Jennan kasvutarina - Elokuva-arvostelut | HS.fi

Jennan kasvutarina

Lisa Siwen esikoisohjauksessa on muutamia raikkaita piirteitä, jotka erottavat elokuvan massasta.

Jennan kasvutarina

18.12.2009 0:00

Tällaisia nuorisokuvauksia tehdään Pohjoismaissa paljon, ja vain harva niistä nousee keskitason yläpuolelle. Ei  Lisa Siwen esikoisohjaus  Kattona tähtitaivaskaan ole mikään  Fucking Åmål tai  Hip hei hutsu, mutta siinä on muutamia raikkaita piirteitä, jotka erottavat elokuvan massasta. Kattona tähtitaivas perustuu Johanna Thydellin romaaniin Katon kokoinen tähtitaivas (2003). Se kertoo 14-vuotiaasta Jennasta (Josefine Mattsson), joka on vaikeassa elämäntilanteessa. Murrosiän pulmien lisäksi isätöntä tyttöä rassaa äidin syöpä sekä määräilevä isoäiti, jonka luona on asuttava, koska äiti ei enää selviä taloudenpidosta. Jenna on täysin keskittynyt hänen ja äidin Thaimaan-lomamatkaan. Se on tytölle kuin todiste siitä, että äiti jää henkiin ja paranee. Kun loman mahdollisuus etääntyy yhä kauemmaksi äidin tilan huonontuessa, Jenna alkaa kapinoida. Raikasta elokuvassa on se, että koulun häijynä kaunottarena esitelty Ullis (Mika Berdsdotter Ahlén) osoittautuukin fiksuksi ja luotettavaksi ystäväksi. Myös äidin sairauden epäsentimentaalinen käsittely on miellyttävää. On turha repiä ylimääräisiä tehoja tilanteesta, joka jo itsessään on kauhea ja tunteisiin vetoava. Nuoret näyttelijät sekä äitiä ja mummoa esittävät Annika Hallin ja Anki Lidén ovat hyviä, mutta outoa on, että vaikka ollaan Ruotsissa ja kouluympäristössä, ainuttakaan maahanmuuttajaa ei näy mailla halmeilla.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat