Susihuttua - Elokuva-arvostelut | HS.fi

Susihuttua

Moderni versio klassikkosadusta on niin teennäinen, että se hipoo campia.

Susihuttua

7.4.2011 0:00

Ohjaaja Catherine Hardwicke ( Kolmetoista, Lords of Dogtown) tuli tunnetuksi osaavana nuorten elämän kuvaajana. Muutama vuosi sitten hän jopa onnistui puhaltamaan ensimmäiseen Twilight-elokuvaan mielenkiintoisen tummia sävyjä. Teiniromanssia ja mysteeriä sotkevan Red Riding Hood – Punahilkan lienee tarkoitus olla jonkinlainen täsmäisku tuon sarjan ystäville, mutta tällä kertaa on Hardwickekin eksyksissä. Klassikkosatua versioiva elokuva kertoo metsän keskellä sijaitsevassa kylässä kasvaneesta Valeriesta, joka rakastaa köyhää Peteriä. Vanhemmat kuitenkin haluavat naittaa hänet rikkaalle Henrylle. Kaiken sotkee yhteisöä vainoavan ihmissuden hyökkäys. Suurin ongelma on saippuasarjamainen käsikirjoitus, joka marssittaa kankaalle kliseen toisensa perään. Myös näyttelijätyö ontuu. Valerieta esittävä Amanda Seyfried sopii rooliinsa ulkoisesti, mutta hänen, kuten muunkin nuoren kaartin, roolisuoritukset ovat lähinnä suurisilmäistä tuijottelua. Peterinä patsastelee Shiloh Fernandez ja Henrynä Max Irons. Kuvasto lainaa vapaasti Hardwicken Twilight – Houkutusta sumuisine kukkuloineen. Tätä maisemaa vasten tytöstä verenpunaisessa viitassa saadaan muutamia säväyttäviä otoksia, mutta eivät ne kokonaisuutta pelasta. Jonkinlaista viihdearvoa voi kenties löytää elokuvan campia hipovasta teennäisyydestä. Kenties tekijöiden olisikin ollut parempi ryhtyä kunnolla hulluttelemaan. Tällaisenaan lopputulos on lähinnä kiusallinen.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat