Vaikenen laulaen - Levyarvostelut | HS.fi

Vaikenen laulaen

Yona eli Johanna Louhivuori sai hyvän vastaanoton debyyttilevyllään, mutta hänen toinen soololevynsä lunastaa lupaukset lopullisesti. Vaikenen laulaen on karhea, herkkä ja kaunis levy, toisinaan orkestroitu, toisinaan karsittu.

Vaikenen laulaen

26.5.2011 0:00

Yona eli Johanna Louhivuori sai hyvän vastaanoton debyyttilevyllään, mutta hänen toinen soololevynsä lunastaa lupaukset lopullisesti. Vaikenen laulaen on karhea, herkkä ja kaunis levy, toisinaan orkestroitu, toisinaan karsittu. Se ammentaa kansanmusiikista, tangosta, laulelmasta, reggaesta ja jazzista teeskentelemättömän ja yksinkertaisen romanttisella tavalla. Yonan livevedoista nauttimaan päässeet tunnistavat hänen mutkattoman esityksensä myös levyltä. Vaikenen laulaen on vahvasti tekijänsä näköinen, asia, joka ei ole aina itsestäänselvyys isolla yhtyeellä tehdyssä tuotannossa. Yonan laulutyyli on hillitty, mutta tarpeen tullen myös koristeellinen. Hän osaa sekä jazzlaulun että kansanmusiikin fraseerauksen, mutta tekee sen ilman diivan elkeitä, lempeästi ja viehättävästi. Kappaleissa Liian aikaisin ja Poppamies hänen laulunsa on miksattu rohkeasti pintaan. Hän laulaa lähes olemattoman säestyksen päälle, ja se päästää kuulijan uskomattoman lähelle häntä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat