Kirja-arvostelut

"Oletko koskaan epäillyt olleesi väärässä?" – Paavo Lipponen kohtasi kriitikkonsa suorassa lähetyksessä

Muisteleva demari vaeltaa nyt hitaasti kohti huippua, lopulta myös onnetarten suosimana

Tilaajille

"Oletko koskaan epäillyt olevasi väärässä?"

Näin kysyi Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikko ja historiantutkija Veli-Pekka Leppänen juuri muistelmiensa toisen osan julkaisseelta Paavo Lipposelta, kun he kohtasivat Sanomatalon tv-studiossa keskiviikkona. 

Leppänen arvioi Lipposen teoksen Murrosten aika aamun Helsingin Sanomissa. 

Leppänen kaipasi Lipposelta enemmän itsekritiikkiä oman ajattelunsa suhteen. Hänen mukaansa teoksesta tulee kiinnostavampi, kun päähenkilöllä on epäilyksiä oman erehtymättömyytensä suhteen. 

Lipponen myönsi olleensa joskus väärässäkin. Sen jälkeen hän luetteli liudan asioissa, joissa koki olleensa oikeassa. Leppänen kaipasi Lipposelta enemmän itsekritiikkiä. Hänen mielestään tulisi kiinnostavampi, jos päähenkilöllä olisi epäilyksiä oman erehtymättömyytensä suhteen.

Näin Leppänen kirjoittaa arvionsa loppuosassa:

"Murrosten aika muistuttaa lähinnä monoliittia, vuoren kylkeen kaiverrettua historiallista ilmoitusta, ilman säröä ja murtumaa, vailla huutavia kysymyksiä. Vanhatestamentillista jälkeä."

"Minusta se oli kyllä kirjoittajalta aika hienosti formuloitu", Lipponen totesi arviosta.
  

Arvio: kirjat
Paavo Lipponen: Murrosten aika. Muistelmat 1979–1995. WSOY. 558 s.

Veli-Pekka Leppäsen koko arvio:

Paavo Lipponen muistelee vuosia 1979–1995, livauttelee ja jättää analyysin vähemmälle

Muistelmiensa toiseen osaan Paavo Lipponen (s. 1941) lähtee keväästä 1979 ja päättää Murrosten aika -teoksen demarien kevään 1995 vaalivoittoon, pääministeriytensä kynnykselle. Valtiomiesteot luetaan kolmososasta, mutta kahteen niteeseenkin on sivuja kertynyt jo 1 110.

Mikäpä siinä, perusteellisesti mieluummin kuin vajavaisesti.

Lipponen puskee leveällä auralla – läpi muistiinpanojen, arkistojen, lehtien ja kirjojen, jopa uusia haastatteluja hankkien. "Tuhansia työtunteja", hän toteaa ja vitsailee: "Tällaisella menetelmällä muistelmien kirjoittaminen ei ole suositeltavaa."

Keväällä 1979 pääministeriksi istahti Mauno Koivisto, poliittisena sihteerinään Lipponen. Kirja saa erinomaisen avauspotkun, kun heti hypätään keskelle Sdp:n ja keskustan hegemoniasotaa ja demarien keskinäisiä pyyteitä. Kepun ja Paavo Väyrysen läsnäolo tuo pitkävaikutteista adrenaliinia Lipposen vereen.

Koiviston sihteerinä 1979–81 hän elää ensi tähtihetkiään, mutta ovelasti tarkkailijana. Poliittisen kulttuurin kihisevän saumakohdan oikein tuntee: Kaikki juonivat, hermoilevat ja sekoilevat, kampittavat tai kyttäävät kamppia, Kekkonen on väsyksissä, Koivisto taisteluvalmis.

Kokokuva ei mullistu, mutta Lipponen pudottelee painavia lisälehtiä ajan tilikirjaan. Hän merkitsi muistiin "kaikki" kokoukset ja keskustelunsa Koiviston kanssa, ja herkimmissä paikoissa mennäänkin 5–10 minuutin tarkkuudella.

Huhtikuun 1981 valtaskisma ja Kekkosen ero syyskuussa ovat muistelmien mehevintä ydintä, täsmällisyyden ansiosta. Lipponen jää vaille "kiistatonta näyttöä", oliko Kalevi Sorsa kaatamassa Koivistoa ja rakentelemassa K-linjan kanssa Ahti Karjalaisen johtamaa punamultaa.

Kepun "suhteettoman valta-aseman" lopun Lipponen vetää jyrkin viivoin. Kun Kekkosen sairausloma alkoi 11. syyskuuta 1981, aikakausi kääntyi "ikuisiksi ajoiksi". Lukija aistii kirjoittajan mielenliikkeet.

Kepulaisten sisäistä tilaa hän puntaroi yllättävän sävykkäästi – ajatellen, miten sävyttömästi hän heitä paikoin hivauttelee.

Lipposen ainut esikuva on yksinäinen Koivisto, "työväen Mannerheim", jonka henkisestä liekanarusta hän alkoi vapautua vasta 1980-luvun lopulla.

On eräitä osuvia tuokioita, kuten Ruotsin pääministeri Thorbjörn Fälldinin tunturiretkeltä 1980. Fälldin istui hiljaa, mutta Ruotsin armeijan ex-komentaja Stig Synnergren "jankutti kysymystä, onko Suomella puolustustahtoa. Hyväkin kysyjä, ajattelin ja arvelin Koivistoa, korpisoturia, korpeavan."

"Minä ne Drakenit ostin, UKK oli skeptinen", Mauno tokaisi jälkeenpäin Paavolle.

Eduskunnasta 1987 pudottuaan Lipponen hoiti eri asiantuntijatehtäviä, mutta päätti koettaa palata vielä 1991. Lasse Lehtinen järjesti tv-sarja Hyvien herrojen kauppaneuvos Paukun (näyttelijä Matti Tuominen) puhumaan Lipposen viimeiseen vaalijuhlaan. Sali täyttyi ja hupia riitti. Lipponen meni listan viimeisenä niukasti läpi.

Kaksi vuotta myöhemmin – taas sattumien avittamana – Lipponen huudettiin Sdp:n johtoon. Ja kului toinen kaksi vuotta, kun demarien voitettua vaalit hän nousi pääministeriksi. Pikku sykäyksestä se on joskus kiinni poliittinenkin menestys, jopa sketsihahmon vetoavusta.

Usein Lipponen vakuuttaa valinneensa omat itsenäiset tiensä, jättäytyneensä tietoisesti "syrjään sisäpiireistä" ja marssineensa mieluummin yksin kuin lauman perässä. Mentaalisesti se lienee totta, mutta ei hän koskaan riuhtonut itseään irti demareista. Hän pysyi puolueen soturina, toveittain reservissä.

Jäämmekö kaipaamaan jotakin? Kyllä, arvioita ja analyysia.

Muistelmien ykkösosa Muistelmat 1 (2009) jo jätti avoimeksi, miten Lipponen mieltää Koiviston, Sorsan, Liikasen, Sundqvistin, Tuomiojan– saati politiikan muut kärkinimet. Kysymys roikkuu yhä ilmassa, Lipponen kun pikemmin livauttaa lyhyesti kuin puntaroi pitkään. Koivistoa hän kunnioittaa ja hivenen miettii.

Antoisimmin hän erittelee Esko Ahon hallituksen positiota – "joutui täysin valmistautumattomana kovaan pyöritykseen" – eikä katsele edeltäjänsä suorituksia mitenkään yksisilmäisesti. Se on yksi harvoja analyysiosia, mutta esimerkiksi EU-prosessi ei kirjassa ole ansainnut omaa selkeää lukuaan.

Hyvä, että 1990-luvun järistyksistä putkahtelee useampia todistuskappaleita (tänä syksynä kolme), ja sellaisen Lipponen tarjoaa varteenotettavasta vinkkelistään. Totta kai hän käyttää omaa sabluunaansa.

Päähenkilö tunnetaan vesiurheilijana. Kilpauinti edellyttää lihaskuntoa ja kykyä sietää pitkällistä happivajetta, ja siitä hänen toimensa todistavat. Vesipallo taas on repivä laji, joka vaatii räjähtävää voimaa ja spurtteja, ja jossa pitää hallita pinnanalaisia temppuja. Nekin hän osaa – mutta vaikenee.

Muistelmien tausta-aineisto sitoo massiivisuudessaan liiaksi Lipposen kynää. Tulos: itsensä referointia enemmän kuin itsenäistä muistelemista.

Lipponen kirjoittaa varsin pidättyvästi, siistein vedoin, mitä nyt joskus hieman murjaisee. Hän ei kuitenkaan ylety taidokkaimman demarikirjoittajan, Kalevi Sorsan, tyylimittoihin.

Murrosten aika muistuttaa lähinnä monoliittia, vuoren kylkeen kaiverrettua historiallista ilmoitusta, ilman säröä ja murtumaa, vailla huutavia kysymyksiä.

Vanhatestamentillista jälkeä.

Paavo Lipponen Jukka Petäjän haastateltavana Kirjamessuilla su klo 15 Aleksis Kivi -lavalla.

 

Murrosten aika. Muistelmat 1979-1995.

Kustantaja: WSOY

Kirjailija: Paavo Lipponen

Ilmestymisvuosi: 2014

Laji: Tietokirjat, elämäkerrat, politiikka

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Helsingin kirjamessut
  • Kirjallisuus
  • Sdp

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    2. 2

      Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

    3. 3

      Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

      Tilaajille
    4. 4

      Helsinki-Vantaan lentokenttä meni sekaisin: Laukkujensa etsijöitä kehotettiin tiistaina lähtemään pois ja palaamaan aamulla asiaan

    5. 5

      Egyptiläinen laulajatar söi musiikkivideolla banaania alusvaatteissaan – tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankilaan siveettömyydestä

    6. 6

      Uusi Tähtien sota -elokuva The Last Jedi on niin hyvä, että se pääsee jo lähelle alkuperäistä trilogiaa

    7. 7

      Erikoisen ”tappaja-ankan” fossiili löytyi Mongoliasta – dinosaurus oli niin erikoinen, että tutkijat epäilivät otusta väärennökseksi

    8. 8

      Äärimmäisen vaikean My Summer Car -pelin suomalainen tekijä ansaitsi yli puoli miljoonaa euroa – Hittipeli on ”käytännössä tyhmää sekoilua kännissä”

    9. 9

      Väitteet siitä, että presidenttipari ei kutsunut Linnan juhliin kulttuuriväkeä, ovat totaalista hölynpölyä

    10. 10

      Paloasema ilman sähköä Espoossa – Helsingissä piti tarkistaa, onko ratikka vielä kiskoilla vai ei

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    2. 2

      #Metoo-kampanja voi lannistaa ujot ja kokemattomat pojat

    3. 3

      Venäjä saattaa antaa Ruotsille ikävän joululahjan: Iskander-ohjuksia naapuriin – Mutta miksi ohjus­kohut hymyilyttävät Venäjän tuntevia suomalais­sotilaita?

      Tilaajille
    4. 4

      Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

    5. 5

      Sikarin muotoista asteroidia tarkkaillaan radioteleskoopilla – se on niin outo, että siinä voisi olla merkkejä vieraasta sivilisaatiosta

    6. 6

      Vuosikymmeniä paraatipaikalla polkuhintaan kirjoja myynyt antikvariaatti kaatui Helsingin kaupungin vuokran­korotuksiin – ”Olemme pelanneet tähänkin asti minimikatteella”

    7. 7

      Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

      Tilaajille
    8. 8

      Ensin Vantaa kaatoi tonnikaupalla lasten ruokaa roskiin, nyt kaupunkilaiset maksavat siitä miljoona euroa – ”Käsittämätön virhe”, luonnehtii poliitikko

    9. 9

      Mielikuva automarketissa ravaavasta ”prisma­perheestä” lykkää lapsen­tekoa – kolme–nelikymppisten ruuhka­vuodet pakkautuvat yhä lyhyempään jaksoon

    10. 10

      Suomalaismies vaati Googlelta 120 000 euron korvauksia henkisestä kärsimyksestä, kivusta ja särystä, mutta joutui itse maksajaksi

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörä­tielle pysäköidystä paketti­autosta – autosta tuli poliisi ja vei ilman henkilöllisyys­todistusta liikkeellä olleen naisen putkaan

    2. 2

      Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

    3. 3

      Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

      Tilaajille
    4. 4

      Tämä kysymys kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa, sillä se paljastaa työntekijästä paljon – Näin vastaat siihen oikein

      Tilaajille
    5. 5

      Onko tässä Linnan juhlien hervottomin kuva – Oletko koskaan nähnyt Timo Soinia yhtä onnellisena?

    6. 6

      HS:n lukijat äänestivät suosikkinsa Linnan juhlien näyttävimmistä puvuista – kärki­viisikossa säihkyviä paljetteja, upeita laahuksia ja Suomen leijonalla koristeltu housupuku

    7. 7

      Kummelin Heikki Silvennoinen on ymmällään ja otettu sketsinsä maailmanlaajuisesta suosiosta: ”Pääasia, että ihmiset nauravat”

    8. 8

      Viiden lapsen isä Topi Linjama erosi vanhoillislestadiolaisuudesta ja puolustaa nyt isien asemaa – Isä on monessa perheessä juoksupoika ja äiti projektipäällikkö, hän sanoo

      Tilaajille
    9. 9

      Järjestäjän Facebook-kirjoitus osoittaa: Töölöntorin alpakka­tapahtumalla haluttiin viedä huomio pois 612-kulkueesta ja saada se siirtymään muualle

    10. 10

      Toimittaja kyykkäsi viikon ajan: asennon vaikeus ja kivistys yllättivät, muiden kummastelu ja muotikin haittasivat – lopulta käteen jäi uusi, terveellinen tapa

      Tilaajille
    11. Näytä lisää