Nyrjähtänyt kauhusatu - Elokuva-arvostelut | HS.fi

Nyrjähtänyt kauhusatu

Coraline ja toinen todellisuus on kuvilla ja tunnelmalla lumoava matka kipeään uneen

Nyrjähtänyt kauhusatu

5.6.2009 0:00

Tässäpä elokuva, jota mielellään suosittelee kaikille. Kolmiulotteinen nukkeanimaatio Coraline ja toinen todellisuus on nyrjähtäneen hyytävä satu ja huikea matka lapsen kipeään uneen. Se on moderni Hannu ja Kerttu, jonka hahmojen hymyissä luimii irvistys ja tyhjissä katseissa opetus. Coraline perustuu muun muassa Sandman-sarjakuvista tunnetun brittiläisen fantasiakirjailijan Neil Gaimanin samannimiseen nuortenkirjaan. Muutama vuosi sitten ilmestynyt kirja on suomennettu nimellä Coraline varjojen talossa. Tarina on pääosin sama. 11-vuotias Coraline (Dakota Fanning) on neuvokas tutkimusmatkailija, jonka vanhemmat (Teri Hatcher ja John Hodgman) tuskin nousevat tietokoneiltaan. Tylsyyttä pakeneva tyttö löytää perheen uudesta talosta käytävän toiseen, lähes identtiseen asuntoon. Sen keittiössä häärii Coralinen "toinen äiti", oikeaa äitiä iloisempi ja sallivampi. Toisella isälläkin on lapselle aikaa. Illallispöydässä ahmitaan pelkkiä herkkuja. Mutta jokin kääntää tytön vatsaa: kaikilla asukkailla on silmien paikalla pikimustat napit. Pian toinen äiti haluaisi ommella uudet silmät myös Coralinelle. Elokuvan pääarkkitehti on ohjaaja-käsikirjoittaja Henry Selick. Hänen aiemmista töistään tunnetuin on Tim Burtonin kirjoittama Painajainen ennen joulua (1993). Selick työryhmineen rakensi Coralinen maailmaa kaksi vuotta ja kuvasi elokuvaa puolitoista vuotta. Kylläpä kannatti. Kuvat pursuvat yksityiskohtia. Nuket eleineen lienevät taidokkainta nähtyä stop motion -animaatiota, ainakin koko illan elokuvien sarjassa. Ja jos ei vielä ole kokeillut hassuja laseja, kannattaa tarttua tilaisuuteen. Torakat ja kynnet viuhuvat ihan vieressä, eivätkä tee sitä monien 3d-uutuuksien tavoin vain efektien esittelyn vuoksi. Mutta pintaa tärkeämpää on tunnelma. Sen Selick vasta hallitseekin. Hän on dramatisoinut Gaimanin suoraviivaisen mutta merkityksiltään monisyisen sadun vielä alkuperäisteostakin rikkaammaksi kauhuseikkailuksi. Ja vähintään yhtä hyytäväksi. Kirjassa Coraline vierailee rinnakkaistodellisuudessa kahteen otteeseen. Elokuvassa lapsen ja toisen äidin välinen jännite kasvaa onnistuneemmin, kun tytön maailmat sekoittuvat asteittain, useamman vierailun myötä. Katsoja kirkuu sisäänpäin. Vieressä istuva herkkä lapsi muistanee pelottavimmat kohtaukset vielä yölläkin. Tarinan silmättömät vanhemmat ja sieluttomat aavelapset saavat pohtimaan kaikenlaista aina vapaasta kasvatuksesta lapsen hyväksikäyttöön. Ydinsanoma lienee, että ihmisen elämä käy mustaksi, jos haluamansa saa tarjottimella. Elokuvan pohjavirtana soljuu ranskalaisen Bruno Coulais'n musiikki, jossa kuoro hyräilee siansaksaa. Varsinkin teema on virtuoosimainen: harvoin sama sävelmä kantaa saumatta sekä iloiset että aavemaiset kohtaukset.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat