Bloom - Levyarvostelut | HS.fi

Bloom

Baltimorelainen Beach House tälläsi itsensä edellisellä kolmannella albumillaan eturivin indieyhtyeiden joukkoon. Parin vuoden takainen Teen Dream oli valloittava kokoelma yksinkertaisen kauniita ja täyteläisiä lauluja.

Bloom

10.5.2012 0:00

Baltimorelainen Beach House tälläsi itsensä edellisellä kolmannella albumillaan eturivin indieyhtyeiden joukkoon. Parin vuoden takainen Teen Dream oli valloittava kokoelma yksinkertaisen kauniita ja täyteläisiä lauluja. Neljäs albumi Bloom ei onnistu komeaa alkupuolta lukuun ottamatta, ja ehkä huimia odotuksia vasten, aiheuttamaan samanlaista ihastumishuumaa. Ilman viimeistä piiloraitaakin liki 50-minuutin mittaan keskitempoisesti soutava albumi taipuu alun vahvojen sävelkulkujen ja tarttuvan elektronisuuden jälkeen hieman taustamusiikilliseksi ja yhtyeen tuttua hempeää äänimaisemaa toistavaksi matoksi. Voisi jopa sanoa, että unettavaksi, mikä tuskin on päämääränä edes yhtyeen tyylisuunnaksi mainitussa unipopissa. Kauneudentajun puutteesta Victoria Legrandin ja Alex Scallyn duoa ei edelleenkään voi syyttää. Urku hyväilee pehmeästi, raukea rumpukone nakuttaa nostalgisesti ja tremolokitara maalailee siellä täällä. Legrandin aavistuksen käheä ääni ja kuohkeat sovitukset sulavat yhteen kuin kermaleivos suuhun.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat