Paluu 1990-luvun tulevaisuuteen

James Cameronin Avatar tarjoaa silmänruokaa, mutta jää poikamaiseksi seikkailutarinaksi.

Paluu 1990-luvun tulevaisuuteen

17.12.2009 0:00

Avatar on visuaalisesti erittäin komea elokuva, joka nappaa tukevasti sisään maailmaansa. Ja siinä todella on nähtävää ja ihmeteltävää. Ohjaaja James Cameron työryhmineen on luonut digitaalisen tekniikan avulla kokonaisen uuden planeetan ekosysteemeineen, kasveineen ja eläimineen – ja uskontoineen ja taruineen. On lohikäärmeitä, riippuvia vuoristoja, lentäviä viisauden puun siemeniä ja sademetsässä asuva sini-ihoinen soturikansa. Heidän viisimetriset kehonsa huokuvat kimmoisuutta ja jopa tihkuvat erotiikkaa. Voimaa uhkuvat myös tätä maailmaa uhkaavien ihmisten aseet, taistelupuvut ja avaruusalukset. Tätä planeettaa Cameron on päättänyt kutsua Pandoraksi. Luitte oikein. Pandora. Kuin se kreikkalaisen mytologian Pandora, joka avasi onnettomuuksia sisältävän lippaan. Siinä näkyykin jo Avatarin heikkous. Cameronin itsensä käsikirjoittama dystopia on tarinana kierrätystavaraa kymmenistä taruista ja elokuvista. Siitä ei jää oikein mitään uutta puristeltavaa. On ympäristötuhon ennustamista, imperialismi- ja teknokratiakritiikkiä ja alkuperäiskansojen ja new age -uskontojen ylistämistä, mutta niin rautalangasta väännetyssä ja muodikkaan harmittomassa sävelessä, että arvattavaahan se on. Dialogi on lisäksi kulmikasta, ja näyttelijät näyttelevät henkilöt pitkälti tyyppeinä. Titanic-säveltäjä James Hornerin orkesterijouset ja etniset rummut soivat juuri silloin kuin voi kuvitella. Yllättävintä on silti se, että ensimmäisellä katsomisella Avatarin 3d-anti jäi kovin huomaamattomaksi. Ja miten siitä kohkattiin. Avatarin piti pelastaa elokuvateatterit ja synnyttää kokonaan uusi elokuva. Avatar saattaa toimia jopa paremmin kaksiulotteisena, kun kuvassa on enemmän valoisuutta. Joten sallikaa rujo ennustus: maailman kalleimpana elokuvana pidetyn Avatarin sijasta 3d-elokuvat nostanee uudelle tasolle aikanaan pornoelokuvateollisuus, kun 3d-tekniikka tulee osaksi televisioita. Ei tätä Avataria silti voi kokonaan ohittaa, siksi upeita ovat elokuvan toisen näytöksen planeettanäyt. 55-vuotiaan Cameronin esikuvia ovat olleet muun muassa dokumentaristi Jacques Cousteau, kauhuohjaaja Roger Corman ja avaruusoopperat elokuvallaan 2001 - avaruusseikkailu luonut Stanley Kubrick. 1980-luvulla Cameron ohjasi ja käsikirjoitti muun muassa Terminaattorin. Sen pioneerimaiset efektit tekivät kyborgista yhden aikansa ikoneista. Cameronin vuoden 1997 Titanic taas on kaikkien aikojen tuottoisin elokuva. Yhdysvalloissa onkin sanottu, että isoegoinen Cameron ottaa nykyään kollegoitaan vakavammin ohjaajien helmasynnin, luulon omasta jumaluudestaan. Se näkyy Avatarissa siinä, että Cameron on luonut oman maailmansa eikä ole tarttunut valmiiseen tuotteeseen – kuvittamaan kirjaa tai jatkamaan tv-sarjaa . Avatar sijoittuu 150 vuoden päähän tulevaisuuteen. Ihmisten (yhdysvaltalaisten) siirtokunta rosvoaa Pandoran mineraalivaroja siksi, että Maa on jo tuhon partaalla. Siirtokunnan teknokraatit ja sotilaat uskovat pandoralaisten nujertamiseen voimalla, kun taas vähälukuisempi tiedeväki luottaa vuorovaikutukseen. Tarina käynnistyy, kun Pandoran siirtokuntaan komennetaan uusi sotilas, alaraajahalvaantunut Jake Sully. Liikuntakyvytön mies on elokuvan teeman ilmentymä: ihmisellä on luontainen halu lentää, nousta vertauskuvallisesti siivilleen. Cameron on sanonut Avatarin idean syntyneen jo 1995. Se näkyy. 1990-luvun alussa kiihkoiltiin virtuaalitodellisuudesta ja virtuaalihanskoista, joiden avulla viihteenkuluttajien piti siirtyä tulevaisuudessa toiseen todellisuuteen. Avatar toteuttaa tuota menneen vuosikymmenen utopiaa. Elokuvan nimi tarkoittaa roolihahmoa, lumehenkilöllisyyttä. Jake Sully, päähenkilö, makaa solariumia muistuttavassa kaapissa ja elää unessa Pandorassa, virtuaalitodellisuudessa. Siirtokunta antaa hänelle kloonatun sijaisvartalon, jossa jalat toimivat. Mutta ennen kaikkea Jake Sullysta tulee sininen na'vi, joten hän voi soluttautua alkuperäiskansaan. Sullyn hahmo ja hänen suhteensa na'veihin on elokuvan toimiva keskus, etenkin siksi, että vartaloiden vaihto toimii dramatugisesti. Toisen näytöksen kasvutarina on parasta Avatarissa. Se pitää sisällään klassisia miehuuskokeita: metsästyksen, ratsastuksen ja rakastumisen alkeiden opettelusta noustaan lännenelokuvien soturiksi. Samalla katsoja vedetään sisälle elokuvan maagiseen kuvastoon. Mutta kauttaaltaan tarina on poikamainen, liiankin poikamainen, jotta Avatar voisi nousta uhkaamaan Titanicin asemaa ykköshittinä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat