Salaisuuden hinta - Elokuva-arvostelut | HS.fi

Salaisuuden hinta

Hienosta romaanista tuli laadukasta viihdettä.

Salaisuuden hinta

27.3.2009 0:00

Hyvästä kirjasta tehty elokuva ei välttämättä tavoita kaikkia kirjan teemoja ja sävyjä. Helpompaa lieneekin tehdä huonosta kirjasta hyvä elokuva. Saksalaiskirjailija Bernhard Schlinkin Lukija on tavattoman hieno pieni romaani, jossa tärkein tapahtuu kertojan pään sisällä. Tunnit-elokuvan ohjannut Stephen Daldry on tehnyt Schlinkin romaanista sille varsin uskollisen elokuvaversion, mutta jotain on jäänyt matkan varrelle. Siis sen matkan, joka johtaa romaanista elokuvaan. Vuoden 1958 Neustadtissa 15-vuotias koululainen Michael Berg (David Kross) aloittaa suhteen 36-vuotiaan raitiovaunun rahastajan Hanna Schmitzin (Kate Winslet) kanssa. Suhde kestää yhden kesän, eikä Michael saa tietää Hannasta juuri muuta kuin sen, että tämä pitää siitä, kun hänelle luetaan ääneen. Kesän lopulla Hanna katoaa selittämättä mitään. Kun Michael seuraavan kerran näkee Hannan, vuosi on 1966 ja olosuhteet dramaattiset. Michael on oikeustieteen opiskelija, ja keskitysleirien vartijana sotavuosina toiminut Hanna on syytteessä 300 juutalaisnaisen kuolemasta. Samalla Michaelille paljastuu Hannan pitkään varjelema salaisuus, joka sanelee hänen kohtalonsa. Kaikki tämä nähdään takautumana keski-ikäisen Michaelin (Ralph Fiennes) päättäessä 1995 viimein kertoa nuoruudestaan tyttärelleen. Schlinkin romaanissa on kaksi keskeistä teemaa: varhaisen seksisuhteen vaikutus Michaelin myöhempään elämään sekä sodanjälkeisen saksalaissukupolven syyllisyys ja häpeä edeltäneen sukupolven teoista. Molemmat teemat ovat esillä myös Daldryn elokuvassa, mutta vain häivähtävästi. Keskeiseen osaan nousevat olosuhteiden pakosta päättynyt rakkaus ja romaanin pintapiirteiden huolellinen dramatisointi. Se ei merkitse, että Lukija olisi huono elokuva. Mutta kieltämättä Daldryn ja käsikirjoittaja David Haren painotukset erottuvat romanttisempina kuin Schlinkin romaanissa. Osasyy vaikutelmaan lienee myös elokuvan tähtinäyttelijöissä Winsletissä ja Fiennesissä, jotka etenkin elokuvan loppuvaiheissa suorastaan henkivät täyttymyksetöntä romanttista kaihoa. Elokuvan tuottajien joukossa olivat nyt jo edesmenneet ohjaajat Anthony Minghella ja Sydney Pollack, jotka molemmat olivat taitavia tekemään hienoista kirjoista vereviä viihde-elokuvia. Ja juuri sitä Lukijakin viime kädessä on, aivan kuten Michael Oondatjen romaaniin perustunut Englantilainen potilas aikoinaan. Kate Winslet sai roolisuorituksestaan Oscarin, ja hyvä hän onkin, mutta kyllä Winsletillä on paljon kiintoisampi ja haastavampi rooli elokuvassa Revolutionary Road. Lisäksi hänen maskeerauksensa elokuvan loppuvaiheissa ei ole oikein tällaisen ison tuotannon tasolla. Lena Olin tekee Lukijassa pienen mutta hienon roolin keskitysleiriltä pelastuneena naisena, samoin Bruno Ganz oikeustieteen professorina.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat