasti ja homogeenisesti toisiinsa. Teksti pysyi selkeänä.
Kirkkaasti säteilevät sopraanot kruunasivat uskon voiton keskivaiheen väkivaltaisesti dissonoivan, demonisen myrskyn jälkeen.
Julia Tammisen urkujen ja Tatu Aholan barokkisellon lämmin poljento tuki myös konsertin päättäneen Bachin Lobet den Herrn -motetin polyfonista ylistysriemua.
Brahmsin kuorolauluissa jatkuu se romanttinen sointiväreily, jonka Schubert loi 1800-luvun alkupuolella.
Konsertin kahdeksan Brahms-laulua tuudittivat kuulijan pehmeän kuulaasti syksyiseen melankoliaan, ilmeikkäin nais- ja miesäänten vuorotteluin ja kauniisti resonoivin sointimaalailuin.
Britta Byströmin kimmeltävä ja kaunis nykymusiikki avasi kuulijoille lumoavan modernin sointimaailman.
Kuusiääninen Lux aeterna leijui ja keinutti ikuisuuden kaikuja ilmavassa, tarkkaan rakentuvassa sfäärissään. Färsaarelaisen runoilijan Katrin Reinertin runoon syntynyt Nátt í býnum (Yö kaupungissa) oli ihmeellisesti hohtava, tanssiva ja viheltävä yöllinen, merenläheinen sointifantasia.