Oliko ennen paremmin? - Elokuva-arvostelut | HS.fi

Oliko ennen paremmin?

Olivier Assayasin Kesähetket ruotii eilistä ja nykyaikaa erään perinnönjaon kautta.

Oliko ennen paremmin?

9.7.2010 0:00

Joka kesällä on elokuvahelmensä, ja tänä vuonna se on Kesähetket. Ranskalaisen Olivier Assayasin päällisin puolin varsin yksinkertainen ja arkinen sukutarina sisällyttää itseensä hienovireistä ja tarkkanäköistä kommentointia sekä perhesuhteista että ihmisten ja ajan muuttumisesta. Elokuva alkaa Hélène Berthierin (Edith Scob) kesäisistä 75-vuotispäivistä, joille ovat kokoontuneet hänen lapsensa ja näiden perheet. Vanhin poika Frédéric (Charles Berling) on taloustieteilijä, ja kolmesta lapsesta ainoa joka enää asuu Ranskassa. Nuorempi veli Jérémie (Jérémie Renier) työskentelee Kiinassa kansainväliselle urheilujalkinefirmalle, ja sisko Adrienne (Juliette Binoche) on New Yorkissa asuva muotoilija. Berthierin talo on täynnä lasten isosedälle, kuuluisalle taiteilijalle, kuuluneita huonekaluja ja taide-esineitä, joita hänen veljentyttärensä Hélène on vaalinut. Kun Hélène puolisen vuotta syntymäpäiviensä jälkeen kuolee, tulee lapsille ongelma: miten toimia kauniin talon ja arvokkaiden esineiden suhteen. Kesähetket muistuttaa sekä Eric Rohmerin elokuvia että Assayasin aiemmin meillä nähtyä ohjaustyötä Kun kesä on ohi (1998) siinä, että tapahtumat etenevät ja luonnekuvat muodostuvat pääosin keskustelujen kautta. Frédéric haluaisi säilyttää äitinsä talon ennallaan, muka omia ja sisarustensa lapsia varten, mutta oikeastaan muistona omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan, eräänlaisena ajan pysäyttäjänä. Enemmän nykyhetkeen kiinnittyneille ja ulkomailla asuville sisaruksille talolla ja sen esineistöllä on vain rahallista arvoa. Heille se mahdollistaa arjen ja unelmien toteutumisen. Assayas huomioi, mutta ei ota kantaa. Perheetön Adrienne pitää kaikesta modernista ja hän on hivenen itsekäs, kolmen pienen lapsen isä Jérémie on ennen kaikkea käytännöllinen ja Frédéric on menneeseen kiinnittynyt tunteilija. Se näkyy hänen työstäänkin: taloustieteilijänä Frédéric tuomitsee oman alansa nykypiirteet, mielestään lähes uskonnon piirteitä saaneen talouselämän. Talo ja sen esineet ovat oikeastaan yksi tarinan henkilö. Ne edustavat kiireettömämpää, inhimillisempää ja vakaampaa menneisyyttä. Assayas ei silti lähde painottamaan, että tuo menneisyys olisi olennaisesti nykyaikaa parempi, mutta pientä vihjausta siihen suuntaan voi kyllä havaita. Nykyajan oravanpyörä paineineen on konkreettisemmin läsnä liikkuvaisten Adriennen ja Jérémien kuin säännöllisemmän Frédéricin elämässä. Liikkumalla arjen tasolla, kenen tahansa kohdalle sattuvien tilanteiden parissa, Assayas ankkuroi elokuvansa vakaasti katsojan omaan jokapäiväiseen elämään. Samoin eräällä elokuvansa keskeisellä kysymyksellä: mikä on esineiden merkitys ihmisille? Ovatko ne säilyttämisen arvoisia muistoja rahallisesta arvostaan riippumatta vai, kuten Hélène elokuvan alkupuolella sanoo, "pelkkiä elämän jäänteitä?" Kesähetket haastaa pohtimaan asioita, jotka ovat niin arkisia, että niiden vaikeus usein jää huomaamatta. Assayas tekee tämän ihailtavalla selkeydellä, jossa ei kuitenkaan ole mitään yksitotista. Kesähetkissä riittää detaljeja useampaankin katsomiseen. Näyttelijöistä etenkin Binoche ja Berling tekevät hienoa työtä, mutta Kesähetket on täynnä hyviä näyttelijöitä sivurooleja myöten. Ja loppunäytös kuuluu nuoruudelle. Elämä jatkuu.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat