Raphael Saadiq - Levyarvostelut | HS.fi

Raphael Saadiq

Kalifornialaisen Raphael Saadiqin kolmas sooloalbumi on pullollaan suorastaan sietämättömän hyvältä kuulostavaa sielukasta rytmimusiikkia. The Impressionsin ja The Temptationsin kaltaisten soul-yhtyeiden 1960-luvun puolenvälin levytyksiltä perusajatuksensa lainaava musiikki on tuotu poikkeuksellisen luontevasti nykyaikaan.

Raphael Saadiq

5.3.2009 0:00

Kalifornialaisen Raphael Saadiqin kolmas sooloalbumi on pullollaan suorastaan sietämättömän hyvältä kuulostavaa sielukasta rytmimusiikkia. The Impressionsin ja The Temptationsin kaltaisten soul-yhtyeiden 1960-luvun puolenvälin levytyksiltä perusajatuksensa lainaava musiikki on tuotu poikkeuksellisen luontevasti nykyaikaan. Nelikymppinen Saadiq hankki kannuksensa jo 1980-luvun lopun new jack swing -liikkeessä Tony! Toni! Tone! -yhtyeen laulavana basistina. Aktiivisen laulunkirjoittamisen ja lukuisten tuotantotöiden (mm. D’ Angelo, Tupac Shakur) myötä hänestä on kehittynyt perinteikkään soulin suvereeni monitoimimies. Saadiq ei ole vielä massayleisön tuntema supertähti, mutta arvostusta riittää: tälläkin levyllä käy vierailemassa kavereita Joss Stonesta Stevie Wonderiin. Saadiq on kirjoittanut ja tuottanut itse kaikki levyn 11 kappaletta. Täyteraitoja ei ole, mutta erityisesti 100 Yard Dash, Big Easy ja Let’s Take a Walk etenevät sujuvuudella, jollaista saa etsiä soulin lähihistoriasta. The Way I See It kestää kivuttomasti pitkää ja keskittynyttä kuuntelua. Se, ettei kappaleiden tallentamisessa ole kupattu viimeisimpiä tuotantoteknologisia trendejä, on huono tekosyy ohittaa Saadiq ”retroa”-olankohautuksella.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat