Yksi näytös elämästä - Elokuva-arvostelut | HS.fi

Yksi näytös elämästä

Suomalaisen suurnaisen ristiriitaisuus jää pinnalliseksi liian lyhyessä elokuvassa.

Yksi näytös elämästä

27.1.2011 0:00

Kaksi suomalaista merkkinaista: Minna Canth ja Hella Wuolijoki. Nyt heistä toinen on saanut oman suurnaiselokuvansa. Mutta kuinka moni lopulta tietää Hella Wuolijoesta tai muistaa hänen elämänvaiheitaan? Hella oli Virossa syntynyt, kasvanut ja koulutettu. Suomessa hän pääsi jo nuorena piireihin ja hänestä tuli maan kriittisinä vuosina tärkeä taustavaikuttaja sekä politiikassa että kulttuurissa. Hän kirjoitti Niskavuori-näytelmät, Juurakon Huldan ja paljon muuta. Hän oli poliittisesti epäselvä: kommunistien myötäilijä, demareiden kaveri, mutta ei puolueiden jäsen. Hän oli myös tarmokas liikenainen ja viimeisinä vuosinaan Ylen pääjohtaja. Hella W -elokuva alkaa henkilökohtaisimmalta tasolta. Se esittelee naisen, joka on polkenut maahan heikon aviomiehensä ja laiminlyö ainoaa tytärtään. Se on yksi puoli hänestä, totta kai, mutta tällaisen aloituksen jälkeen on vaikea asettua Hellan asemaan. Hella ei sittenkään ole elokuvan päähenkilö vaan tarkkailun kohde. Tätä korostaa sekin, että elokuvan kertoja on se laiminlyöty tytär, Vappu. Äidin ja tyttären suhdetta on kuvattu hyvin, mutta se hukkuu lopulta tapahtumien massan alle. Matleena Kuusniemen roolisuoritus Vappuna on silti elokuvan kantavia voimia, Tiina Weckströmin Hellan ohella. Elokuvassa on liikaa kerrottavaa ja henkilöitä. Kuka hahmottaa kohtausten vauhdissa esimerkiksi Väinö Tannerin roolin ja suhteen Hellaan? Tai Tannerin vaimon Lindan? Luin Erkki Tuomiojan (siis Vapun pojan) Häivähdys punaista -kirjan ennen elokuvaa. Hyvästä taustoituksesta huolimatta minulla oli vaikeuksia seurata elokuvaa. Miksi Hella W on ahdettu vajaaseen puoleentoista tuntiin? Monista tyhjänpäiväisistäkin aiheista päkerretään kaksituntisia elokuvia. Onko ohjaaja Juha Wuolijoki tiivistänyt Outi Nyytäjän alkuperäistä käsikirjoitusta? Jos kestoa olisi vähän enemmän, elokuvaan olisi voinut mahtua myös kohtauksia, joissa saa hengittää. Jäin kaipaamaan pitkiä keskusteluja Hellan salongissa Helsingissä tai kesäisiä öitä Marlebäckin kartanossa. Hellahan oli ennen muuta taitava keskustelija. Elokuvassa on päätetty korostaa Hellan kovuutta ja hänen elämänsä rakkaudettomuutta. Suvantoon saavutaan vasta siinä vaiheessa, kun Hella viruu toimintakyvyttömänä vankilassa. Uudet suomalaiselokuvat näyttävät ja kuulostavat usein samalta. Jälkituotannossa lisätään äänen jylyä ja mahtipontista musiikkia, ja värimaailmasta tehdään kylmän sinistä. Näin myös Hella W:ssä. Tämä on pinnallinen käsitys modernista elokuvailmaisusta. Näyttelijät ovat Hella W:n vahvinta antia, ja toki Hellan "suuruus" tulee elokuvasta läpi. Hän on hieno aihe elokuvalle. Suosittelen silti Tuomiojan kirjan lukemista. Wuolijoen vaiheet avaavat kiintoisia näkökulmia Suomen historiaan.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat