Into the Labyrinth - Levyarvostelut | HS.fi

Into the Labyrinth

Uusi albumi osoittaa, että Saxon ryskää yhä elinvoimaisesti.

Into the Labyrinth

27.2.2009 0:00

Siinä missä sellaisista 1980-luvun New Wave of British Heavy Metal -bändeistä kuin Iron Maiden ja Def Leppard tuli maailmanmenestyjiä, jäi Saxon pienempien piirien herkuksi. Syynä oli etenkin se, ettei Saxonin perinteinen, vähän kulmikas ja hienostelematon hevi kelvannut amerikkalaisille. Ja yhtyeen yritykset tehdä paremmin myyvää popmetallia jäivät surkeiksi. Mutta Saxon ei heittänyt tapparaa järveen, vaan on kunnon soturin tapaan kyntänyt kivipeltoaan näihin päiviin asti. Into the Labyrinthillä Saxon tarjoaa tuttua perinteistä heviä ja myös hieman speed metalia. Sanoituksissa kerrotaan muun muassa myyttisestä joukkomurhaajasta, Sweeney Toddista ja faraoiden kirouksista. Vokalisti Biff Byfordin luotsaama Saxon onkin nykyään vakuuttavampi kuin 1980-luvulla, jolloin yhtyeen raavaat körmyt vaikuttivat värikkäissä spandex-housuissaan aika koomisilta. Into the Labyrinth ei mitenkään olennaisesti uudista bändin tyyliä, mutta albumi osoittaa, että Saxon ryskää yhä elinvoimaisesti, joskin edelleen myös hieman tasapaksusti.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat