Kävipä kesällä, kauan sitten

Näyttelijä-ohjaaja Julie Delpyn edellinen ohjaustyö, vampyyrinä pidetyn 1600-luvun unkarilaiskreivitär Erzebet Bathoryn legendaan perustuva Kreivitär (2009) ei ollut kovin onnistunut. Delpy ei saanut historialliseen kauhukertomukseen eloa tai sellaista feminististä painotusta, jota hän selvästi haki. Toisin on Delpyn neljännen ohjaustyön Ranskalainen viikonloppu tapauksessa. Tässä osittain omaelämäkerrallisessa kesäisen viikonlopun kuvauksessa Delpy on selvästi ja luontevasti kotikentällään. Nelikymppinen Albertine (Karin Viard) on perheineen junamatkalla. Junan ikkunasta ohi vilahtelevat maisemat saavat Albertinen palaamaan lapsuuden kesään, kun hän oli yhdentoista ja vietti viikonloppua tätinsä talossa Bretagnessa. Ranskalaisessa viikonlopussa ei tapahdu suuria, mutta runsaasti kaikenlaista pientä. Aika on 1970–80-lukujen taite. Maailmalla kohistaan elinkaarensa päähään tulleesta Skylab-satelliitista, joka on putoamassa maahan. Lapsia ja muutamaa aikuistakin pelottaa, että se putoaa Bretagneen. Aikuiset puhuvat seksistä ja riitelevät politiikasta, lapset leikkivät sekä käyvät rannalla ja diskossa. Pieni Albertine (Lou Avarez) ihastuu ensimmäisen kerran. Albertinen vanhemmat Anna (Julie Delpy) ja Jean (Eric Elmosino) ovat vasemmistolaisia näyttelijöitä, outoja lintuja konservatiivisessa sukukaartissa. Ranskalaiset ovat hyviä tällaisissa sukukokoontumisia ja sukudynamiikkaa ruotivissa ensemble-elokuvissa. Esimerkkejä ovat vaikkapa Louis Mallen Milou toukokuussa (1990), Arnaud Desplechinin Eräs joulutarina (2007) ja Olivier Assayasin Kesähetket (2008). Delpyn elokuva solahtaa vaivatta tähän perinteeseen. Ranskalaisessa viikonlopussa on keveyttä ja pakottomuutta, mikä ei merkitse sitä, etteikö se käsittelisi vakaviakin aiheita, kuten Algerian sodan traumoja ja aikuiseksi kasvamisen kipuja. Päällimmäisenä on kuitenkin elämänmyönteisyys ja huumori. Ranskalaiset veteraaninäyttelijät Bernadette Lafont ja Emmanuelle Riva ovat ihania ison suvun mummoina, jotka eivät hätkähdä edes pojanpojan härskiä laulunrallatusta. Ranskalainen viikonloppu on irtonainen ja keveä, mutta ei löysä tai turhanpäiväinen elokuva. Siinä on oikeaa kesän ja elämän tuntua.