Syvä 3d-kumarrus Pinalle - Elokuva-arvostelut | HS.fi

Syvä 3d-kumarrus Pinalle

Wim Wenders teki hienon 3d-dokumentin tanssiteatterin uranuurtajasta Pina Bauschista.

Syvä 3d-kumarrus Pinalle

22.9.2011 0:00

PINA, dokumentin ohjaus Wim Wenders Wim Wendersin ohjaus Pina kertoo Pina Bauschista, saksalaisen tanssiteatterin suuresta nimestä. Kriittistä ruumiinavausta on turha odottaa. Bausch (1940–2009) oli keskeinen vaikuttaja modernissa tanssissa 1970-luvulta alkaen. Hän kuoli kesken elokuvahankkeen valmistelun. Ohjaaja Wenders tekee elokuvassa kunniaa ystävälleen Bauschille hänen taiteensa kautta. Pina on komeaa katsottavaa sekä Bauschin työt tunteville että neitseellisemmille katsojille. Virstanpylväs teos on etenkin siksi, että Wenders ryhmineen on tallentanut koreografioita jälkipolville 3d-tekniikalla. Tämä taitaa olla paras 3d-elokuva, jonka olen nähnyt. James Cameronin Avatarissa oli siinäkin upea toinen näytös, mutta Pinassa tuntuu kuin istuisin oikeasti Tanz-theater Wuppertalin penkissä, saisin kiinni live-esityksen huumasta ja illuusiosta. Harvoissa lähikuvissa Pina osoittaa sen, miksi viime vuoden komeimman tanssielokuvan Black Swanin pääosaan tarvittiin näyttelijä. Tanssijoiden osaaminen ei aina yllä kasvoihin asti. Elokuvakoostuu kahdesta osasta: Bauschin keskeisten koreografioiden tallennuksista sekä tanssijoiden kommenteista. Muutamissa arkistokuvissa vilahtaa Bausch itse, nuorena ja tarmokkaana ja vanhempana, jo sairastuneena. Nuo kuvat kytketään dokumentissa Bauschin taiteeseen, jonka ominaislaatu on tunne, kiihkeä ja sanaton. On kyse sitten eksymisestä, kaipuusta tai rakkaudesta. Elokuva ei korosta Bauschin ainutkertaisuutta vaan näyttää hänen taiteensa keskeisiä piirteitä: tanssissa kohtaavat usein mies ja nainen, konemaiset liikesarjat toistuvat ja korostuvat keskellä riisuttuja näyttämökuvia. Usein lavalla on tanssijain lisäksi vain tuoleja. Wendersin kamera tallentaa näitä näyttämökuvia hienosti ja 3d-illuusio saadaan näyttämään helpolta. Bauschin urasta ja elämäntarinasta kuullaan niukasti, jos ollenkaan. Tanssijat kuvaavat häntä rakastettuna mutta kaukaisena hahmona, työryhmän aurinkona, jonka pelkkä katse sai tanssijan kukoistamaan. Elokuvan perusteella esimerkiksi Bauschin ohjaukselliset kommentit ovat olleet vähäisiä, mutta opetuslasten joukossa ne ovat nousseet suureen asemaan. Bausch on kehottanut voittamaan pelkoja, vapautumaan häpeän tunteesta ja ujoudesta. Saksalaisessa näyttämötaiteessa ohjaajia arvostetaan, ja tämä hierarkkisuus Wendersin elokuvasta huokuu voimakkaana. Onhan Wenderskin ohjaaja. Pina on siis elokuva Pina Bauschista ja hänen taiteestaan, mutta myös elokuva taiteen hierar-kiasta ja ohjaaja-koreografien valta-asemasta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat