Cannes
Palkinnot jaetaan Cannesin elokuvajuhlilla lauantaina. Voittaako Aki Kaurismäki Kultaisen palmun, festivaalin pääpalkinnon?
Se on mahdollista. Todennäköisenä sitä en pidä.
Jonkin pienemmän palkinnon Kuolleet lehdet voi saada. Kun pääsarjassa on 21 elokuvaa ja palkintoja jaetaan yleensä seitsemän, joka kolmas elokuvista palkitaan jollain tapaa.
Kaurismäen puolesta puhuu moni asia. On ohjaajan oma visio, oma tyyli. On huumorin ja yhteiskunnallisen asian harvinainen yhdistelmä.
Erityisen hyvää Kuolleissa lehdissä on dialogi, rytmitykseltään ja oivalluksiltaan kuin parasta stand-upia. Cannes-yleisö nauroi kohtauksissa välillä niin, että vitsin naulaava punch line jäi jopa kuulematta.
Alma Pöysti ja Jussi Vatanen ovat Kuolleiden lehtien pääosanäyttelijät.
Moni asia puhuu myös palkintoa vastaan. Kuolleet lehdet käynnistyy verkkaisesti. Toisekseen Kaurismäki-maailma on aika sama kuin ennenkin.
Entä riittääkö ajankohtaiseksi teokseksi se, että tarinassa kuullaan Ukraina-uutisia radiosta? Ja onko sillä väliä, että osa elokuvan musiikkiosuuksista tuntuu venytetyiltä?
”Opetus taisi tulla Käärijän kohdalla jo selväksi.
Kaurismäki on ollut tämän viikon Cannesissa ”kriitikoiden suosikki”. Se ei kuitenkaan ole vain hyvä asia.
Kaurismäen elokuvat ovat ennenkin olleet kriitikkosuosikkeja, myös Cannesissa, mutta isoa palkintoa ei ole silti tullut.
Miksi näin?
Kevyt, komediallinen tyyli vetoaa katsojiin ja kriitikoihin, mutta harvoin raateihin. Opetus taisi tulla Käärijän kohdalla jo selväksi. Komiikka harvoin menestyy, kun suurta taidetta palkitaan.
Cannesin palkinnoista päättää yhdeksänjäseninen ammattilaisjury. Raati keskustelee, he neuvottelevat. Oikeastaan mitä vain voi tapahtua.
Voittaako paras elokuva? Juryn enemmistön mielestä ehkä kyllä, muiden mielestä välttämättä ei.
Suomesta Cannesin juryssä on istunut Peter von Bagh vuonna 2004. Myöhemmin koto-Suomessa elokuvatietäjä manaili, miten Cannesin raati helposti kuplautuu. Joskus palkinnon saa sopivin, joskus suhmuroidaan.
Ruben Östlund on Cannesin juryn johtaja.
Raadeissa erityinen valta on puheenjohtajalla. Kun Kaurismäki voitti niin sanotun kakkospalkinnon Cannesissa 2002, jurya johti elokuvantekijä David Lynch, Kaurismäen tyylin ystävä.
Hyvä merkki suomalaisittain on, että nyt juryä johtaa ruotsalaisohjaaja Ruben Östlund. Myös Östlund on kertonut pitävänsä Kaurismäki-huumorista. Se ei yllätä: Östlundin ja Kaurismäen elokuvien yhteiskunnallinen satiiri on toisilleen sukua. Kisassa ei ole tänä vuonna muita elokuvia Pohjoismaista.
Detalji tämäkin spekulaatioista pitäville: Östlundia ja Lynchiä yhdistävät suomalaiset sukujuuret. Ja onhan Suomella juryssä toinenkin ystävä: sambialaisbrittiläinen ohjaaja Rungano Nyoni oli mukana Suomen elokuvasäätiön lyhytelokuvaohjelmassa vuonna 2014.
Cannesin juryn jäsenistöä matkalla elokuvanäytökseen: Atiq Rahimi (vas.), Julia Ducournau, Ruben Östlund, Damian Szifron ja Brie Larson.
Kuka sitten voi voittaa?
Kriitikoiden listoilla kärkihevosia on kaksi Kuolleiden lehtien ohella.
Arvostelijakunta erityisesti Ranskasta on lämmennyt ranskalaisen Justine Trietin ohjaamalle ja kirjoittamalle avioliittodraamalle. Elokuva kertoo kahden kirjailijan perheestä, jossa vähemmän menestynyt kuolee pudottuaan alppimajan ikkunasta. Tästä elokuvalle nimikin, Anatomy of a Fall, suomeksi putoamisen anatomia.
Pian kirjailijoista menestyneempää syytetään kuitenkin murhasta. Parin kouluikäisestä pojasta tulee oikeudessa todistaja.
Justine Triet on ohjannut voittajasuosikkeihin kuuluvan elokuvan Anatomie d'une chute (Anatomy of a Fall).
Elokuvan vahvuus on kiistämätön: rikostutkinta ja tapahtumat oikeussalissa ovat Trietille ja käsikirjoittajakumppani Arthur Hararille vain väline kuvata taiteilijasuhdetta, jossa työ sotkee rakkauden, ja jossa menestys ja ahkeruus osuu toiselle, kun toista painaa syyllisyys ja saamattomuus. Syytettyä kirjailijaa näyttelee vahvasti Sandra Hüller, joka tiedetään meillä Isäni Toni Erdmann -elokuvasta.
Varsinainen voittajasuosikki on kuitenkin The Zone of Interest. Tuhoamisleiri Auschwitzin johtajaperheen elämästä kertova elokuva on erittäin hyvä, erittäin hyytävä, erittäin ikäväkin katsomiskokemus.
Britti Jonathan Glazerin ohjaama ja kirjoittama elokuva myös täyttää ”ehdot”, joita palkintoelokuvalta odotetaan: vakava aihe, omaperäinen visio sekä painava yhteiskunnallinen viesti.
Elokuvan pohjana olleen romaanin laatija, kirjailija Martin Amis kuoli viime viikolla.
Lue lisää: Hyytävä elokuva Auschwitzin kuningattaresta on vuoden komeimpia uutuuksia
The Zone of Interest voisi myös olla elokuva jurya johtavan Ruben Östlundin mieleen. Elokuva on tinkimätön tavalla, jota Östlundin omat elokuvat ovat myös.
Jonathan Glazerin ohjaama The Zone of Interest kertoo Auschwitzin arjesta.
Entä voisiko Alma Pöystin ja Jussi Vatasen palkita?
He näyttelevät Kuolleissa lehdissä päärooleja.
Varmasti, mutta en laittaisi rahoja likoon. Kaurismäen aina vain pelkistetympi tapa käyttää näyttelijöitä ei erityisemmin nosta ammattikunnan osaamista esiin.
Kaurismäen elokuvissa on lopulta vain yksi tähti, kameran takana.
Kaurismäellä on jo taskussaan Cannesin kakkospalkinto ja parhaan ohjaajan tunnustus Berliinin arvostetuilta elokuvajuhlilta. Oscar-ehdokkuuskin löytyy. Yleisöpohjaa on myös, merkittävästi Saksassa ja etenkin Ranskassa.
Kaurismäen paikka kansainvälisessä elokuvassa auteurina voi merkittävästi muuttua enää vain, jos hän voittaisi suuren palkinnon kuten Kultaisen palmun. Toinen vastaava olisi Oscar.
Kultainen palmu toisi näkyvyyttä, asemaa, uutta yleisöä, kasvattaisi lipputuloja. Se silottaisi tietä myös Oscar-ehdokkuuteen.
Eräällä tavalla Kaurismäki tiimeineen on jo saanut haluamansa Cannesista. Palkinnoista ja gaalapuvuista huolimatta festivaali on leimallisesti tori, jonka kojuissa myydään esitysoikeuksia.
Kuolleiden lehtien esitysoikeudet myytiin Cannesissa muun muassa Pohjois-Amerikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Ostaja oli levitysyhtiö Mubi, joka kertoi voittaneensa ”raivokkaan” tarjouskilpailun. Sopimuksen arvoa ei ole kerrottu. Mubi on suoratoistopalvelu, joka tunnetaan heikosti Suomessa. Sen erikoisalaa on taiteellisempi elokuva.
Mubi aikoo tiedotteen mukaan tuoda elokuvan teattereihin, myös isolla markkina-alueella Yhdysvalloissa.
Kultainen palmu olisi vielä isompi juttu Kaurismäen työryhmälle, joista moni on nuorempaa polvea eikä ole maistanut menestystä Kaurismäen tapaan. Helsinkiläiset tuottajat Misha Jaari ja Mark Lwoff nousisivat uudelle tasolle uusia kansainvälisiä hankkeita miettiessään.
Ehkä kaikkein isoin juttu palkinto olisi Suomen kulttuurielämälle. Ajoitus olisi nimittäin täydellinen.
Säätytalolla ollaan parhaillaan rukkaamassa tulevia valtion budjetteja, ja yhtenä säästökohteena on kulttuurin tukeminen, samalla tietenkin myös kotimaisen elokuvan tukeminen.
