Baari syrjäkadulla - Elokuva-arvostelut | HS.fi

Baari syrjäkadulla

Hyvä sydän kertoo satua aikuisille siitä, kuinka yrmy muuttuu hyväksi. Elokuva jää silti irralliseksi ja teennäiseksi.

Baari syrjäkadulla

18.11.2010 0:00

Islantilaisohjaaja Dagur Kári sai art house -menestystä 2003 valmistuneella elokuvallaan Nói albiino, jossa 17-vuotias nuorukainen uneksi pääsevänsä pois kotikylästään. Jotain samaa on myös Kárin uutuudessa Hyvä sydän. Se on englanninkielinen ja sijoittuu New Yorkiin, mutta hyvin vähän siinä on mitään amerikkalaista. Baarinpitäjä Jacques (Brian Cox) saa viidennen sydänkohtauksensa. Viereisestä sairaalavuoteesta löytyy itsemurhaa yrittänyt, koditon Lucas (Paul Dano). Jacques pelkää kuolevansa koska tahansa, ja siksi hän lähes kaappaa nuoren Lucasin seuraajakseen baaria pitämään. Miesten ystävyys kehittyy, kunnes baariin kävelee nuori nainen, April (Isild Le Besco), jota Lucas haluaa auttaa. Pysyvästi äreä, tyly ja naisia vihaava Jacques puolestaan ei voi sietää Apriliä, ja miesten suhde joutuu koetukselle. Hyvä sydän viehättää outoudellaan, mikä johtuu siitä, että Kári tuo New Yorkin miljööseen ja henkilöihin selvästi erilaista mentaliteettia, jonkinlaista myötäsyntyisen eristyneisyyden ja vieraantuneisuuden tunnelmaa. Samasta syystä Hyvä sydän vaikuttaa myös hieman teennäiseltä. Sen henkilöt eivät ole oikein todellisia, enemmänkin olentoja aikuisten sadussa, mikä toki lienee tarkoituksellista. Sadun ainesta on myös keskeinen teema: miten hyvä sydän voidaan, kirjaimellisesti, siirtää ihmisestä toiseen niin, että paatuneesta yrmystäkin tulee hyvä ihminen. Hyvä sydän pitääkin ottaa eräänlaisena fantasiana, sillä realistisena tarinana se haparoi ja jää irrallisen oloiseksi. Veteraaninäyttelijä Brian Cox ja There Will Be Blood -elokuvassa vakuuttanut Paul Dano tekevät hyvät roolisuoritukset, mutta Isild Le Bescon April jää täysin varjomaiseksi olennoksi, mikä ei ole näyttelijän vaan käsikirjoituksen vika.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat