Musta ja valkoiset - Elokuva-arvostelut | HS.fi

Musta ja valkoiset

Sandra Bullock nappasi tästä elokuvasta parhaan naispääosasuorituksen Oscar-palkinnon.

Musta ja valkoiset

19.3.2010 0:00

Sandra Bullock nappasi tästä elokuvasta parhaan naispääosasuorituksen Oscar-palkinnon. Ja ansaitusti, sillä enimmäkseen kepeistä komediarooleistaan tuttu Bullock ei koskaan ole ollut parempi kuin Elämä pelissä -elokuvan määrätietoisena ja suorapuheisena naisena, jolla on sydän paikallaan. Valitettavasti elokuva ei ole samaa tasoa. Elämä pelissä tuntuu lihotetulta tv-elokuvalta, joka voisi perustua erään tietyn aikakauslehden tosielämän tarinaan. Tositarinaan se pohjautuukin. Yhdysvaltojen Etelän seurapiirirouva Leigh Anne Tuohy otti kodittoman mustan teinipojan Michael Oherin kotiinsa asumaan ja antoi tälle elämän eväät. Leigh Annen hoteissa Michael sai koulunsa käytyä ja nousi lopulta amerikkalaisen jalkapallon tähdeksi. Elämä pelissä on ohjaaja John Lee Hancockin toinen urheilua sivuava elokuva. Ensimmäinen oli The Rookie (2002). Jalkapallo ja urheilubisneksen mutkat ovat tarinassa kuitenkin sivuosassa. Hancock käsittelee mukavasti ja liikaa sentimentaalisuutta välttäen Leigh Annen (Bullock) ja Michaelin (Quinton Aaron) välejä. Muuten Elämä pelissä on kuin tilaustyö republikaaniselta puolueelta, sillä niin tarkkaan se korostaa konservatiivisia arvoja. Hyväntekeväisyys ja sosiaalinen vastuu ovat kristillisesti ajattelevien varakkaiden yksilöiden, ei yhteiskunnan, vastuulla. Kristilliset perhearvot sekä selittävät että oikeuttavat päähenkilöiden vaurauden. Ja totta kai kunnon rouva on Kansallisen Kivääriyhdistyksen jäsen ja hänellä on iso tykki käsilaukussa itsensä ja perheen puolustamiseksi. Mustien ja valkoisten väliset luokkaerot ovat luonnollisia, kuten sekin, että he asuvat tiukasti erillisissä osissa kaupunkia. Lisäksi mustat ovat enimmäkseen vastuuttomia, laiskoja ja väkivaltaisia retkuja, paitsi tietysti hieman hidasälyinen ja siksi enkelimäinen Michael. Huh.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat